Lahti heittää kolme Lääkintäkoulun oppilasta komennukselle, josta ei tietoja heru. Miehet kyyditään keskelle männikköä, jonne on pystytetty kenttäsairaala ja puolijoukkuetelttoja. Vasta kun harjoitus alkaa, tehtävän luonne paljastuu. Miesten on kannettava ihmisenkokoisia sikoja ampumatauluiksi, sitten raahattava elikot hoitoa saamaan ja lopulta ruumispusseissa kuorma-auton lavalle. Armeija testaa osaamistaan ja kaiken ytimen, logistiikan, on toimittava. Samaan aikaan siviilissä on käynnissä toisenlainen lahti. Kohteena yhden alokkaan isä, joka juoksee amokia velkojien, keskusliikkeiden ylivallan ja yhä kasvavan epätoivon puristuksessa.
Suurin osa kirjoista joita otan luettavaksi on sellaisia joista olen suosituksen nähnyt netissä tai muualla, joten kirjat ovat minulle jollain tapaa etukäteen tuttuja. Siinä vaiheessa kun kirjan otan käteeni luettavaksi, en kuitenkaan enää vilkaisekaan takakantta ja usein käy niin, että olen tässä vaiheessa jo ehtinyt unohtaa mistä kirja kertoo ja lukiessa saan jännittää sellaisia asioita jotka mahdollisesti olisi takakannen kuvauksessa paljastettu. Joskus käy myös niin, että koko kirjan tyylilaji yllättää ja niin kävi tämän Arto Salmisen kirjan kanssa.
Olin jostain jäänyt käsitykseen, että Salminen kirjoittaisi huumoripitoisia kirjoja joissa päähenkilö joutuu absurdeihin tilanteisiin mitä sitten käsitellään sarkasmin keinoin. Niinpä hieman yllätyin, jopa järkytyinkin, kun yhtäkkiä jouduin lukemaan kuvausta siitä miten sikoja käytettiin ampumatauluna. Eläimiin kohdistuva väkivalta kun on asia jonka kanssa minulla on vähän hankaluuksia. Kuvotuksen tunteista päästyäni olin kuitenkin tyytyväinen, että olin ennakko-odotusteni kanssa väärässä.
Armeijan harjoitukset sisälsivät kiinnostavia ajatuksia Suomen maanpuolustuksesta ja logistiikasta, mutta koskettavampana pidin kirjan toista tarinaa romahduksen partaalla olevasta pienyrittäjästä. Suurten ketjujen ylivallan kuvaus oli niin osuvaa, että näin tavallisena kuluttajana tunsin pienen piston sydämessäni kun itsekin niin huoletta ketjuliikkeessä asioin enkä erityisesti panosta paikallisten toimijoiden tukemiseen.
Arto Salminen oli minulle tosiaan uusi tuttavuus kirjailijana ja näin olleen pääse jatkoksi 13 kotimaisen kirjailijan listaan haasteessa, mutta täysin varmasti voin sanoa ettei tämä jäänyt viimeiseksi Salmisen kirjaksi minkä luen. Paljon hyvää olen kuullut erityisesti Kalavaleesta, joka tosi-tv:hen sijoittuvan aihepiirinsä takiakin vaikuttaa kiinnostavalta.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti