Henry Miller: Kravun kääntöpiiri

Englanninkielinen alkuteos: Tropic of Cancer
(1934)

"Kravun kääntöpiiri on omalla tavallaan erittäin menestyksekkäästi luonut siltaa ajattelevan ja ajatuksista piittaamattoman ihmisen väillä. Kirjan näkemys on sama kuin Walt Whitmanin, mutta ilman Whitmanin amerikkalaista puritaanisuutta. Kirja on merkittävä yritys saada ajatteleva ihminen laskeutumaan viileän välinpitämättömyyden jalustaltaan ja saada hänet taas yhteyteen kadun miehen kanssa". GEORGE ORWELL

Itsensivistämisprojekti jatkuu. Tällä kertaa vuorossa Kravun kääntöpiiri josta en oikeastaan tiennyt mitään ennakkoon eikä takakansikaan paljon kertonut kun siihen on nostettu vain Orwellin analyysia kirjasta. No sen verran pitää myöntää, että olen Henry Millerin nimen kuullut yhdistettävän Anaïs Niniin joten osasin arvata, että jotain eroottista saattaa olla luvassa. Ja sitähän oli, mutta myös paljon muuta.

Ensimmäiset parikymmentä sivua kirjaa luettuani olin aika tuskastunut. Miten ihmeessä jaksaisin lukea rapiat 300 sivua tällaista surrealistista tajunnanvirtaa Pariisin kulttuurimaailmaan rappeutuneemmalta puolelta? Onneksi kuitenkin tajunnanvirran väliin sattui niitä selkeämpiäkin jaksoja joiden lukeminen ei ollut yhtä raskasta kuin lähellä runoutta lipuvien vuodatusten joihin minäkertoja välillä uppoutui sivutolkulla. Toisaalta aloin nähdä kyllä oman viehätyksen noissakin pätkissä. Esimerkiksi seuraava pätkä oli mielestäni aika hieno:

"Lima ja safiirit liukuivat, virtasivat iloisten neutronien läpi, ja spektrum juotettiin yhteen ja partaat kastuivat veteen. Minä kuulin tykkivaunujen kääntyvän pehmeästi kuin leijonantassu ja minä näin tykkien oksentavan ja kuolaavan: taivaankansi sortui ja kaikki tähdet muuttuivat mustiksi. Musta valtameri vuoti verta ja hautovat tähdet synnyttivät vastaturvonneita lihamöykkyjä ja yläpuolella kaartelivat linnut ja hallusinaatioiden riivaamalta taivaalta putosi tasapaino ja huhmar ja petkel ja oikeuden sidottu silmä." 

En edes yritä ymmärtää mistä tuossa oli kyse, mutta kyseinen pätkä antaa myös aika hyvän kuvan kirjan tyylistä noin muuten. Niissäkin osissa missä liikutaan tavanomaisemmassa proosassa eritteitä ei ole säästelty ja jonkinlainen tahmea likaisuus peittää kaikkea.

Tässä painoksessa on lopussa Milleristä kertova essee johon on poimittu George Orwellilta toteamus Kravun kääntöpiiristä, että se "alkaa olla niin epätavallinen että se melkein tuntuu luonnottomalta, se on onnellisen miehen kirjoittama kirja". Minulla taitaa olla vähän Orwellista poikkeava käsitys siitä millainen on onnellinen mies, koska kovin onnentäyteistä ei kuvaus elämästä Ranskassa ollut. Vaikka jätettäisiin nyt käytännön asiat kuten taloudellinen ahdinko huomiotta niin myöskään kertojan mielenmaisema ei kovin onnelliselta vaikuttanut, pikemmin maailma näyttäytyi kovin synkkänä ja ahdistavana minäkertojan silmissä. Pidin kertojaa vähän hukassa olevana reppanana ja useamman kerran totesin mielessäni "mitä sinä mies siellä Pariisissa oikein haahuilet, lopeta nyt tuo köyhäily ja ala nauttia elämästä".

Kravun kääntöpiiri ilmestyi Pariisissa 1934, mutta englanninkielisessä maailmassa se oli kiellettynä 60-luvulle asti. Eikä kyllä ollenkaan ihmetytä tuo. Kirjavassa joukossa päähenkilön ympärillä pyörii lukuisia prostituoituja eikä sukupuoliakteja tai muita alapään asioita ollenkaan vältellä. Kovin pornografista näiden asioiden käsittely ei kuitenkaan ole, joten eroottista viihdettä haluavien kannattaa valita toinen kirja luettavaksi. Parhaiten itselleni jäi mieleen se kuinka eräs henkilöistä tunsi syvää vastenmielisyyttä naispuolista partneriaan kohtaan sen jälkeen kun tämä oli ajellut intiimialueen karvoituksen. Näin ne ajat muuttuvat.

En tiedä pidinkö oikein tästä kirjasta, mutta voisin kyllä sen joskus lukea uudelleen, niin paljon tavaraa kansien väliin mahtui. Suosittelen myös muille.