Kun Lumi kuulee, ettei hän kuolekaan perinnölliseen sairauteen kuten on koko aikuisikänsä luullut, hänen on alettava suunnitella tulevaisuuttaan. Säästöt riittävät mukavasti tuleviin hoitoihin, ja hän voi jatkaa työtä vuokratyöfirmassa. Sillä työtä on tehtävä, kaikki riippuu siitä kuinka hyvin hoitaa työvuoronsa, jotka lähetetään kämmentietokoneelle. Lumi tekee pääasiassa purkutöitä, sillä purkamista riittää aina, kun kaikki rakennetaan uusiksi. Työt on jaoteltu eri kirjainkoodein ja niiden mukaan jaetaan asuinpaikat. Lumi on sinnitellyt vielä yli-ikäisenäkin mukavassa soluasuntolassa, joka on tarkoitettu C- ja D-tason työntekijöille. Määräykset ovat kuitenkin tiukentumassa; asuntoloihin alkaa tulvehtia etelästä yhä halvempia työntekijöitä, joita mahtuu yhden hengen huoneeseen useita. Monet ajautuvat rahapulassaan epäilyttäviin ammatteihin, kuten vuokrakohduiksi tai prostituoiduiksi.
Siis miksi, miksi en ole lukenut Maarit Verrosen kirjoja pitkiin - todella pitkiin - aikoihin? Tämä oli kysymys joka pyöri mielessäni useampaan otteeseen lukiessani Karsintavaihetta. Saatetaan itse asiassa mennä jopa viime vuosituhannen puolelle jos haetaan edellistä kertaa jolloin olen Verrosen kirjaan tarttunut. Pidin kyllä silloinkin Verrosesta, mutta en hurmaantunut ehkä ihan samalla tavalla kuin nyt. Jos jotain positiivista haetaan tästä tauosta niin nyt on ainakin vielä paljon Verrosta jäljellä luettavaksi.
Karsintavaihe on onnistunut dystopiakuvaus. Onnistunut siinä mielessä, että kuvattu tulevaisuus on kuviteltava todellisuus eikä sisällä mitään liian kummallista tai liian äärimmäistä. Se on myös hyvä ettei kirjassa ilmaista mitään tiettyä vuosilukua vaan se sijoittuu epämääräiseen tulevaisuuteen. Tämäkin omiaan tekemään kirjan uskottavammaksi.
Pidin tosi paljon kirjan päähenkilöstä Lumista ja hänen tapansa tarkkailla maailmaa pienen ihmisen näkökulmasta, mitään kovasti kauhistelematta, toteavaan tyyliin "näin se vain on" ja koittaa vallitsevissa olosuhteissa rakentaa itselleen sopiva elämä. Koska en kirjan lievetekstin kuvausta lukenut etukäteen niin huomasin jossain sivun 60 hujakoilla etten oikein tiennyt onko päähenkilö nainen vai mies. Toki oletin hänet naiseksi, mutta missään sitä ei mielestäni ollut siihen mennessä selkeästi sanottu. Tästäkin piirteestä pidin, vaikka sitten romanssin muodossa hänen sukupuolensa oletetuksi paljastuikin. Lumi oli ehkä tavanomaista vanhempi tällaisen kirjan päähenkilöksi, jo nelikymppinen, ja eli vähän hänen ikäiselleen totuttujen normien ulkopuolella, joka myös miellytti.
Tämä oli sellainen kirja jonka maailmasta olisin lukenut mielellään lisääkin. Myös toisten henkilöiden näkökulmasta joiden tarinasta sai nyt vain pienen aavistuksen Lumin näkemän kautta. Ilahduinkin kun huomasin, että Verronen on jatkanut samassa maailmassa kirjassaan Kirkkaan selkeää, joka menee nyt lukulistani kärkipäähän.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti