(1969)
Gently Ai, Maan lähettiläs on saapunut Talvi-planeetalle neuvotellakseen planeettojen välisestä yhteistyöstä. Mutta hänen kohtalonsa on joutua Talven sisäisten ristiriitojen pelinappulaksi, ja hänen ylevä tehtävänsä muuttuu painajaismaiseksi koettelemukseksi Talvi-planeetan ainaisessa hyytävässä kylmyydessä. Tätä jännittävää romaania on mielikuvituksen loistossa verrattu Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta. Se ylittää tavanomaisen science fictionin rajat myös psykologisena kuvauksena Talvi-planeetan ihmisistä, joiden elämän, tavat ja kulttuurin sanelee eräs ainutlaatuinen perustekijä: he ovat kaikki samaa sukupuolta.
Tämä kirja oli lapsuudenkotini kirjahyllyssä ja olen melko varma että olen sen lukemista aiemmin yrittänyt koska minulle on jäänyt epämääräinen käsitys puuduttavasta pettymyksestä ja siitä ettei Ursula K. Le Guin ole kirjailija minua varten. Kun nyt katseeni osui kirjaan sattumalta niin ajattelin, että voisi olla aika yrittää uudestaan.
Kiireinen viikko ei ollut omiaan lukemiseen keskittymiselle ja ymmärrän kyllä hyvin nuorempaa itseäni jonka kärsivällisyys ei ole kirjaan riittänyt. Nytkin tuli mietittyä useampaan kertaan, että jaksaakohan tätä loppuun lukea kun tuntui kirja olevan pelkästään Gethenin (Talvi-planeetan paikallinen nimi) poliittista kähmintää ja runsaalla vierasperäisellä sanastolla varustettua yhteiskunnan sekä historian kuvausta. Sitten vähän kirjan puolivälin jälkeen tapahtui jotain ja juoni alkoi vetämään niin, että kirjan lukemisen pariin pääsemistä oikein odotti ja loppuun päästyäni totesin pitäneeni kirjasta oikeinkin kovasti ja sen maailman tehneen syvän vaikutuksen.
Ilman kirjan takakannen mainintaa vertauksesta Tolkieniin, olisi se myös itselleni tullut mieleen. Le Guin on todella paneutunut Gethenin maailman luomiseen. Maailmalle on kehitetty pitkä historia, jota valotetaan lukijalle tarujen ja kertomusten muodossa. Paikallista terminologiaa on myös valtavasti ja kuten mainittua se teki ainakin minulle lukukokemuksen hieman vaikeaselkoiseksi kun ei tahtonut nähdä läpi vieraiden sanojen itse sanomaa.
Gently Ai ei päähenkilönä minua kovin paljoa kiinnostanut ja kirjan parasta antia olikin se kun getheniläinen Estraven pääsi ääneen kertomaan omasta näkökulmastaan ja siitä millaisin silmin näki Maasta kotoisin olevan Ain sekä oman planeettansa.
Minulla sattuu olemaan hyllyssä Le Guinilta myös Maameren tarinat, jota en ole ikinä lukenut vaikka olen kirjat omistanut vuosikymmeniä. Tämän kokemuksen perusteella voikin nyt olla, että viimeinkin saan aikaiseksi tutustuttua myös tuohon kirjasarjaan.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti