(1891)
Englantilaisen Thomas Hardyn (1840-1928) kenties kuuluisin teos on vuonna 1891 julkaistu Tessin tarina -- idylliseen maalaisympäristöön sijoittuva katkeran ironinen "puhtaan naisen" tragedia. Kirja antoi aikanaan aihetta loputtomiin sosiaalisiin ja moraalisiin pohdintoihin, mutta sen suurenmoista kerronnan voimaa ei kukaan voinut kiistää. Roman Polanski nosti tämän klassikon uudella tavalla elokuvallaan Tess, jonka pääosaa esitti Nastassja Kinski.
Sainpas tämän viimeinkin luettua. Tällä kertaa lukeminen ei ajallisesti pitkittynyt niinkään sen takia, että olisin pitänyt kirjaa pitkäveteisenä vaan yksinkertaisesti siksi, että muiden puuhien takia sain kirjaan tartuttua vasta hiukan ennen nukkumaanmenoa jolloin väsymys tahtoi vetää silmät kiinni melkein heti kirjan avaamisen jälkeen. Mieluiten luen kirjat parilla lähekkäin sijoittuvalla lukukerralla ja se ei varmaankaan voinut olla vaikuttamatta kokemukseeni tästä kirjasta, että nyt lukeminen sujui pienin pirstalein kerrallaan.
Muistan nähneeni joskus aikoja sitten Roman Polanskin elokuvan Tess - viattomuuden tarina (1979) johon kirjan kannetkin viittavat, mutta juuri mitään muita muistikuvia kuin Nastassja Kinskin mukanaolo minulla ei elokuvasta ollut. Melkeinpä ainoan ennakko-odotuksen kirjasta latasi vain Yrjö Hirnin kirjoittama esipuhe, jossa hän useaan otteeseen maalaili kirjan "traagillisuudesta".
En kuitenkaan kokenut kirjaa kovinkaan traagisena varsinkaan alkupuolella, joka muutenkin viehätti minua niin, että olin oikeastaan vähän yllättynyt. Hardylla oli mielestäni ihanan vanhaa huokuva, polveileva ja jonkunlaista kepeyttä sisältävä tapa kirjoittaa asioista. Lainaanpa tähän nyt kirjan alkupuolelta yhden pätkän joka erityisesti jäi minulle mieleen:
Minkä vuoksi tähän ihanaan kudokseen, herkkään kuin lukinseitti ja valkoiseen kuin lumi, oli määrätty painettavaksi niin karhea kuosi; minkä vuoksi niin usein tapahtuu, että karhea näin ottaa omakseen hienomman, väärä mies naisen ja väärä nainen miehen? Sitä arvotusta ovat monet filoosoofit vuosituhansia turhaan koettaneet selittää.Kirjan nimen mukaisesti Hardy kirjoittaa maalaistyttö Tessin tarinan. Kovin tapahtumarikasta ei aina meno ole ja keskivaiheilla on kohtia joissa junnataan oikein kunnolla. Mietin kovasti sitä kuinka paljon Hardyn kirjoituksessa on ironiaa päähenkilöiden ajatusmaailmaa kohtaan. Niin jotenkin järjettömältä nykymieleen tuntuu henkilöiden reaktiot joihinkin tapahtumiin. Erityisesti toinen kirjan mieshahmoista oli suorastaan raivostuttava ja aika raivostuttava oli kyllä myös Tess reaktioissaan tämän miehen käytökseen.
Kirjan lopussa Hardylle tuntui tulevan vähän kiire ja muutenkin ote lopahti. Oli toistuvia kohtauksia joista eräs toistui jo niin usein, että se alkoi vaikuttaa vitsiltä (ja ehkä olikin?) ja siinä missä kirjassa oli monesti aiemmin vietetty rauhaisaa suvantovaihetta niin nyt yhtäkkiä homma laitettiin pakettiin niin ettei perässä tahtonut pysyä.
Vaikka kirjasta pidinkin niin ihan kiva oli saada se loppuun, jotta pääsee jotain muuta lukemaan. Minulla kun ei ole tapana pitää kuin yhtä keskeneräistä kirjaa kerrallaan.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti