Pääosissa: Saoirse Ronan, Diane Kruger, William Hurt, Max Irons, Jake Abel
(2013)
Pieni joukko ihmisiä sinnittelee Maapallolla jonka on valloittanut avaruudesta tullut vieras eliömuoto. Vieraat käyttävät ihmiskehoja isäntinään syrjäyttäen kehon omistajan tietoisuuden. Melanie (Saoirse Ronan) on eräs selviytyjistä, mutta joutuu kiinniotetuksi ja hänen kehoonsa sijoitetaan Vaeltaja niminen muukalainen. Melanie ei suostu luovuttamaan kehoaan ilman vastarintaa vaan pakottaa Vaeltajan lähtemään etsimään muita selviytyneitä ihmisiä.
Jos oli edellinen näkemäni elokuva vuoden paras tähän mennessä niin nyt mennään sinne toiseen äärilaitaan. Vieras oli huonoin tänä vuonna näkemäni elokuva. Kirkkaasti. Tiesinhän toki etukäteen että scifahtavasta tarinasta huolimatta kyseessä on teinihömppä, mutta olen usein vastaavista teinihömpistäkin pitänyt, joten en ihan näin surkeaan esitykseen uskaltanut varautua. Tämä oli B-luokan elokuva joka koitti olla A-luokan elokuvan kuorissa. Yllätyin tosissaan kun jälkikäteen huomasin että elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja Niccol on 90-luvulla ollut sellaisten elokuvien kuin The Truman Show (1998) ja Gattaca (1997) takana joten täysin lahjaton hän ei voi olla.
Luultavasti elokuva olisi auennut paljon paremmin mikäli olisin lukenut kirjan johon se perustuu. Toivon ainakin että kirjassa olisi edes hiukan selitetty niitä juonen kannalta keskeisiä asioita jotka jäivät täysin avoimeksi nyt tässä elokuvassa ja aiheuttivat lähinnä jatkuvaa ihmettelyä "mitä, siis miksi?". En ole muitakaan Stephanie Meyerin kirjoja lukenut joten itse asiassa vähän mietiskelin että voisi Vieras-kirjan avulla korjata tuonkin epäkohdan.
Näyttelijöistä veteraani William Hurt ja Melanien Jamie-pikkuveljeä esittävä Chandler Canterbury tekivät mielestäni siedettävimmät suoritukset. Saoirse Ronan oli yksi suurimmista syistä miksi menin elokuvaa ylipäätään katsomaan ja hän oli pettymys. Vaeltajan ja Melanien vuoropuhelu ei oikein toiminut vaan oli jotenkin pöljän oloista. Varmaan kirjallisesti ilmaistuna tuokin toimisi paremmin.
Mitä positiivista sitten? Pahiksilla oli hienot menopelit ja olivat muutenkin cooleja kiiltelevine silmineen. Jake Abel oli silmille mukava uusi tuttavuus. Lopputekstit oli ihan hienosti toteutettu. En tosin ymmärrä miten sen visuaalinen puoli liittyi juuri nähtyyn elokuvaan.
Elokuva muualla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti