Pääosissa: Bradley Cooper, Jennifer Lawrence, Robert De Niro, Jacki Weaver, Chris Tucker
(2012)
Patilla (Bradley Cooper) ei mene hyvin. Vaimon uskottomuuden paljastuminen räiskäytti piilevät mielenterveysongelmat pinnalle ja miehen psykiatriseen sairaalaan. Nyt Pat koittaa päästä uuden elämän alkuun vanhempiensa (Robert De Niro, Jacki Weaver) luona, mutta urakkaa vaikeuttaa se ettei Pat oikein pysty päästämään vaimostaan irti. Ystävänsä luona Pat tapaa Tiffanyn (Jennifer Lawrence) jota elämä on myös kohdellut kaltoin. Tiffany tempaa vastahakoisen Patin mukaan omaan projektiinsa arvattavalla lopputuloksella.
Haukotus. Oscar 2013 -projekti jatkui David O. Russellin komediallisella romanttisella draamalla, josta Jennifer Lawrence kävi pokkaamassa Oscarin naispääosasta ja noita muitakin ehdokkuuksia oli läjäpäin. Tiedän, että vika on minussa, mutta elokuva oli minusta niin pitkästyttävä että välillä lepuutin silmiäni kiinni ja kiusaus oli suuri alkaa näpelöimään kännykkää niin kuin näin muutamien muiden salissa häiritsevästi tekevän.
Kovin paljon ei komediaa tässä ollut ja romantiikankin kanssa oli vähän niin ja näin, koska en onnistunut näkemään sitä kemiaa pääosanesittäjien välillä mitä heillä ilmeisesti täytyi olla koska suorituksia on niin kehuttu. En vaan ymmärtänyt, enkä vieläkään ymmärrä, mitä Tiffanyn kaltainen nainen näkisi Patin kaltaisessa miehessä. Nojaa, onhan Bradley Cooperin ulkonäkö kai monista vetävä, joten siinä sen vetovoiman täytyi olla. Epäuskottavaa kuitenkin mielestäni.
Myöskään Robert De Niro ja Jacki Weaver eivät minua vakuuttaneet Patin vanhempina. Toki he luontevia olivat mutta Robert De Niro oli niin robertdeniromainen ja Jacki Weaverin esittämälle äidille oli annettu aika vähän tilaa. Pidin roolia näkymättömänä ja mietin, että varmaan vanhempien naisnäyttelijöiden pitää suostua mihin vaan, mutta Oscar-ehdokkuushan se oli tästäkin napsahtanut. Julia Stilesin urallakaan ei taida kovin kovaa mennä kun löytää itsensä kaukana pääroolien takana esittämässä muutamassa kohtauksessa Patin ystävän vaimoa.
Hollywoodin uusi suosikkityttö Jennifer Lawrence oli tämän elokuvan valopilkku, koska hänen lumovoimansa näyttää ulottuvan minuunkin. Tiffanyn kauneutta, vahvuutta, "cooliutta" ja samanaikaisesti kipeää herkkyyttä huokuva hahmo oli hieno suoritus. Tiffany oli hahmona hieno ja juuri siksi se edelleen jaksaa ihmetyttää mitä upea Tiffany näkisi sellaisessa vaimonsa perään itkevässä hahmossa kuin Pat?
Oscar-ehdokkuudet
Paras elokuva
Paras miespääosa - Bradley Cooper
Paras naispääosa - Jennifer Lawrence (voitto)
Paras miessivuosa - Robert De Niro
Paras naissivuosa - Jacki Weaver
Paras sovitettu käsikirjoitus - David O. Russell
Paras leikkaus - Jay Cassidy ja Crispin Struthers
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti