Marko Kilven kolmannessa romaanissa seurataan lähietäisyydeltä poliisin taistelua mutkistuvaa huumekauppaa vastaan. Vanhempi konstaapeli Olli Repo joutuu omapäisen, kokeneen huumepoliisin kumppaniksi. Elias Kaski käyttää kovin epämuodollisia metodeja, eikä hankaluuksilta vältytä. Poliisien rinnalla seurataan huumekaupan kuningattaren tarinaa. Pike synnyttää vankilassa pojan ja haluaa vapauduttuaan tavallisen arjen. Hän joutuu opettelemaan kaiken kaupassakäynnistä lähtien. Sopeutuminen on vaikeaa, kun poliisi ja vanhat kaverit hengittävät niskaan. Eikä hän pääse pakoon pojan isää, Lallia, joka on kuin itse paholainen.
Tämä kirja ei ollut millään lukulistallani vaan valikoitui luettavaksi aivan sattumalta kun se oli nostettu esille kirjaston hyllyllä josta olin toista kirjaa etsimässä. Koska olin hiljattain nähnyt elokuvan 8-pallo jonka tiesin tähän kirjaan pohjautuvan ja olin myös kuullut että elokuvan painotukset ovat aika erilaisia kuin kirjassa niin ajattelin kirjan nähdessäni, että miksipäs ei.
Melkoisen erilainen kirja olikin kuin elokuva. Pääpiirteissään juoni noudattelee samoja linjoja kummassakin, mutta henkilöhahmot ovat samoista nimistä huolimatta jotenkin erilaisia. Elokuvan Pike ei ole kirjan Pike, elokuvan Kaski ei ole kirjan Kaski. Olli nyt on ehkä aika samanlainen kummassakin, mutta elokuvassa hän jää niin syrjään että tämä ainakin on suurena erona kirjasta.
Pidin kirjasta tosi paljon. Ja eroavaisuuksista huolimatta minusta elokuvakin on edelleen ihan passeli. Minusta siinä oli onnistuttu siinä, että kun oli lähdetty tekemään tulkintaa kirjasta niin oli sitten lähdetty omille linjoille ihan kunnolla taakse katsomatta. Se täytyy kyllä todeta, että jos olisin lukenut kirjan etukäteen niin mielipiteeni olisi saattanut olla erilainen. Olihan tämä kirja kuitenkin minusta niin paljon parempi kuin elokuva.
Kilpi kirjoittaa hyvin asiantuntevasti ja välillä mietityttikin että oliko Olli oppipojan roolissa vain siksi, että sen varjolla sai selittää maallikkolukijalle rikostutkinnan käytäntöjä ja terminologiaa. Kirja tempaisi omaan maailmaansa todella tehokkaasti, oli sitten kyse poliiseista tai narkomaaneista. Näitä kahta linjaa seurattiin kirjassa sopivassa suhteessa jouhevasti niin että kumpikin oli yhtä kiinnostava eikä jäänyt tunnetta pakkopullalukemisesta jommankumman tarinan säikeen kohdalla niin kuin joskus tämän tyyppisessä rakenteessa.
Ei voi myöskään olla ihailematta sitä miten hyvin kirjan nimi on valittu. Onhan kirjan päähenkilöistä jokainen, niin Pike, Elias kuin Olli, omalla tapaa elämän käännekohdassa, matkalla elävien kirjoihin. Pike jättämällä huumemaailmaa taakseen, Olli selviytyessään vakavasta väkivallanteosta ja Elias etsiessään tietämättään ulos tietä yksinäisyyden taakasta.
Koska en muita Marko Kilven teoksia (vielä!!) lukenut niin tästä tuli nyt neljäs lukemani kirja Koen 13 kotimaista kirjailijaa -haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti