(1963)
"Neitoperho" on trilleriksi kehitetty nykyaikainen muunnelma vanhasta aiheesta, "kaunottaren ja hirviön tarinasta". Jännittävä kuin poliisiraportti on konttoristi Frederick Cleggin värittömyydessään suggestiivinen kertomus siitä, kuinka hän suunnittelee kaukaa ihailemansa tuntemattoman nuoren tytön ryöstämistä, toteuttaa aikeensa ja pitää tyttöä vankina autiossa talossa. Omalaatuista vanginvartijan tointaan hän harjoittaa yhtä pikkutarkasti kuin hän vaalii perhoskokoelmaansa eikä jätä mitään sattuman varaan. Tyttö puolestaan kertoo tapahtumat omasta näkökulmastaan, ja romaani päättyy yllättävään, karmivaan huipennukseen.
Luin tämän kirjan kymmenisen vuotta sitten, tai ehkä hieman enemmän, ja kirja teki minuun silloin valtavan vaikutuksen. Sellaisen vaikutuksen, että kirja ei ole oikeastaan koskaan lähtenyt kokonaan mielestäni. En ole kuitenkaan kirjaa sittemmin lukenut uudestaan, ennen kuin nyt. Vaikuttavuudestaan huolimatta olin jotenkin ehtinyt unohtamaan loppuratkaisun, joten siinä mielessä sain jännittää lukiessa kuin ensikertalainen.
Kirja alkaa osuudella, jossa kidnappaajaksi ajautuva Fredrick Clegg on minäkertojana. Vaikka mies on selvästi häiriintynyt, niin jotenkin Fowles onnistuu kuvaamaan hänen ajatuksiaan niin, että Frederick tuntuu lähinnä hieman sympaattiselta reppanalta, joka ei vain oikein ole löytänyt paikkaansa maailmassa. Ehkä tämä jonkumoinen samaistuminen tarinan "hirviöön" olikin se seikka mikä sai kirjan painumaan niin hyvin mieleen. Varsinkin kun samaistuminen vaihtuu pian samaistumiseen ryöstettyyn tyttöön Mirandaan, sitten kun hän pääsee kertomaan tarinan omasta näkökulmastaan. Miranda ei ole mikään pelkkä nätti tyttö, vaan lahjakas ja syvällisesti ajatteleva nuori nainen, joka pohtii monipuolisesti menneisyyttään ja tilannetta johon on joutunut. Myös Mirandan ajatukset osaa Fowles kuvata hyvin uskottavasti, ja useasti kirjaa lukiessa tuntuu kovin traagiselta, että nämä henkilöt ovat päätyneet keskenään niin hankalaan tilanteeseen, josta on vaikea keksiä ulospääsyä.
Kirja oli yhtä vaikuttava kuin olin muistanutkin. Nytkin kun kirja lepää vieressäni, niin paljon tunteita herää kun vain katsahdankin siihen. Paljon muuta kirjasta on vaikea sanoa kertomatta liikaa. Ehdottomasti suosittelen.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti