(1813)
Ylpeys ja ennakkoluulo ei varmasti esittelyjä kaipaa. On hankala tietää mitä olisin ollut mieltä kirjasta ellei tarina ja sen hahmot olisi olleet ennestään niin tuttuja, mutta uskallan kuitenkin toivoa että olisin kirjasta siinäkin tapauksessa pitänyt. Jane Austen todella osaa kirjoittaa, hänen henkilöhahmonsa ovat rakastettavia ja tavassa miten hän kertomusta kuljettaa on jotain erikoislaatuista tenhoa jota minun on vaikea sanoittaa. Vaikka teos kuvaakin vanhoja aikoja niin siinä on jotain niin ajatonta että tuntuu vaikealta käsittää kirjan olevan 200 vuotta vanha. Teksti oli todella mukaansatempaava mitä en voi monesta vanhasta klassikosta sanoa ja tästä syystä olenkin myös Austenin kirjoja vältellyt, vaikka olen filmatisoinnit lähes kaikista nähnyt ja niistä pitänyt.
Minulle kuten varmasti niin monelle muulle BBC:n 1995 valmistunut tv-sarja oli lähtemättömän vaikutuksen tehnyt kokemus sen ensi kertaa nähdessäni. Olen sarjan nähnyt sen jälkeen useampaan otteeseen televisiossa ja omistan sen DVD-versiona, mutta vasta nyt viimeisimmällä televisioesityskierroksella pari vuotta sitten alkoi hieman tuntua että voisi ajan käyttää toisinkin kuin sarjaa katsomalla. Pidän tavattomasti Jennifer Ehlen Elizabeth Bennetistä ja Colin Firthin Mr. Darcysta ja oli ilahduttavaa huomata kirjaa lukiessa, että heidän hahmonsa olivat varsin yhteneväisiä kirjan kuvauksen kanssa ja sarja muutenkin oli hyvin uskollinen kirjalle. Ainoa pieni kritiikki mikä minulla on se, että Darcysta olisi voinut tehdä vähän vähemmän puoleensavetävän sarjan alkuvaiheessa koska pidän melko epäuskottavana sitä että joku nainen voisi olla huomaamatta tahi vastustaa sitä vetovoimaa mitä Colin Firthin Darcysta uhkuu hänen kiinnostuksensa kohteelle. Kirjassa tämä oli luonnollisesti paljon uskottavammin kuvattu, vaikka yleisesti ottaen pidänkin tätä juonen ainoana pienenä heikkoutena.
Olen nähnyt myös vuoden 2005 elokuvan useaan kertaan ja myös siitä pidin siitäkin huolimatta etten suuri Keira Knightleyn ihailija ole. Ei se toki tuon tv-sarjan tasolle yllä, mutta rohkeaa yritystä elokuvan tekijöillä oli muun muassa siinä että keskeisten kohtausten sijaintipaikka oli valittu toisin kuin kirjassa.
Jos kirjasta vielä jotain osaisi sanoa niin pidin todella paljon siitä miten vaivattomasti Austen jättää osan asioista kuvaamatta perin pohjin. Miten virkistävää se onkaan kun dialogi ei jatku dialogina loppuun asti vaan Austen saattaa keskeyttää sen ja kuvata muutoin sanallisesti keskustelun kulun loppuun. Tai miten Austen paljastaa tarinan jatkuessa hahmojen tavanneen myös sillä välillä mikä on jäänyt kirjaamatta ilman että noita tapaamisia sen kummemmin selitetään tai kuvataan ja ilman että tämä jäisi siitä huolimatta vaivaamaan lukijaa. Jos tv- ja elokuvaversioihin vielä vertaa niin Elizabethin kuin Darcyn henkilöhahmoissa nousi minulle paljon vahvemmin kirjassa näkyviin se kuinka harvinaislaatuisia ihmisiä he ovat kyvyssään myöntää itselleen sekä toisilleen erehtyväisyytensä sekä käyttää sitä voimavarana itsensä kehittämiseen. Tästä tuli peräti merkittävin piirre viehätykseen mitä henkilöhahmoja kohtaan tunsin siinä missä aiemmin olin ihastunut lähinnä Elizabethin nokkeluuteen ja temperamenttiin sekä Darcyn vaiteliaan pinnan alla kytevään intohimoon ja päättäväisyyteen.
Aloitan tällä kirjalla osallistumisen Tea with Annan Kareninan Kaksoisolentoja-haasteeseen. Seuraavana odottelee siis vuoroaan Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit sekä P. D. Jamesin Syystanssiaiset.
Kirja muualla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti