Näissä saappaissa seisoo ja niitä tarvitsee Astra, 22-vuotias Silolan perheen ylpeys. Etukannen kuntosalille haaksirikkoutunut poika on Silmu, Astran veli joka aikoo tovereidensa kaltaiseksi. Takaliepeen lumpeella kelluu Pelagia, mutta vain haaveissaan - oikeasti hän viljelee samettieläimiään pitkin Siloloitten kaunista kotia. Mutta ennen Pelagian syntymää vanhemmille - kuuluisalle ja joviaalille kapellimestarille sekä perhelääkärin lempeydellä koteja parantavalle sisustussuunnitelijalle - on sattunut pieni hairahdus. Juhlat voivat alkaa.
Aloitin tämän kirjan eilen sillä mielellä että "nyt nopeasti tämä vielä pois alta niin pääsee kirjastoon lainamaan uusia kirjoja" sillä tämä oli viimeinen siitä kirjakasasta minkä viimeksi lainasin ja eräpäivä kolkuttelee huomenissa. En tiedä vaikuttiko mieliala asiaan mutta hieman kyllästyneenä huomasin aluksi puhisevani että jaa-jaa taas näitä nyrjähtäneitä perhetarinoita joita tuntuu maailma pullollaan, mutta mikäs siinä ovathan ne kuitenkin ihan viihdyttäviä lukea ja auttavat hieman terveemmin (?) sosiaalipornon nälkään kuin oikeiden surkeiden ihmiskohtaloiden tirkistely.
Alkuun tuntui että kirja koostui melkein kuin irrallisista kohtauksista kun yhden perheenjäsenen näkökulmasta kerrotusta tapahtumasta siirryttiin toisen kenkiin tekemään jotain ihan muuta. Pikkuhiljaa kuitenkin kirja pyydysti minut verkkoonsa ja puolivälin jälkeen huomasin eläväni ihan kokonaan Siloloiden maailmassa suhtautuen lämmöllä kunkin toimintaan. Tai näin ainakin loppukiihdytykseen asti koska se kulki hieman liian nähtyjä polkuja minun makuuni.
Henkilöhahmokavalkadi oli toisaalta hyvin tuttu, mutta toisaalta siinä oli sopivasti vaihtelua koska saimme seurata sekä keski-ikäistä Katriinaa, nuorta aikuista Astraa sekä aikuisuuden kynnyksellä haahuilevaa Silmua. Ainoastaan isä Launo jäi varsin etäiseksi, mutta tämä lie aivan tarkoituksellista jotta kirja olisi kuin kirjan kuvaama tilanne. Myöskin pikku-Pelegia oli vain outo, kenties sitä on jo liian iäkäs pystyäkseen kunnolla samaistumaan nelivuotiaan ajatusmaailmaan.
Ei mitään elämää suurempaa luettavaa, mutta ihan mukavaa, mukavaa siinä sanan merkityksessä että aika kului ja kirja onnistui myös huumorin ja huvituksen lisäksi herättää vakavampia tuntemuksia ja säälintunnetta hukassa olevia ihmisiä kohtaan.
Google: Liha tottelee kuria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti