(2011)
Kokematon opiskelijatyttö kohtaa salaperäisen, viileäkatseisen miljonäärin. Heidän välilleen roihahtaa kiihko, joka mullistaa molempien käsityksen intohimosta. ”Luotatko minuun?” hän kysyy yhtäkkiä. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa luokseni kädessään hopeanharmaa silkkisolmio. ”Laita kätesi yhteen.”
Tiesin välittömästi tästä kirjasarjasta ja sen aiheuttamasta kohusta kuullessani, että tulen tämän lukemaan, mutta melko kauan sain sitä välteltyä. Olen jonkin verran kuitenkin allerginen kaikelle kohutulle, erityisesti mikäli se on kohuttu sellaisista syistä kuin Fifty Shades, joten en ole erityisemmin halunnut tulla nähdyksi julkisella paikalla tämän kirjan kanssa enkä toisaalta sitten ole ollut niin palavan kiinnostunut että olisin lähtenyt kirjaa mistään itselleni tilaamaan. Sopiva tilaisuus tarjoutui kun hiljattain lähdin tutustumaan e-kirjojen maailmaan, mikä olisikaan ollut parempi kokeilukappaleeksi.
Nyt se on sitten luettu. Tuhanteen miljoonaan kertaan nähty ja kuultu tarina johon vielä on saatu kaikki mahdolliset lajityypin kliseet mahdutettua. Meillä on nuori, itsestään äärimmäisen epävarma tyttö, joka kuitenkin on poikkeuksellisen kaunis, omapäinen, nokkela ja sanavalmis ja joka on kyltymätön ja intohimoinen vaikka onkin omasta tahdostaan kokemattomaksi jäänyt. Ja sitten meillä on kylmä ja kopea, megasuperhyperrikas, henkeäsalpaavan komea, nuori, salaperäinen, traagisen menneisyyden omaava, huippumenestynyt maailmanmies, joka ei harrasta romanttisia suhteita, mutta on silti taitava rakastaja ja jonka kuoren alla piilee tietenkin hellä ja herkkä yksinäinen sielu. Mitäs muuta näiden kahden tapaamisesta voikaan seurata kuin sähköä rätisevä ja räiskyvä kissa-hiirileikki jossa selittämätöntä magneettista vetoa toisiinsa tuntevat milloin hyrskähtävät yhteen, milloin erilleen koska kumpikaan ei ole ihan varma että tykkääkö se toinen vai eikö tykkää.
Haluaisin niin paljon sanoa, että olen kaiken tällaisen yläpuolella ja immuuni moiselle romanttiselle hötölle mitä on höystetty roisilla seksikuvauksilla, mutta valitettavasti en voi. Niin se vain kävi, että tämä onnistui minunkin sisälläni painelemaan sopivia nappeja ja välillä tunsin suorastaan pakahduttavaa kiihkoa kun nämä kaksi stereotyyppiä antautuivat eläimellisen intohimon vietäväksi tehden toisilleen juuri oikeat asiat oikeaan aikaan. Myöskin henkilöhahmojen nokkela sanailu sähköpostin välityksellä oli viihdyttävää luettavaa ja toi mieleen vanhat kunnon romanttiset mustavalkoelokuvat menneiltä ajoilta. Toisaalta kirja jätti myös jotenkin tahmean rasvaisen äklöolon, vähän kuin olisi syönyt kymmenen friteerattua suklaapatukkaa peräjälkeen välittämättä siitä seuraavista vatsakivuista. Näin ollen taitaa tämän trilogian muut osat jäädä lukematta vaikka kovasti loppuratkaisuun oli koitettu pedata halua lukea vielä lisää - eihän se nyt näin voi päättyä?
Google: Fifty Shades Sidottu, Fifty Shades of Grey
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti