(2006)
Geologi Hugh ja hänen kiipeilykaverinsa Lewis lähtevät juhlistamaan 35 vuoden takaista ensikiipeämistään El Capille. Tuolloin heidän kohtalonsa tuntui olleen hakattu vuoren pystysuorille seinämille, sillä samalla Yosemiten-matkallaan he kohtasivat tulevat vaimonsa. Nyt Hughin vaimo on kadonnut ja Lewisin lähtenyt. Tällä kertaa El Cap vaikuttaa kirotulta. Katastrofi iskee jo ennen kuin kokeneet kiipeilijät pääsevät matkaan perusleiristään. Hugh löytää metsästä ruumiin, ja toisen kiipeilijän huomataan roikkuvan kielekkeeltä. Lewis ja Hugh lähtevät mukaan vaaralliseen pelastusoperaatioon uhmaamaan tulta ja jäätä sekä sysimustia kuiluja. Pelastajista tulee pelastettavia kun he jäävät puristuksiin houkuttelevana siintävän huipun ja omien demoniensa väliin...
En tiedä juuri mitään vuorikiipeilystä enkä voi sanoa ymmärtäväni siinä piilevää viehätystä. Siinä mielessä pidän hieman yllättävänä miten hyvin tämä kirja piti otteessaan vaikka se oli suurelta osin kiipeilyä ja vielä kerran kiipeilyä.
Päähenkilö Hugh ja ystävänsä Lewis ovat siis hardcore-kiipeilijöitä jotka ovat aikoinaan olleet uranuurtajia alalla ja nähneet kaiken. Ilmeisesti Lewisin tahdosta he lähtevät vielä tähän yhteen kiipeilyurakkaan. Minulle ei ihan selvinnyt millaista Hughin ja Lewisin välinen kanssakäynti oli ollut viimeisten vuosikymmenien aikana. Toisaalta he olivat erittäin hyviä ystäviä ja sanailevat mutkattomasti keskenään, mutta toisaalta he eivät olleet ilmeisesti tavanneet kolmeen vuosikymmeneen ennen tämän kirjan kuvaamia tapahtumia. Jouduin pariinkin kertaan palaamaan takaisin kirjassa takaisin ja silmäilemään tekstiä sen toivossa, että olisiko minulta jäänyt joku kohta huomaamatta, mutta ei. Tähän yksityiskohtaan ei tuoda selkoa eikä se ole ainoa tämäntapainen asia joka jää kaipaamaan lisäselvitystä mitä ei koskaan anneta.
Kirjailija Jeff Long on kiipeilyharrastaja ja kuvaus näiltä osin on mitä ilmeisimmin paikkansapitävää. Toisaalta oli erittäin kiinnostava saada aimo annos uutta tietoa asiasta, mutta toisaalta jatkuva kiipeilysanaston käyttö matkan etenemistä kuvatessa teki sen myös todella vaikeaselkoiseksi seurata tällaiselle maallikolle. Olisin helpottanut jos edes jossain kohtaa olisi vähän väännetty rautalangasta että mennäänkö nyt ylös, alas vai sivullepäin.
Tämä oli ihan hyvää luettavaa ja siitä pidin että tarina pidettiin hyvin mystisenä ihan loppuun asti.
Linkit:
Kurkkaapa blogiini; löydät sieltä kirjallisuushaasteen! =D
VastaaPoista