Pääosissa: Leea Klemola, Peter Franzén, Ria Kataja
(2013)
Maarit (Leea Klemola) on läpikäynyt sukupuolenkorjausprosessin ja aloittelee nyt uutta elämäänsä naisena. Siivoustöitä tehdessään hän joutuu tilanteeseen jossa lipsauttaa äkkivalheen Samille (Peter Franzén) joka on hakemassa apua ongelmiin vaimonsa (Ria Kataja) kanssa. Valhe johtaa tapaamisiin joissa osapuolet hapuilevat itseään ja toisiaan kohden rajoista välittämättä. Toisaalla Maaritin teini-ikäinen tytär (Emmi Nivala) koittaa päästä tasapainoon sen kanssa, että hänen isästään on tullut äiti.
Kiinnostuin tästä elokuvasta alunperin jo trailerin nähdessäni, mutta elokuvan tultua ensi-iltaan onnistuin törmäämään maan valtalehden arvosteluun jossa heitettiin kylmää vettä niskaan, joten astelin teatteriin hieman peläten että elokuva on tosiaan onnistuttu jotenkin pilaamaan mielenkiintoisesta aiheesta ja hyvistä näyttelijöistä huolimatta. Onneksi näin ei käynyt ja kyseessä oli aivan kelpo elokuva joka veti mukaansa ja jonka hahmot olivat riipaisevan inhimillisiä ja koskettavia. Myös Kalle Kinnunen antaa Suomen Kuvalehden blogissaan huutia Hesarin arvostelijalle ja aivan syystä. En itsekään kokenut, että tämän elokuvan pääteema olisi, tai kuuluisi olla, korostetusti transsukupuolisuus - se on vain osa päähenkilöä eikä määritä häntä täysin.
Ulkoisesti Leea Klemola ei nyt täysin vakuuttanut minua entisenä miehenä, mutta koska hän ei omalta siviiliolemukseltaan täysin stereotyyppisen naiskuvan mukaiseen muottiin mene niin Maaritin vahva meikki, hiustenpidennykset ja rakennekynnet ehkä tavoittivat jotain siitä epäsuhdasta joka saattaa väärään sukupuoleen syntyneitä korjauksen jälkeenkin vielä leimata. Elokuvan nimelle kunniaa antaen Maarit oli hahmona virkistävän avoin ja suorapuheinen. Hieman jopa kiemurtelin penkissä kun Maarit niin estottomasti ja tapoihin kuulumattomasti ammensi ulos omat ajatuksensa ja tuntemuksensa. Hölmistyneeksi jäi myös Peter Franzénin Sami, jonka tarkoitusperät ja motiivit jäivät muutenkin vain vihjailujen asteelle.
Melko ennalta-arvattavia elokuva kuitenkin loppujen lopuksi kulki, mutta se ei haitannut. Sen sijaan Pohjoiseen sijoittuvissa jaksoissa haittasi murteen käyttö. En tiedä olenko nyt tullista tulleena aivan hakoteillä, mutta ei murresanojen käyttö ainakaan Maaritin puheessa kovin luontevalta kuulostanut. Hieno idea kuitenkin ottaa murretta mukaan koska näinhän se taitaa mennä, että vaikka muuten puhuisi yleiskieltä niin sieltä se murre hiipii takaisin puheeseen kun kotiseuduille ollaan yhteyksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti