Linnut ja meret sisältää kaksi toisiaan sivuavaa tarinaa, jotka sijoittuvat vuosien 1995-1996 Hongkongiin, aikaan ennen vallanvaihtoa. Toinen tarina kertoo hongkongilaisesta nuoresta parista, toinen vietnamilaisesta pakolaisperheestä, joiden kummankin elämä heijastaa yhteiskunnan epävarmaa tulevaisuutta. Tarinoille on yhteistä myös pyrkimys vapauteen ja oman elämän hallintaan, tahto vastustaa suurta ja mielivaltaista elämää. Murretut sävyt ja realistinen tyyli korostavat tarinoiden todenmukaisuutta. Kuvat kertovat läheisyyden kaipuusta maailman tiheimmin asutussa kaupungissa, toivosta koettelemusten keskellä.
Ville Tietäväisen sarjakuva-albumi Näkymättömät kädet on saanut paljon suitsutusta ja yrittipä kustantaja WSOY ilmoittaa sitä kirjallisuuden Finlandia-palkintoonkin ehdolle. Ei ollut siis suurikaan yllätys ettei albumia lähikirjaston hyllystä ihan näin ex tempore löytynyt joten otin sen sijasta tutustuttavaksi Tietäväisen aiemman albumin Linnut ja meret.
Hieno sarjakuvateos myös tämä oli. Tietäväisen piirrostyö on varsin vaikuttavaa. Kuvat eivät ole pelkästään teknisesti taidokkaita vaan myös niiden asettelu sekä kuvakulmien valinta hivelee silmää ja vaihtelee yllättävästi. Visuaalisesti miellytti myös se, että puhekuplat olivat puoliläpäiseviä eivätkä näin ollen peittäneet kuvaa täysin.
Albumin aihe vähän oudoksutti minua ja sai pohtimaan toisarvoisia seikkoja kuten mitä on sen takana, että suomalainen sarjakuvataiteilija tekee tarinan 90-luvun puolivälin Hong Kongista? Aiheessa ei itsessään ollut mitään vikaa, mutta se vain tuntui melko epätavalliselta valinnalta. Mitenkään huippukiinnostavaksi en tarinoita kokenut, mutta en myöskään mitenkään erityisen tylsäksi, sellaista keskitason peruskauraa. Piirrokset olivat selvästi se mikä nosti tämän albumin paljon keskitasoa ylemmäksi.
Useasti olen Tietäväisen yhteydessä nähnyt mainittavan, että hänen teoksensa nyt viimeistään todistavat sarjakuvan vakavasti otettavana ilmaisumuotona. Itse en ole ikinä edes osannut epäillä sitä, koska sarjakuvakokemukseni ovat jo lapsena olleet pääsääntöisesti aikuiseenkin makuun olevasta sarjakuvasta ja nimenomaan albumimuodossa. Esimerkiksi Kemin sarjakuvakilpailujen parhaita töitä sisältävät albumit ovat hyvinkin tuttuja varhaisemmilta vuosiltani. Suosittelen noita erilaisiin sarjakuvatyyleihin tutustumiseen mikäli sarjakuva ei ole niin kovin tuttua muuta kuin Aku Ankan muodossa.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti