Pääosissa: Quvenzhané Wallis, Dwight Henry
(2012)
Pieni Hushpuppy-tyttö (Quvenzhané Wallis) asuu isänsä (Dwight Henry) kanssa kaatopaikkatavarasta kasatuissa hökkeleissä Bathtub-nimisellä alueella jota tulviminen uhkaa. Seuranaan heillä on joukko eläimiä sekä muita laitapuolen kulkijoita parempiosaisten linnoittautuessa vallien taakse vettä pakoon. Luonnonkatastrofin lisäksi varjoja Hushpuppyn elämään tuo isän äkkipikaisuus, äidin puute sekä jäitten alta nousevat esihistorialliset jättiolennot.
Tässä oli todellista indie-elokuvan meininkiä, jos meininki-sanaa voi nyt käyttää rauhallisesti etenevästä elokuvasta voi käyttää. Benh Zeitlinin esikoisohjauksessa on "kadulta löydettyjä" amatöörinäyttelijöitä, on käsivarakamerakuvaa, on viipyileviä lähiotoksia, on tarina josta ei oikein ota selkoa, on karua elämänläheisyyttä ja epäselvyyttä. On myös outoa tenhoa joka pitää otteessaan.
Hushpuppy johdattaa katsojat Bathtub-alueen röttelömaailmaan lapsen silmin ja kertojan äänellä. Kuvausten aikaan 6-vuotias Quvenzhané Wallis otti myös nuorimpana "naisnäyttelijänä" Oscar-ehdokkuuden ja vaikka se nyt on hieman kyseenalaista kuinka paljon hänen työssään on näyttelemistä ja kuinka paljon luonnollista olemista, niin hyvin hän saa elokuvan kannettua. Zeitlin ei paljon selittele elokuvan alkuasetelmaa eikä sitä mistä sen maailmassa on kyse, se vain on ja me katsojina voimme rakentaa oman tarinamme sen ympärille mitä saamme nähdä.
On jotenkin tosi vaikea kirjoittaa tästä elokuvasta mitään. Se oli rosoisen kaunis ja kiinnostava, vaikka eihän siinä oikein tapahtunut mitään. Hushpuppyn suuhun kirjoitettua filosofiaa ja runoutta vuorottelee musiikin taustoittamat kuvat röttelöistä ja karusta maasta. Sen vetovoimaa ei osaa selittää, vaan se on itse koettava.
Oscar-ehdokkuudet:
Paras elokuva
Paras ohjaaja - Benh Zeitlin
Paras naispääosa - Quvenzhané Wallis
Paras sovitettu käsikirjoitus - Lucy Alibar ja Benh Zeitlin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti