Pääosissa: Anthony Perkins, Vera Miles, John Gavin, Martin Balsam, John McIntire, Janet Leigh
(1960)
Kapellimestari: Neil Thomson
Orkesteri: Oulun Sinfonian jouset
Psyko (Psycho) ei esittelyjä kaipaa. Oulun musiikkijuhlien ohjelmistoon kuului elokuvan esitys niin, että elokuvan ääniraidalta on musiikki poistettu ja sen korvaa livenä esiintyvä orkesteri. En kovin usein käy konserteissa, mutta tämä osui ja upposi ajankohtaisuutensa takia, näinhän juuri jokin aika sitten Hitchcockin (2012), jossa kuvattiin elokuvan syntyprosessia. Tuon jälkeen on ollut mielessä, että Psykon voisi katsoa ja kun näin Oulun seudun tapahtumakalenterissa ilmoituksen Psycho-esityksestä, päätin mennä kohtuu kirpeästä hinnasta (28e) huolimatta.
Olisin niin kovin halunnut pitää tästä esityksestä, mutta ei. Musiikki oli upeaa ja elokuva yksi kaikkien aikojen parhaista. Tämä yhdistelmä ei kuitenkaan minulle toiminut. En tiedä olisiko vika ollut Madetojan salissa, joka nyt vaan ei ole elokuvateatteri ja elokuvan tunnelmaa ei voinut olla latistamatta se kuinka se heijastettiin pienehkölle valkokankaalle ja jopa niin, että tekstitykset heijastuivat toiselle valkokankaalle kuin itse elokuva. Huomasin myös, että olisin halunnut nauttia elokuvan ja musiikin orkesterin esittämän erikseen, jotta kumpaankin olisi voinut kunnolla keskittyä. Kuinka upeaa olisikaan olla konsertissa jossa sinfoniaorkesteri esittää elokuvamusiikin parhaimmistoa?
Olen nähnyt Psykon useaan kertaan - tai näin ainakin kuvittelin ennen esitystä. Nähtävästi en kuitenkaan tarpeeksi monta kertaa, koska olen onnistunut sekoittamaan elokuvan alkupuolen ilmeisesti jonkun toisen elokuvan kanssa ja siitä huolimatta että juonen tietenkin tunsin, tuntui etten olisi sitä aiemmin nähnytkään. Myös muita vastaavia kohtia oli niiden kaikkein tunnetuimpien joukossa. Myös se yllätti kuinka Norman Bates ei nyt niin täysin mielipuoliselta vaikuttanutkaan heti ensi hetkistä alkaen vaan oli ensin suhteellisen miellyttävä ja siitä sitten lipui aina vain oudomman tuntuiseksi. Koska olin hiljattain nähnyt Hitchcock-elokuvan niin en voinut olla myöskään vertaamatta elokuvassa näyttelijöitä näytelleihin hahmoihin, Janet Leightä Scarlett Johanssoniin ja Vera Milesia Jessica Bieliin. Varsinkin Johanssonia olin vähän vierastanut Leigh'n roolissa, mutta nyt mieli muuttui koska kyllähän hänessä jotain yhtymäkohtia Leigh'n oikeasti onkin.
Itse elokuva on nyt tietenkin mestariteos. On hankala kuvitella mitä siitä olisi ajatellut jos ei olisi kasvanut maailmassa jossa populaarikulttuuri on kyllästetty niillä elementeillä joille Psyko loi aikoinaan perusteet. On myös tavallaan sääli ettei mitään yhtä shokeeraavaa varmaan enää pysty tekemään kuin Psykon on täytynyt olla vuonna 1960. Kaikki on jo nähty, kaikki on jo tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti