Pääosissa: John Hawkes, Helen Hunt, William H. Macy
(2012)
Mark O'Brien (John Hawkes) on 38-vuotias runoilija jonka polio on vammauttanut jo lapsena niin että hän viettää elämäänsä suljettuna rautakeuhkoihin muutaman tunnin taukoja lukuun ottamatta. Rajoituksistaan huolimatta Mark pystyy tekemään myös journalistintöitä ja haastatellessaan ihmisiä vammaisten seksuaalisuudesta ja hän kuulee seksuaaliterapeutista joka ryhtyy myös fyysiseen kontaktiin asiakkaittensa kanssa. Syvästi uskonnollinen Mark aloittaa pappinsa (William H. Macy) kannustuksella terapiatapaamiset Cheryl Cohen-Greenen (Helen Hunt) kanssa.
Viimeistä vietiin niistä elokuvista joita olen katsonut tämänvuotisten Oscar-ehdokkuuksien takia. Nyt on nähty kaikki ehdokkaana olleet elokuvat pääkategorioissa joihin lasken parhaan elokuvan, ohjaajan, mies/naisnäyttelijöiden sekä käsikirjoittajien palkinnot. Eikä tämä The Sessions ollut ollenkaan hassumpi päätös sarjalle.
John Hawkes näyttää nykyään olevan kovin monessa elokuvassa enkä sitä ollenkaan pahalla katso. Tämä oli kuitenkin Helen Huntin elokuva. Aikoinaan kun Hunt oli enemmän pinnalla niin en oikein hänestä välittänyt, mutta tässä elokuvassa hän on todella valloittava. En ollenkaan ihmettele sitä että tällä roolilla on Oscar-ehdokkuuskin otettu.
Hyvän alun jälkeen elokuva alkaa vähän junnaamaan siinä vaiheessa kun päästään itse "sessioihin" Hunt pitää elokuvaa pinnalla. Alamäki alkaa minusta vasta sitten kun tapahtuu se mitä tällaisessa tarinassa tietää tapahtuvan ja lopussa tuntuu tulleen niin kiire, että todella töksähdellen elokuva päättyy. Loppu oli minusta ihan kuin eri elokuvasta eikä sitä ainakaan liiaksi pohjustettu.
Ihan sympaattinen pieni elokuva, joka oli selvästi varttuneempaan makuun tarkoitettu.
Oscar-ehdokkuudet:
Paras naissivuosa - Helen Hunt
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti