Elisan unelma oikikseen pääsystä romahtaa. Pettymystä seuraa hurja juhlinta ja armoton morkkis, kun Elisa herää vieraasta sängystä. Onneksi rakkaat ystävät Ulla, Sami ja Augusta ja opiskelupaikka Helsingin Mediaopistossa nostavat Elisan fiilikset taas plussalle. Opistossa Elisa löytää tietokoneiden ja Internetin ihmeellisen maailman. Elisasta tulee Bittitiikeri, chat-linjoilta ja postituslistoilta hän löytää kiehtovia tyyppejä. Kun kintereillä pyörii muitakin kundeja, aina niin hillityn Elisan tyyni pinta alkaa repeillä.
Katri Manninen on ollut tähän asti minulle tuttu vain nettipersoonana. Hänen kirjansa ovat olleet niin viihteellisen kuuloisia etten ole edes harkinnut niihin tutustumista ehkä tätä Bittitiikeriä lukuun ottamatta. Kirja muistui uudelleen mieleen kun näin sen Lukutoukan kirjablogissa.
Kirjan päähenkilössä Elisassa on varmasti aimo annos Mannisen alter egoa. Itsekin aikoinaan netin keskustelupalstoilla pyörineenä muistan olleeni ihmeissäni siitä miten avoimesti Kutri-nimimerkkiä käyttänyt Manninen kertoi oman elämästään. Hän oli jo tuolloin kirjoittanut kirjoja, joten yksityiskohtien paljastaminen intiimeistäkin asioista ei ollut sitä mitä olisi semijulkkikselta odottanut. Toinen asia mikä yllätti oli Mannisen järkevä ulosanti ja muistan monesti ihmetelleeni, että miksi niin fiksunoloinen ihminen kirjoittaa kirjoja jotka luokittelin melkoiseksi roskaksi niitä edes lukematta.
Aika köpönen teos tämä Bittitiikeri olikin. Pöhkö suorastaan. Elisa oli minusta varsin epämiellyttävä hahmo kaikessa lapsellisuudessaan eikä kuvaus nuorten elämästä tuntunut kovin uskottavalta. Meno kuulosti juuri sellaiselta mitä joku vähän syrjässä tapahtumien keskipisteestä oleva nuori luulee muiden nuorten elävän. Ehkä minäkin olen joskus saattanut olla tuollainen ja niin vaikealta kuin se tuntuu myöntää niin olisin voinut tästä kirjasta joskus nuoruusvuosina jopa tuon takia pitää.
Se mikä kirjassa oli mukavaa oli ajankuva niistä vuosista jolloin internet tuli osaksi ihmisten elämää. Tosin mietin vähän ettei netti voinut enää vuonna 1998 olla nuorille niin vieras kuin kirjan päähenkilöille oli, joten Manninen lienee ajatellut kirjan muutamaa vuotta aikaisempaa ajankohtaan. Nykynuorista varmaan tuo netin alkuaika chatteineen, kotikutoisine kotisivuineen ja keskustelulistoineen tuntuu ihan kummallisen antiikkiselta, mutta itsekin nuo ajat kokeneena myhäilin useaan kertaan nostalgiset muistot mielessäni.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti