Anna ei vielä aavista, ettei sotaa kestäisi kuin seuraavaan kesään. Tuntuu, että näin on ollut aina, ja elämä kotirintamalla on kovin ankeaa. Tähänkö nuoruus meni, eikö koskaan enää ole niin kevyttä ja hauskaa kuin ennen? Mies on rintamalla, ystävät Helsingissä, lapset talkoissaan ja kerhoissaan. Pieneen kylään muuttaneella nuorella perheenäidillä ei ole muuta tekemistä kuin tenttiä viimeisiä yliopisto-opintojaan. Silloin kuvaan astuu hurmaava Tuji-serkku, joka on oikea filmitähti ja melkoinen hurmuri. Anna polvet notkahtavat, ja hädissään hän heittäytyy suin päin rakastumisen huumaan. Miten siitä voi selvitä? Miten arkeen voi palata sen jälkeen, kun koko iho hehkuu polttavana Tujin kosketuksesta?
En varmaan olisi tämännäköisellä kannella varustettua kirjaa valinnut luettavaksi ellei Havasteen nimi olisi vilahdellut blogeissa niin tiuhaan ja ellen olisi halunnut ottaa selvää millaisia ovat hänen kirjansa, jotka tuntuvat niin paljon ihastusta herättävän.
Kirjan päähenkilö Anna vaikuttaa aluksi varsin päättäväiseltä nuorelta naiselta ihastuessaan Voittoon ja järjestäessään itsensä hänen kanssaan naimisiin. Niinhän siinä sitten tietenkin käy ettei arki tavoita kaikkea sitä mitä unelmat edellä ja asiat mutkistuvat entisestään kun sota syttyy ja Anna jää yksin pyörittämään yksin arkea kahden pienen lapsen kanssa.
Kirja jaksoi minua vielä jotakuinkin kiinnostaa ennen kuin Tuji astui mukaan kuvioihin. Sen jälkeen jotenkin tuskastuin siihen tapaan jolla Anna hullaantui henkilöön joka ei vaikuta ollenkaan kaiken sen tunteiden palon arvoiselta. Minulta meni maku muuhunkin kirjassa kun koko ajan joutui pelolla odottamaan milloin tulee taas kohta jossa Tuji-sitä, Tuji-tätä ja joutuu taas ärsyyntymään.
Havaste kyllä osaa kertoa sota-ajasta kaikkine arjen pikku vivahteineen. Välillä kuitenkin minusta tuntui että kirjaan oli yritetty upottaa jopa liikaa detaljeja sota-ajan kotirintaman elämästä niin että kuvauksesta tuli ajoittain hieman opettavainen vaikutelma. Maaseudun elämän sijasta pidin oikeastaan enemmän siitä miten kerrottiin yliopisto-opiskelusta, tosin välillä mietin, että ihan tosissaanko se oli tuolloin mahdollista perheenäidille opiskella yliopistossa tuohon malliin ja vielä noin maaseudulta käsin. Ja nyt kun asiaa mietin niin en muista otettiinko kirjassa edes kantaa siihen miten tämä oli taloudellisesti järjestetty.
Siitä pitää antaa pisteet, että yllättää kirja kyllä osasi ja kun väsyneenä olin juuri aikeissa sulkea kirjan ja alkaa nukkumaan niin yhtäkkiä pitikin sen sijasta selailla takaisin päin kirjaa jotta saisi tarkistettua mitä oikeastaan aikaisemmin olikaan kerrottu.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti