(2002)
Lontoon Whitechapel vuonna 1888. Ainakin seitsemän naista murhataan raa'asti. Paniikki leviää koko East Endiin. Murhaajaa aletaan kutsua Viiltäjä-Jackiksi, mutta häntä ei koskaan saada kiinni. Satakolmetoista vuotta myöhemmin rikoskirjallisuuden kärkinimi Patricia Cornwell alkaa tutkia maailman kuuluisimman sarjamurhaajan arvoitusta - ja nykyaikaisen rikostekniikan menetelmin selvittää sen.
Pohdiskelin jonkin verran kirjoittaako tästä kirjasta blogiin, mutta päätin tehdä niin koska omasta mielestäni on fiktiota, vieläpä varsin huonosti kirjoitettua fiktiota. En ylipäätään olisi varmaan kirjaa lukenut ellei se olisi erään sukulaisen kanssa tullut puheeksi. Vaikken ole Viiltäjä-Jack aiheisia kirjoja tai elokuvia katsonut, olen muuta kautta tutustunut tapaukseen sen verran että tietoni aiheesta ovat melko paljon paremmat kuin keskivertokansalaisella. Olinpa tästäkin kirjasta kuullut jo sen oltua tuore kun Lontoossa Jack the Ripper -kävelykierrosta vetänyt "ripperologi" antoi sen esittämästä ratkaisusta oman varsin negatiivisen mielipiteensä. Ennakkokäsitykseni näin ollen oli jo se, että mitään täysin vedenpitävää ratkaisua ei ole lupa tältä kirjalta odottaa, mutta silti olin yllättänyt miten löyhillä ja tarkoitushakuisilla todisteilla mentiin.
Patricia Cornwell on minulle ollut aiemmin tuttu vain nimenä. En ole hänen kirjojaan lukenut ja täytyy vain toivoa, että hänen dekkareissaan on juoni rakennettu vakaammalle pohjalle. Jo alkuasetelma sai hieman kulmakarvat kohoamaan. Cornwellille oli vuonna 2001 vihjattu Walter Sickertistä Viiltäjä-Jack -tapauksen tiimoilta ja vuonna 2002 (siis vuotta, korkeintaan kahta myöhemmin!) hän kirjoittaa kirjan jossa julistaa tapauksen selvitetyksi "mittavien tutkimusten" jälkeen. Sitä ei voi kiistää etteikö Cornwell ole aika lailla materiaalia kahlannut läpi ja on selvästi ollut hyvissä rahoissa tutkimuksiaan rahoittaakseen. Kirja on kuitenkin kirjoitettu sillä tyylillä, että kukaan ei olisi aiemmin edes tullut ajatelleeksi niin mullistavia asioita kuin hän - varsinkaan murhia tutkineet aikalaispoliisit - ja hän on myös omituisen tietämätön siitä, että Walter Sickertin syyllisyydestä Viiltäjä-Jackin tekoihin oli jo ennen tätä kirjoitettu kaksi kirjaa (Stephen Knight: Jack the Ripper - The Final Solution, Jean Overton Fuller: Sickert and the Ripper Crimes).
Walter Sickert oli epäilemättä erikoislaatuinen mies ja kenties väkivaltaisiin fantasioihin mieltynyt, mutta mikään tässä kirjassa esitetty ei tuntunut kovin vakuuttavasti viittaavan hänen syyllisyyteensä. Tuntui myös siltä, että Cornwell oli tästä itsekin erittäin tietoinen, niin sekavasti hän poukkoilee ajanjaksosta toiseen ja sekoittaa täysin eri aikoina tapahtuneita asioita toisiinsa omien tarkoitusperiensä mukaan. Erityisesti minua häiritsi tapa jolla hän viittaa Viiltäjä-Jackin kirjeissä esitettyihin lauseisiin siinä kohdassa missä sopii - ei väliä vaikka kyseisen kirjeen lähettäminen olisi tapahtunut kymmeniä vuosia aiemmin kun tapahtuma mistä Cornwell kertoo. Cornwell on päättänyt että Sickert on Viiltäjä-Jack ja koittaa kyhätä todisteet kokoon sen mukaisesti ja silloin kun todisteet ei riitä aletaan puhumaan Sickertistä Viiltäjä-Jackina faktana ikään kuin valhe muuttuisi todeksi kun sen tarpeeksi monta kertaa toistaa.
Ihan täysin ansioton ei tämä kirja kuitenkaan ollut ja mikäli Sickert-hömpötys olisi jätetty pois niin tämän olisi voinut lukea ihan mielellään kuvauksena Viiltäjä-Jackin tapauksesta ja sen aikakauden olosuhteista. Tai vaihtoehtoisesti Cornwell olisi voinut heittää tarinan kokonaan fiktiiviseksi kuvaukseksi murhasarjasta jonka toteuttaa originelli näyttelijä-maalari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti