Pääosissa: Jim Sturgess, Kirsten Dunst, Timothy Spall
(2012)
Adam (Jim Sturgess) on poika maailmassa joka on jakautunut kahteen, köyhien asuttamaan Alapuoleen, jossa Adam itse asuu ja rikkaiden valtakuntaan Yläpuoleen, joka sijaitsee peilikuvanomaisesti Alapuolen yllä. Maailmoja yhdistää vain TransWorld-nimisen yrityksen torni, jossa sielläkin Alapuolen ja Yläpuolen asukkaat pidetään tiukasti erillään. Adam on nuoruudessaan rakastunut Yläpuolella asuvaan Edeniin (Kirsten Dunst) jonka kanssa tiet ovat kuitenkin sattumien myötä eronneet. Palkkauduttuaan TransWorldin palvelukseen Adam alkaa etsiä uudelleen Edeniä, jota ei ole koskaan voinut unohtaa.
Näin arvostelun tästä joku aika sitten Leffaterapiaa-blogissa ja elokuvan lähtökohta vaikutti niin omaperäiseltä, että kiinnostus heräsi.
Mielikuvituksen puutteesta ei voi käsikirjoittaja-ohjaaja Juan Solanasia syyttää. Tässä on tosiaan onnistuttu luomaan maailma jollaiseen en ainakaan itse ole aiemmin törmännyt. Visuaalinen toteutus oli upeaa katsottavaa. Jostain syystä minulle tuli ensi alkuun elokuvan maailmasta mieleen Dark City (1998), joka kuuluu suosikkielokuviini, mutta tämä vaikutelma hälveni elokuvan edistyessä.
Upside Downin maailmassa Alapuoli oli ihan kirjaimellisesti alhaalla, josta katsottiin Yläpuolen maailmaan ylöspäin. Koska kyseessä oli kaksi vastakkain olevaa planeettaa niin voi tietenkin kyseenalaistaa oliko kumpikaan varsinaisesti ylhäällä tai alhaalla, mutta koska näkökulma oli Alapuolella asuvan Adamin niin käytetään nyt tätä terminologiaa. Vastakkaiset vetovoimat oli otettu ihan mukavasti huomioon pienissä yksityiskohdissa, ja vaikka tieteellisistä lähtökohdista katsottuna tämä oli nyt ihan höpöhöpöä niin fantasiamaailmana tämä toimi.
Käsikirjoitus ei kovin kummoinen ollut, mutta aina elokuvan viimeiseen pariin kymmeneen minuuttiin sitä katseli kuitenkin ihan mielenkiinnolla. Sitten yhtäkkisesti tuntui elokuva pääsevän täysin tekijöiden hyppysistä, ikään kuin puhti olisi loppunut kesken ja loppupuoli oli aika kaameaa kuraa.
Olen Kirsten Dunstiin ollut mieltynyt siitä asti kun näin hänet pikkutyttönä Veren vankien (1994) rohkeassa roolissaan, mutta tässä hän oli jotenkin väsähtäneen oloinen ja Edenin roolia olisi voinut sanoa melkein sivurooliksi. Kovinkaan paljon kemiaa ei hänellä myöskään näyttänyt olevan Jim Sturgessin kanssa, joka taasen tuntuu olevan tyyppiroolitettu tällaisiin romanttisiin elokuviin erikoisella twistillä. Eikä siinä mitään, ei häntä ole ollenkaan vastenmielistä katsella.
Ulkoisesti elokuva siis toimi ja maailma jota kuvasi oli hieno, mutta paljon, paljon jäi tarinassa ja toteutuksessa toivomisen varaa. Ihan katseltava elokuva kuitenkin.
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti