Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Sally Field, David Strathairn, Josep Gordon-Lewitt, James Spader, Hal Holbrook, Tommy Lee Jones
(2012)
On vuosi 1865. Sota pohjoisvaltioiden ja etelävaltioiden välillä jatkuu jo neljättä vuotta. Abraham Lincoln (Daniel Day-Lewis) on toista kautta presidenttinä. Sodan loppumisen merkit on jo ilmassa, mutta Lincolnille ei riitä konfederaation antautuminen, hän haluaa lopettaa orjuuden. Tähän vaaditaan edustushuoneen hyväksyntä perustuslain 13. lisäykselle eikä kaikki edes Lincolnin omassa puolueessa ole valmiita kannattamaan aloitetta ilman poliittista kädenvääntöä ja kulisseissa tapahtuvaa lobbausta.
Tämäntyyppiset elokuvat poliittisista aiheista eivät yleensä ole minun heiniäni vaikka historia onkin kiinnostavaa. Koitin jokunen vuosi sitten katsoa paljon kehuttua minisarjaa John Adamsista eikä siitä mitään tullut kun kiinnostus loppui kesken. Siinä mielessä yllättävän joutuisasti sujui kaksi ja puolituntinen Lincoln elokuvaa katsoessa.
En tietenkään tiedä millainen Abraham Lincoln oikeasti oli mutta Spielbergin ja Day-Lewisin Lincoln oli hieman erikoinen hiippari joka milloin missäkin alkoi tarinoimaan näennäisesti asiaan liittymättömiä hupaisia juttuja. Day-Lewis tuntui kulkevan hienoinen hymy huulillaan läpi elokuvan, oli sitten tilanne minkälainen tahansa. Tästä huolimatta Lincoln nautti arvostusta ja osasi saada muut puolelleen.
Elokuvassa kuvattiin orjuuden poistamiseen tähtäävän lakialoitteen edistymisen lisäksi Lincolnin kotielämää. En tiedä ymmärsinkö ihan roolivalintoja Lincolnin lähipiiriin. Oli vaikea pitää Sally Fieldiä uskottavana pikkupojan äitinä kun tietää että hän on noin 20 vuotta liian vanha siihen ja Joseph Gordon-Lewittia Lincolnin vanhempana poikana en tajunnut ollenkaan. Pidän Gordon-Lewittista, mutta tässä hän oli täysin turha eikä koko pojan ottaminen mukaan elokuvaan tuonut oikein mitään lisäarvoa.
Parhaimmillaan elokuva oli kuvatessa lobbaajien toimintaa sekä reipasta sanailua edustajanhuoneessa. Siellä ei tosiaankaan oltu muodollisia ja jäykkiä. Kaiken kaikkiaan perusvarmaa Steven Spielbergiä jota vielä maustoi perusvarma John Williamsin musiikki.
Oscar-ehdokkuudet:
Paras elokuva
Paras ohjaus - Steven Spielberg
Paras miespääosa - Daniel Day-Lewis (voitto)
Paras miessivuosa - Tommy Lee Jones
Paras naissivuosa - Sally Field
Paras musiikki - John Williams
Paras äänitys - Andy Nelson, Gary Rydstrom ja Ronald Judkins
Paras lavastus - Rick Carter ja Jim Erickson (voitto)
Paras kuvaus - Janusz Kamiński
Paras puvustus - Joanna Johnston
Paras leikkaus - Michael Kahn
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti