perjantai 29. maaliskuuta 2013

Emma Donoghue: Huone

Englanninkielinen alkuteos: Room
(2010)

"Huone on riipaiseva kertomus viisivuotiaasta Jackista, joka asuu lukitussa huoneessa äitinsä kanssa. Jack ei tiedä, että Huone on vankila ja että hänen äitinsä on siellä vastoin tahtoaan. Jackille se on koti. Pienen pojan tarina vielä mukanaan -- vuoroin itkettää, vihastuttaa ja hymyilyttää. Järkyttävästä aiheesta huolimatta kirja onnistuu olemaan toiveikas, hauska ja elämänmyönteinen."

Olen nähnyt Huoneen mieleenpainuvan kannen monessa blogissa ja sen pokkariversio houkutteli ottamaan itsensä mukaan eräällä kauppareissulla. Olen aloittamassa Ylpeys ja ennakkoluulo -teemaista pääsiäisviikonloppua ja ajattelin, että tämä kirja voisi olla sopiva lukupala ennen sitä.

Nopea kirja olikin lukea, vaikka kieli oli omaperäistä johtuen siitä, että kertojana toimi viisivuotias Jack, joka oli asunut koko elämänsä äitinsä kanssa 11 neliön huoneessa. Sitä on vaikea sanoa miten hyvin Donoghue on oikeasti pystynyt tavoittamaan viisivuotiaan maailman, puhumattakaan eristetyssä olosuhteissa eläneen viisivuotiaan, mutta ainakin se on antanut mahdollisuuden leikitellä sanoilla ja kuvata ympäristöä vaihtoehtoisin silmin. Huonekalut ja pienet esineet ovat Jackille yhtä eläviä kuin muut ihmiset tai oikeastaan vielä elävämpiä koska muut ihmiset ovat Ulkopuolella eivätkä ole siis yhtä oikeita kuin Jack ja Äiti.

Koko kirjaa ei vietetä nimestä huolimatta huoneessa vaan jo noin puolivälissä siirrytään muuhun maailman. Ei voi mitään, mutta tämä osuus kirjasta oli epäkiinnostavampi kuin alkupuoli. Minua ei oikeastaan kovinkaan paljon kiinnostanut miten Jack sopeutuu olemiseen ulkomaailmassa tai miten hän näkee meille kaikille arkipäiväiset asiat eri tavalla. Paljon kiehtovampaa oli tutustua siihen millaiseksi elämä voisi muodostua jos kaikkea tätä ei olisi ympärillä.

Kirja on ilmeisesti saanut ideansa Josef Fritzlin tapauksesta enkä oikein ole varma pidänkö siitä, koska ei voi olla ajattelematta että siinä koitetaan hyödyntää jollain tapaa toisten tosielämän tragediaa. En ehkä ainakaan itse ole ihmisenä niin rohkea että olisin uskaltanut lähteä luomaan kuvaa fiktion keinoin maailmasta joka on joillekin muille ollut todellisuutta pitkät vuosikymmenet.

Kirja muualla:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti