(1993)
Ryövärimorsian on sotapolulla. Onko miehesi lukkojen takana? Tunnetko sinä jo Zenian? Hän on se kaunis ja katala ystävätär, joka ryövää sinulta poikaystävän tai aviomiehen juuri kun osaat sitä vähiten odottaa. Miehen ohella Zenia vie naiselta itsetunnon. Sen oppii varakas Roz, luonnon parantaviin voimiin uskova Charis, yliopistossa opettava Tony. Kantapään kautta, kukin vuorollaan. Ryövärimorsian on riemukas romaani, mutta kertoo täyttä asiaa. Se näyttää kuinka huiputtaja toimii, kuinka helposti meistä itse kustakin tulee uhri, kuinka hyväuskoinen ihminen luonnostaan on ja mitä haavoittumisesta seuraa. Mutta pahakin saa palkkansa. Uskokaa tai älkää!
En tiedä olenko aiemmin nähnyt kirjaa, jonka kannet johtaisivat harhaan yhtä paljon kuin tämän. Etukannen kuva lupailee kepeätä viihdeluettavaa nuorista naisista, kun kirjan päähenkilöinä on kuitenkin keski-ikäisiä naisia joiden tapaamiset eivät suinkaan suju naurun merkeissä vaan ovat ikävien elämänkohtalojen sävyttämiä. Eikä Atwoodin aiempia teoksia lukeneena "riemukas" ole ehkä se ensimmäinen sana jota käyttäisin hänen kertomuksistaan eikä se myöskään tämän kirjan kohdalla kovin kuvaava määre ole.
Tuskastuttavan hitaasti tämä kirja kuitenkin lähti käyntiin ja ehdin jo miettiä, että tuliko nyt vastaan ensimmäinen Atwoodin kirja, joka ei miellytä. Ensimmäiseen pariin sataan sivuun ei tunnu tapahtuvan oikein mitään muuta kuin vihjailuja Zenian aiheuttamista ongelmista kun lukijalle esitellään samalla kirjan kolme kertojaa - Tony, Charis ja Roz. Hitaan alun jälkeen kirjan päästessä vauhtiin se kuitenkin tempaa mukaansa ja sivut tulee ahmittua kiinnostuksesta tietää enemmän ja saada selville kuinka kaikki ratkeaa. Tony, Charis ja Roz saavat kukin vuorollaan kertoa omista taustoistaan, siitä kuinka kohtasivat Zenian ja siitä miten heidän elämänsä Zenian vaikutuspiirissä kehittyi. Myös Zenian tarina kiinnostaisi, mutta sitä Atwood ei meille tarjoa vaan jättää hänet yhtä arvoitukselliseksi kuin kirjan päähenkilöille.
Kirjan luettuani jäin miettimään myös sitä, että kenties kirjan kannen suunnittelija ei ollutkaan aivan yhtä pihalla siitä mitä kirja sisältää kuin olin alunperin luullut, vaan ehkä kannessa kerrataankin kirjan teemaa siitä miten helppoa on tulla huijatuksi. Niin tai näin, itsestäni se on ainoastaan positiivista ettei kirja ollut miltä se ulkonäön perusteella vaikutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti