(2009)
"Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että zombit ovat vain hätäisesti päälleliimattu lisuke, jonka kustantaja on vaatinut mukaan kirjan myyntiä edistääkseen. Toiset taas ovat sitä mieltä, että elävien kuolleiden laumat kuuluvat olennaisena osana Jane Austenin tarinaan ja tapainkuvaukseen. Mitä mieltä sinä olet? Pystytkö kuvittelemaan millainen tämä kirja olisi ilman zombien riehumista ja väkivaltaa?"
Voiko olla mitään ennakkoluulottomampaa kuin yhdistää zombit rakastettuun klassikkoon? Näin on kuitenkin Seth Grahame-Smith tehnyt ja ratsastanut pähkähullulla idealla maailmanmenestykseen. Ideasta täydet kymmenen pistettä, mutta toteutus oli jäänyt jotenkin puolitiehen. Zombeja oli liian vähän ja olisin muutenkin odottanut railakkaampaa revittelyä näin mehukkaasta lähtökohdasta.
Nyt tuli tunne, että Grahame-Smith oli avannut vain alkuperäisen Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan tekstieditorissa ja sitten siihen alkanut sen kummemmin pohtimatta lisäilemään zombiviitteitä alkuperäistekstiin ja kirjoittanut muutaman uuden taistelukohtauksen sinne tänne. Tästä aiheesta olisi saanut NIIN paljon paremman kirjan yrittämällä hieman enemmän! Aluksi minusta se oli ihan mukavaa että alkuperäisestä teoksesta oli niin paljon jäljellä, mutta mitä pidemmälle kirjassa pääsi, sitä pettyneempänä kääntelin sivuja jotka toistivat tuttua tarinaa ilman mitään yllättäviä zombikäänteitä jotka olisivat ravistelleet alkuperäisen kertomuksen juonenkäänteitä.
Zombeja oli siis liian vähän, mutta itämaisia taistelulajeja liian paljon. Ikään kuin zombeissa ei olisi ollut tarpeeksi koska soppaan oli otettu mukaan vielä ninjat ja Shaolin-munkit. Osuvampi nimi kirjalle olisikin ollut "Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit ja ninjat". Tämän lisäksi myös väkivaltainen murhanhimoisuus joka kohdistui oikeisiin eläviin oli asia mitä en ollut aiemmin osannut yhdistää zombitarinoihin joten vähän yllätti tapa millä sankarittaremme oli milloin kenenkin kaulaa katkaisemassa poikkipuolisesta sanasta.
Kirja muualla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti