Kustantaja Olli Suomisen elämän kulissit ovat kohdallaan: on perhe, omakotitalo harjun kupeessa, luottamustoimia ja kustantamo, joka menestyy vähintäänkin kohtuullisesti. Sitten kuvaan ilmestyy lapsuudenihastus Kerttu Kara, joka on kirjoittanut maailmanmenestyskirjan, Elokuvallisen elämänoppaan. Kaikkien yllätykseksi Kara haluaa kirjoittaa seuraavaksi oppaan Jyväskylästä - ja erityisesti kaupungin salakäytävistä. Lapsuusmuistot, unet ja elokuvat vieraannuttavat Olli Suomisen keski-ikäisen miehen arjesta, kunnes tapahtuu jotain, mikä muuttaa elämän pelottavan kiinnostavaksi. Pakon edessä kustantaja Suominen joutuu heittäytymään elokuvallisen elämäntavan pyörteisiin. Mutta kuka kirjoittaa käsikirjoitusta ja mikä on elokuvan lajityyppi?
Pasi Ilmari Jääskeläisen nimi oli tainnut jäädä mieleeni siitä kun olin lisännyt tämän kirjan lukulistalleni, koska joku aika sitten tartuin sattumalta kirjastossa kirjailijan ensimmäiseen teokseen, novellikokoelmaan Missä junat kääntyvät (2000), joka on myöhemmin ilmestynyt myös uudistettuna laitoksena nimellä Taivaalta pudonnut eläintarha (2008).
Tuo novellikokoelma oli ihan mukavaa luettavaa ja nyt tämän romaanin luettua, tuntuukin vähän siltä, että ehkä Jääskeläisen kerronta toimisi paremmin lyhyemmissä tarinoissa. Tähän kirjaan oli saatu hyvin monenlaista mukaan ja lajityyppikin tuntui hieman vaihtuvan pariin kertaan. Loppujakin kirjaan on kirjoitettu kaksi, joista toinen satunnaisesti valittu löytyy kirjasta painettuna ja toinen kustantajan sivulta web-linkin päästä. Jääskeläisen lanseeraman reaalifantasian mukainen kerronta ei niin suuresti häirinnyt, vaikka vähän tuli tietty kummasteltua muuten hyvin realistisen kuvauksen mukaan mahtuvia outoja yksityiskohtia, kuten sateenvarjojen myyntiin keskittyneitä kauppoja. Paljon oli myös sellaista mistä ajattelin (katoavat sateenvarjot? päärynät? muistinkadottavat salakäytävät?), että tämä on varmaan jonkunlaista symboliikkaa, mutta sellaista symboliikkaa mistä minä en tajua.
Maagiset elementit siis eivät niin häirinneet, mutta siitä en osannut päästä yli, että kirjassa keskeisessä osassa oleva Elokuvallinen elämänopas, josta myös katkelmia esitettiin, oli niin suunnattoman puisevaa luettavaa, että tuntui täysin epäuskottavalta moisen kirjan ikinä kohonneen maailmanmenestykseen. Muuten kyllä elokuvallinen elämäntapa kuulosti viehättävältä ajatukselta ja sitä taidettiin myös korostaa päähenkilöiden nimiä myöten, joista Suomisen Olli on totta kai elokuvista tuttu ja Kerttu Karakin saanut suomifilmitähtimäisen nimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti