Underground: The Julian Assange Story

Ohjaus: Robert Connolly
Pääosissa: Alex Williams, Rachel Griffiths, Anthony LaPaglia
(2012)

Nuori hakkeri Mendax (Alex Williams) on perustanut parin toverinsa kanssa ryhmän, jonka päämääränä on murtautua tietojärjestelmiin saadakseen pääsyn tietoon, joka on tavalliselta kansalaiselta salattu. Ollaan 80- ja 90-lukujen taitteen Australiassa jossa poliisin tietämys tietomurtorikoksista on vielä lapsen kengissä, mutta Yhdysvaltojen kiinnostuttua asiasta Australian poliisi alkaa tutkia tapausta. Etsivä Ken Roberts (Anthony LaPaglia) kohtaa kilpajuoksussa Mendaxin, jonka maailma tulee myöhemmin tuntemaan Wikileaksin perustajana.

Julian Assange tuli minun kuten varmaan monen muunkin tietoisuuteen kun Wikileaksista alettiin puhua julkisuudessa. En ole niin kovin tarkasti Wikileaksiin liittyvää uutisointia seurannut, mutta Assange jäi mieleen poikkeavan ulkonäkönsä takia. Kiinnostuin asiasta enemmän vasta sitten kun sain lukea hänen hakkeritaustastaan ja muusta mystisyydestä menneisyydessä.

Tämä Assangen nuoruutta valottava tv-elokuva ei varmasti paljoa anna mikäli ei ole lainkaan kiinnostunut hakkerikulttuurista. Meno on melkoisen verkkaista ja tarinan käänteissä ei kovin paljon yllätystä ole, onhan puolidokumentaarisesta kuvauksesta kyse. Itse kuitenkin koen vetoa hakkeritarinoihin ja tämä oli sellaisena ihan maittava. Täysin autenttisen tuntuista ei ehkä kaikki elokuvassa ollut, mutta harvassapa on ne elokuvat jossa olisi täysin realistiseen kuvaukseen päästy tai siihen edes pyritty. Tämä on yhdessä War gamesin (1983) ja Antitrustin (2001) kanssa siellä kärkipäässä vaikka toki jaa muuten paljon noiden elokuvien tasosta.

Pidän hakkerimaailmaa itse asiassa niin mielenkiintoisena että en voinut olla elokuvaa katsoessa miettimättä, että siinä kuvattu nuoruus oli sellainen jonka olisin mielelläni ottanut itselleni. Underground-piiressä liikkuva taitava hakkeri, jolla on ihailtava missio, mikä voisi olla sen parempaa? Mietin myös vähän että kuinka paljon uskallan hehkuttaa laittomilla poluilla liikkuvaa toimintaa ja miettimään myös itse, että miksei tiedonhankinta tällä tavalla hyvissä tarkoitusperissä tunnu niin kovinkaan tuomittavalta. Aika paljon elokuvakin alleviivasi paha yhteiskunta - hyvä aktivisti asetelmaa.

Kaiken kaikkiaan vaatimattattomasta toteutuksesta huolimatta tämä elokuva antoi paljon enemmän tuntemuksia ja ajateltavaa kuin moni koreammalla kuorrutuksella varustettu lajikumppaninsa.

PS. Tiedän kyllä että oikeasti tietomurtoja tekevät ovat krakkereita eikä hakkereita, mutta koska jälkimmäinen on tunnetumpi termi ja pidän itsekin siitä enemmän niin käytin nyt sitä.

Linkit: