sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

P. D. James: Syystanssiaiset

Englanninkielinen alkuteos: Death Comes to Pemberley
(2011)

"On kulunut kuusi vuotta Jane Austenin klassikkoromaanin Ylpeys ja ennakkoluulo tapahtumista. Elizabeth ja Mr. Darcy elävät onnellisina Pemberleyn kartanossa kahden poikansa kanssa. Jokavuotiset syystanssiaiset saavat kuitenkin kauhistuttavan lopun, kun kartanon pihaan pyyhältävät kutsumattoman vieraan vaunut. Niistä syöksyy ulos Elizabethin sisar Lydia, joka ulvoo hysteerisenä, että hänen miehensä Mr. Wickham on murhattu. Kun asiaa lähdetään selvittämään, Mr. Wickham löydetäänkin hengissä, mutta yltä päältä veressä parhaan ystävänsä ruumiin äärellä."

Olin törmännyt muutamiin negatiivisiin arvioihin tästä kirjasta joten koitin pitää odotukset maltillisella tasolla. Pidin kuitenkin kovasti ja tämä oli paljon parempi mitä olisin voinut kuvitella. Fanifiktioksihan tätä useassa paikassa näytään sanovan, mutta mitä siitä, se sallittakoon päälle 90-vuotiaalle mittavan uran tehneelle kirjailijattarelle. En ole P. D. Jamesin kirjoihin muuten tutustunut, mitä nyt ehkä jonkun kirjan saattanut lukea vuosia sitten ilman sen suurempia muistijälkiä, joten en tiedä miten tämä vertautuu hänen muihin teoksiinsa, mutta tämä oli ainakin taitavasti kirjoitettu Austen-hengessä ja piti otteessaan.

Rikostapaus jäi kirjassa oikeastaan sivuosaan eikä ollut muutenkaan kovin kiinnostava, mutta minusta se oli hyvä näin. Paljon kiintoisampaa minusta oli lukea päivitystä siihen mitä on tapahtunut tutuille henkilöhahmoille. Olisi ollut aivan kauheaa jos Elizabeth olisi tässä Neiti Etsivänä selvittänyt kartanomurhaa suurennuslasi kourassaan, mutta onneksi ei näin vaan tapauksessa keskityttiin ennemmin kuvaamaan tuon aikaista rikoksen jälkiselvittelyä ja oikeuskäytäntöjä, jopa ehkä hieman opettavaiseen tyyliin.

Vaikka henkilöiden elämän tapahtumat Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan loppua seuranneina vuosina oli tämän kirjan kiinnostavinta antia niin mielestäni itse alkuperäisteoksen tapahtumiin ei olisi tarvinnut palata ihan niin paljoa mitä James teki. Varsinkin lopussa tämä alkoi jo tuntua vähän epäuskottavalta ja päälle liimatulta kun kertailtiin vuosikausia sitten tapahtuneita ikään kuin henkilöt eivät olisi aiemmin saaneet niistä tilaisuutta keskustella. Mitenkään liiaksi tämä ei kuitenkaan häirinnyt ja oli aivan ymmärrettävää tämän tyyppisessä kirjassa.

Tämä päätti virallisen Austen-osuuden Kaksoisolentoja-haasteessa, mutta ajattelin vielä bonukseksi katsoa Eksyin Jane Austenin maailmaan -minisarjan kun se useampaan otteeseen näitä kirjoja lukiessa tuli mieleen. Siitä siis katsomaan.

Linkit:



2 kommenttia:

  1. Oli mielenkiintoista lukea peräkkäin ilmestyneet arvostelusi Ylpeydestä ja ennakkoluulosta ja kahdesta siitä innoituksen ammentaneesta kirjasta.

    Blogissani on sinulle tunnustus: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/04/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä käydä vilkaisemassa, kiitos! :)

      Poista