(1960)
Kuin surmaisi satakielen on tarina Yhdysvaltain syvästä etelästä 1930-luvulla. Romaanin kertojaminä on pieni tyttö, jonka tuomari-isä Atticus Finch puolustaa oikeudessa neekeriä ja joutuu samantien vastakkain syvällä piilevien ennakkoluulojen, patoutumien ja rotuvihan kanssa. Finchin lapsille, Scoutille ja Jemille, pieni ja turvallinen Maycombin kaupunki Alabamassa on ollut kasvuympäristönä kuin pumpulia, kunnes se tosipaikan tullen näyttää myös tuikeimmat kasvonsa.
En ole lukenut aiemmin tätä kirjaa, mutta tämä ei silti ole ensikosketukseni tähän klassikkoteokseen. Pari vuotta katsoin Kuin surmaisi satakielen (1962) elokuvana, joka niin ikään nauttii klassikon mainetta omana itsenään. Myöskin lukemani version kanteen oli nostettu hahmot elokuvan näyttelijöinä, Gregory Peck heistä tunnetuimpana.
Minulle jäi kirjasta vähän sama olo kuin aiemmin elokuvasta. Periaatteessa kiinnostava kertomus ja hyvin kerrottu, mutta jotenkin en saanut siitä otetta. Mietiskelin vähän jälkikäteen mistä tämä olisi mahtanut johtua ja ehkä yksi selitys on siinä, että tarinan rakenne on jotenkin epätasapainoinen. Suuri osa kirjasta on nuoren Scoutin (Jean Louise) kasvutarinaa, joka sijoittuu usean vuoden ajalle ja sitten vasta aika loppupuolella päästään Tom Robinsonin oikeudenkäyntiin, joka kuitenkin on se osuus joka kertomuksesta parhaiten tunnetaan ja nostetaan keskiöön kuten lukemani version kansikuvassa. Ei voi toki kiistää etteikö Tom Robinsonin tapaus ja siihen liittyvä rotuviha olisi koko ajan kirjassa taustalla, uinuen ja pahanenteisesti.
Harper Lee kirjoitti kirjan kolmikymppisenä omiin lapsuusmuistoihinsa pohjautuen. Syystä tai toisesta tämä on jäänyt Leen ainoaksi kirjaksi mikä tietenkin herättää hieman ihmetystä kun kuitenkin on Pulizer-palkitusta kirjasta kyse. Lee vaikuttaa tosin muutenkin hieman eksentriseltä persoonalta, koska on palkinnoista huolimatta esimerkiksi kieltäytynyt julkisista puheista. Sellainen mielenkiintoinen kirjallinen yksityiskohta tähän kirjaan vielä liittyy, että eräs kirjan lapsihenkilöistä on saanut innoituksen Truman Capotesta, joka oli Harper Leen lapsuudenystävä.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti