(2010)
Jotain outoa on tapahtunut Taivasten valtakunnan kylässä. Kaksitoista kylmäävän samanlaista taloa seisoo pimeänä ja autiona. Ruoka on katettu päivällispöytiin, autot odottavat autotalleissa, mutta asukkaat ovat kadonneet kuin savuna ilmaan. Tähän levottomuutta herättävään paikkaan bostonilainen kuolinsyyntutkija Maura Islas jää vangiksi kesken lumimyrskyn -- eikä hänestä sen jälkeen kuulla mitään. Joitakin päiviä myöhemmin etsivä Jane Rizzoli lentää Wyomingiin etsimään kadonnutta ystäväänsä. Poliisi on löytänyt pahoin vaurioituneen auton, jonka sisällä on neljä palanutta ruumista. Viranomaiset uskovat, että yksi naisista on Maura, mutta ovatko he oikeassa?
Olen lukenut pari Tess Gerritsenin kirjaa aiemmin enkä odottanut ihan näin mukaansatempaavaa lukukokemusta tarttuessani kirjaan. Gerritsen on sijoittunut omalla arvoasteikollani jonnekin sinne keskitason tuntumaan ja olin hieman itseeni yllättynyt kun poimin tämän mukaan kirjastosta. Pähkäilin että ainakin Gerritsenistä tiedän että kirjat on ihan luettavia mitä niin monesta tämän lajityypin edustajasta ei voi sanoa.
Mutta Jääkylmä veti tosiaan mukaansa niin että lukasin sen miltei yhdeltä istumalta. Varsinkin kirjan alkupuoli veti mukanaan niin että mielessäni mietin miten voikin olla kirja johon on onnistuttu haalimaan kaikenlaista kiinnostavaa mukaan eikä pilattu sitä. On salamyhkäinen uskonlahko ja selittämättömästi autioitunut kylä sekä lumen keskelle saarroksiin jäänyt seurue jota ympäröi kutkuttavat kauhuelementit. Jopa tarinan romanssissa on sitä jotain kun toinen pariskunnan osapuoli on katolinen pappi. Siinä vaiheessa kun salaisuudet alkoivat avautumaan niin kirja menetti jonkin verran tenhoaan, mutta kun oli vauhtiin päässyt niin sen luki loppuun. Oli tosin vielä loppuunkin onnistuttu jotain koukkuja rakentamaan.
Pidin kirjassa myös siitä, että vaikka kyseessä on jo kahdeksas kirja sarjassa jossa samaiset päähenkilöt seikkailevat niin kirja toimi myös minun kaltaiselleni jolle päähenkilöt ole niin tuttuja ilman että kuitenkaan olisi kovin paljon henkilöiden taustoja ja historiaa kartoitettu. Varsin ihailtava saavutus koska monen sarjan kirjoissa onnistutaan tässä jättämään joko vakilukija tai sitten se satunnainen lukija hieman ärtyneeksi kun samaa toistetaan tai oletetaan lukijan jo tietävän paljon sellaista mitä ei ole sanottu.
Gerritseniin uskaltaa näemmä jatkossakin tarttua kun tekee mieli viihteellistä jännitystä. Täytynee kuitenkin myös muita vastaavia nimiä etsiä sillä vähän arvelen että Gerritsen saattaa olla sen laadun kirjailija että kun liikaa lukee tuotantoa niin kyllästys iskee.
Lisää muualla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti