Pääosissa: Ben Affleck, Bryan Cranston, Alan Arkin, John Goodman
(2012)
Eletään 70-luvun viimeistä vuotta ja Ajatollah Khomeini on muuttanut Iranin islamilaiseksi valtioksi. Kiihkeä islamilainen liikehdintä johtaa Yhdysvaltojen suurlähetystön valtaamiseen jonka tuoksinnassa 6 amerikkalaista pääsee pakenemaan loppujen 52 työntekijän jäädessä panttivangiksi. Amerikkalaiset löytävät turvapaikan Kanadan lähetystössä, mutta elävät jatkuvassa pelossa siitä milloin islamistit huomaavat pakenemisen ja ottavat karkulaiset kiinni. CIA:n pelastusekspertti (Ben Affleck) kehittää mielipuolisen tuntuisen juonen jossa amerikkalaiset vietäisiin pois maasta kanadalaisen tieteisfilmin kuvausryhmän osana. Suunnitelman toteutuessa juostaan kilpaa kellon kanssa iranilaisia vastaan.
Ben Affleck onnistuu tavoittamaan lähes täydellisesti 70/80-luvun taitteen tunnelman kolmannessa pitkässä ohjaustyössään. Näin uskallan sanoa siitäkin huolimatta ettei omat muistikuvani kyseisestä ajanjaksosta ole ne kaikkein kirkkaimmat Elokuvan värimaailma, näyttelijöiden ulkoinen olemus ja tapahtumien näyttämöt on kaikki niin uskottavasti rakennettu ettei fiktiota tahdo erottaa todesta jota on ripoteltu elokuvaan uutisvälähdysten muodossa.
Elokuvan vahvuus onkin sen ajankuvassa, koska muuten tarina on aika tavanomainen, vaikka siinä onkin jotain kiinnostavia elementtejä kuten tieteiselokuvan käyttö pelastussuunnitelman osana. Tämä kuitenkin jätetään melko vähäiselle huomiolle, itse asiassa niin vähäiselle, että tuntuu melko oudolta että näin heppoisella valmistautumisella onnistuttiin iranilaisia hämäämään. Jo elokuvan aikana aloin miettimään mitä kaikkea poliittista liittyy siihen että elokuva tästä aiheesta on tehty juuri nyt kun Yhdysvaltojen ja Iranin suhteet ovat taas kireällä. Melko yksipuolisen ikävästi iranilaisia kuvataan ja mieleen tuli muutaman vuoden takainen elokuva 300, jossa persialaiset esitettiin täysin läpinäkymättömästi pahuuden ilmentyminä.
Affleck tekee itse pääroolin ja varsin hyvin tekeekin. Panttivangeiksi on otettu tuntemattomampien näyttelijöiden joukko josta ei kukaan oikein nouse esiin ja varmaan tarkoituksella näin. Alan Arkin tuo elokuvaan ripauksen Hollywoodia elokuvatuottajan roolissaan ja John Goodman on (taas kerran!) hieman humoristinen sivuhahmo hirviöisiin erikoistuneena tehostemiehenä.
Kyllähän tämän katsoi, mutta paras elokuva? No jaa, poliittista peliä, sanon minä.
Oscar-ehdokkuudet:
Paras elokuva (voitto)
Paras miessivuosa - Alan Arkin
Paras sovitettu käsikirjoitus - Chris Terrio (voitto)
Paras musiikki - Alexandre Desplat
Parhaat äänitehosteet - Erik Aadahl ja Ethan Van der Ryn
Paras äänitys - John Reitz, Gregg Rudloff ja Jose Antonio Garcia
Paras leikkaus - William Goldberg (voitto)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti