(2012)
Miten löytäisi sen oikean? Helppoa! Tarvitaan vain erehtymätön algoritmi. Nörttivelho Sam ohjelmoi elämäänsä kuntoon: löytyy täydellinen tyttöystävä, Meredith, sekä apu tämän suruun. Siinä sivussa Sam tulee loihtineeksi heille merkillisen työpaikan. Kun astut Styks-salonkiin ja lähetät paluupostia, voit jatkaa sitä, minkä kuolema keskeytti. Mutta pidä varasi. Rakkaus voi alkaa elää omaa elämäänsä.
Jostain blogista olen aikoinaan tämän kirjan bongannut, vaikka ilmeisesti ei ole kovin paljoa suomenkielisessä blogimaailmassa kulkenut. Kirjan kannesta tuli kovasti nuorenkirjamainen tunnelma, samaten kuin tavasta tunkea @-merkki kirjan otsakkeeseen. Tätä jälkimmäistä en varsinkaan oikein ihan tajunnut, koska samaa ei esiinny kirjan alkuperäisessä nimessä.
Sujuvasti luettava kirja, jossa koitetaan herätellä kysymyksiä siitä millaista olisi keskustella kuolleiden läheisten, tai heidän varjojensa kanssa. Nimenomaan kysymyksiä herätellään, mutta tarkastelu on aika pintapuolista eikä kirjailijalla itselläänkään selvästi ole oikein vastauksia siihen mikä olisi hyvä. Toisaalta ja toisaalta.
Minua häiritsi tavattomasti se, että teknologian kanssa mentiin liian pitkälle. Kun tietää, että tuo ei voi vain olla mahdollista maailmassa, joka kuitenkin muutoin on nykyisenkaltainen. Tästä ajatuksesta oli niin vaikea päästä eroon, että en oikein pystynyt ottamaan ajatusleikkiä ihan tosissani. Ehkä ongelmana oli myös se, että itselläni on niin vahva mielipide siitä, että kuolleiden pitää antaa olla kuolleina niin vaikealta, väärältä ja epäreilulta kuin menetys ehkä tuntuukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti