Pääosissa: Dustin Milligan, Amanda Crew, Richard de Klerk
(2010)
On synkkä ja myrskyinen yö. Kyle (Dustin Milligan), Sonia (Amanda Crew) ja Mike (Richard de Klerk) viettävät iltaa huumeparantolassa selviydyttyään taas yhdestä päivästä, jonka aikana he ovat pyrkineet selvittämään menneisyyden sotkuja, jotka ovat heidät nykytilaan saattaneet. Jotain tapahtuu ja seuraavana päivänä kukin heistä huomaa heräävänsä uudelleen samaan päivään, muun maailman ollessa kuin päivä olisi aivan uusi. Miten selvitä painajaismaisesta tilanteesta, joka tarjoaa myös mahdollisuuksia, joita olisi vaikea toteuttaa ellei tietäisi, että kaikki tapahtumat on pyyhitty pois kun huominen tulee.
Päivän toinen indie-elokuva tulee Kanadasta. Kaikille varmaan on tuttu Päiväni murmelina (1989), joka myös omiin suosikkielokuviini kuuluu, ja siinä esiintyvä idea toistuvasta päivästä. Tätä samaa ideaa lähdettiin nyt kierrättämään vähän vakavammissa merkeissä.
Saman päivän kokeminen uudelleen on aiheena niin kutkuttava, että siitä olisi varmaan hankala saada aikaan aivan umpisurkeaa elokuvaa, jos sillä saralla edes jotain lahjoja omaa. Eikä umpisurkea ole tämäkään teos, mutta ei myöskään nyt niin hyvä mitä olisin odottanut ennakkoasetelman perusteella. Elokuvan nuorehkoiden päänäyttelijöiden takia arvelin, että ohjaajakin olisi joku nuori siipiään etsivä lupaus, joka nyt vaan ei oikein tiennyt mitä oikein tehdä tällä aiheella, joten yllätyin vähän kun Carl Bessai ei olekaan mikään ihan kokematon nuorukainen, vaan tämä on jo hänen yhdeksäs elokuvansa.
Ehkä suurin ongelma elokuvassa (sen hukassaolemisen lisäksi) oli minulle pääosan esittäjä Dustin Milligan, joka ei vaan ulkoiselta habitukseltaan ollut minusta uskottava huumeisiin sortuneena nuorena. Näyttelijäntaidoissa ei vikaa niinkään ollut vaan nimenomaan tuossa hyvin siloisessa ulkonäössä.
Siitä pidin, että elokuva oli sijoitettu päihdeparantolaan, koska se tarjosi myös metaforan tasolla oivan näyttämön tälle aiheelle. Voi vain kuvitella miten toisteisia päivät laitoksessa ovat, ja tässä vaan vietiin vähän seuraavalla tasolle tuo tuntemus.
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti