On kevät, Elsa tekee kuolemaa. Martti ja Eleonoora yrittävät totutella ajatukseen vaimon ja äidin menettämisestä, vaikka suru painaa kyyryyn. Tyttärentytär Anna kuvittelee mielummin toisten tarinoita kuin kertoo omaansa. Hänelle mummo kertoo Eevasta, josta on vaiettu vuosikaudet. Lastenhoitajaksi palkatun nuoren naisen ääni vie toiseen todellisuuteen, 60-luvun alkuun, jolloin pieni pilleri oli jo keksitty, muttei uusia iskulauseita. Auki kiertyvät äitien ja tyttärien tarinat, joissa muisti pettää, koska se on lohdullista.
Vuosi on alkanut käydä viimeistä neljännestään ja minulla puuttuu 13 kotimaisesta kirjailijasta puuttuu vielä kolme. Alkuvuodesta tuon haasteen alkaessa ajattelin, että 13 uuteen suomalaiseen kirjailijaan ehtii tutustua vuoden mittaan mennen tullen, ja moneen kertaan, mutta toisin on käynyt. Pääsykoelukeminen (lääketiede) kahmaisee melkoisen osan vapaa-ajasta, ja töiden ja opiskelun jälkeen on niin naatti ettei montaa sivua illassa lukea jaksa, jos ollenkaan.
Totta on odotellut pokkaripinossani lukemista ja ajattelin nyt kartuttaa 13 kirjailijan listaa lisäämällä siihen Riikka Pulkkisen. Jos on toisin käynyt koko haasteen suhteen, niin toisin kävi tämänkin kirjan suhteen. Hyvin pian kirjan aloitettuani tajusin nimittäin, että minähän olen jo joskus lukenut tämän! Muistikuvat kirjasta olivat kuitenkin niin hataria, että päätin lukea kirjan loppuun.
Kahdessa tasossa kulkeva tarina on onnistuttu nitomaan hyvin yhteen. 60-luvun tasossa pääsee ääneen Eeva ja nykyajassa useampi henkilöistä. Eevan äänen taustalla on kuitenkin Anna, joka tarinaa luo, joten hänen omat elämäntapahtumansa sekoittuvat menneisyyteen. Mitä pitemmälle kirjaa luin, sitä enemmän minua alkoi ärsyttämään tämä, ja varsinkin se miten tämän takia Eeva oli aivan mahdottoman kaikkitietävä ja kaiken ymmärttävä, näki syy- ja seuraussuhteet sekä sen mihin kukin tapahtuma johtaa ja minkä takia. Jossain vaiheessa kirjassa myös ihan tahallaan sekoitettiin Eevan ja Annan tarina tuomalla väärässä ajassa olevia henkilöitä niminä tarinaan, enkä oikein ymmärtänyt tätä ratkaisua.
Muuten kirja oli oikein hyvä ja aihepiiristä varmasti sekä vieraaseen rakastuminen että rakkaasta luopuminen ovat sellaisia, joihin monella on omaa kosketusta, minullakin. Kovin hyvin osasi eläytyä niihin tunnelmiin mitä eri henkilöhahmoilla. Niin moni keskenään ristiriidassakin oleva asia voi tosiaan olla totta samanaikaisesti.
Kovin syvällisesti minua koskettava tämä kirja ei kuitenkaan ollut, mikä nyt oli tosin varmaan pääteltävissä siitäkin, että olin näin tuoreen kirjan lukemisen (ja melkoisen osan lukemastinikin) unohtamaan täysin.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti