Pääosissa: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Lili Taylor, Ron Livingston
(2013)
Perhe (Taylor, Livingston) muuttaa vanhaan taloon, mutta idylli osoittautuu pian joksikin muuksi, kun ovet alkavat aukeilla itsekseen, tavaroita lennellä ja nukkuvien ei anneta nukkua rauhassa yöllä. Pelottavien tapahtumien ahdinkoon ajama perhe saa avukseen demonologeiksi itseään nimittävän Warrenin pariskunnan (Farmiga, Wilson), jonka kokemus on tarpeen kun talon historia paljastaa ongelmien alkulähteen.
Kauhuelokuvien ohjaukseen erikoistunut James Wan (Saw, Insidious, Dead Silence) on saanut aikaan oldskool-retro-henkisen elokuvan, jossa kauhuelementit ovat paikallaan. Myös epookkikuvauksena tämä on onnistunut hyvin ja 70-luvun alkupuolen miljöö tavoitettu varsin moitteettomasti.
En tiedä oikein mikä minua aina ajaa näitä kauhuelokuvia katsomaan. Nytkin tuntui, että olenko ihan väärässä paikassa kun leffayleisö koostui muuten hihittelevistä, supisevista ja kirkuvista teiniporukoista. Tosin tämän elokuvan suhteen tuntui, että meni vähän helmiä sioille, koska tässä tosiaan oli sellaista kypsyyttä ja hienostuneisuutta mikä saattaa nuoremmalta väeltä mennä ohi.
Mitään uutta ei tämä elokuva tarjoillut, mutta eihän sen ollut tarkoituskaan. Vaikka itsellänkin taitaa olla jo parikymmentä vuotta siitä kun olen vanhoja Amityvillen kaltaisia klassikoita viimeksi nähnyt, niin hyvin oli tässä samanlainen tunnelma tavoitettu. Siitä huolimatta, että tavara oli tuttua, niin se tuttu tässä yhteydessä edelleen toimi pelottavien tunnelmien nostattajana ja ajoittain kävi jännitys niin sietämättömäksi, että piti hetken lepuutta silmiä pahimman paikan ohi.
Lili Taylorista olen pitänyt aina ja hän oli niin hehkeä perheenäidin roolissaan, että piti oikein laskeskella, että minkä ikäinen hän nyt onkaan. Jostain syystä muistan myös muut päänäyttelijät (Ron Livingstonea lukuunottamatta) kauhurooleistaan ja mietin, että ainako nämä nyt kauhuelokuvissa ovat, mutta ei Vera Farmigan ja Patrick Wilsonin urahistoriasta nyt niin kovin monta kauhuksi luokiteltavaa elokuvaa löydy, itselle vaan jotenkin ne jääneet parhaiten mieleen.
Jos ja kun pitää jotain hieman tökkivää mainita, niin en tajua miksi tähän oli pitänyt liittää "perustuu tositapahtumiin" ja "Warreneiden uran kauhein tapaus" tyylistä retoriikkaa, jota vielä sitten alleviivattiin todella kököillä Salaisista kansioista kopioiduilla teksteillä. Ehkä sekin oli sitä retronhakua, mutta minua vain häritsi.
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti