Pääosissa: Matt Damon, Jodie Foster, Sharlto Kopley, Alice Braga, Diego Luna
(2013)
Maailma on jakautunut kahteen. Maapallo on saastunut ja liikakansoittunut. Rikkaat ovat siirtynyt asumaan kiertoradalla olevalle avaruusasemalle Elysiumille. Pikkurikollisen uran taakseen jättänyt Max (Damon) joutuu tiukan paikan eteen ja alkaa kilpajuoksu kuolemaa vastaan. Samaan aikaan Elysiumilla Delacourt (Foster) havittelee lisää valtaa kieroin keinoin.
Odotukseni eivät tämän elokuvan suhteen olleet kovin korkealla ja menin katsomaan sen oikeastaan Jodie Fosterin takia, joka trailerin perusteella näytti tekevän vähän erilaisen roolin.
En ollut Neill Blomkampin aiemman elokuvan District V (2009) suuren suuri fani, vaikka elokuvalla toki omat ansionsa olivatkin. Elysium jatkaa pitkälti samantapaisissa tulevaisuuden maisemissa, mutta siitä huolimatta huomasin intoutuvani elokuvasta enemmän mitä olin ennakkoon arvellut. Jotenkin Blomkamp on onnistunut tuomaan jotain uutta scifi-kuvastoon, joka on jo vaikuttanut tässä aihepiirissä täysin loppuunkalulta. Kumma kyllä, en oikein osaa niitä asioita mitkä omaperäistä tunnelmaa toivat, mutta elokuvan aikana minulle useampaan kertaan tuli mukava tunne kun valkokankaalla näkyi jotain mitä ei ihan tuhattamiljoonaa kertaa ole aiemmin nähnyt.
Ihan loppuun asti ei tämä omaperäisyyden vivahdus jaksanut kantaa ja jossain vaiheessa elokuva sitten siksi samaksi EVVK-tämä-on-jo-niin-nähty kuvien virraksi. Yllättäen Foster, jonka takia elokuvaa lähdin, olikin niitä asioita mistä elokuvassa pidin melkeinpä vähiten. Hänen näyttelemisensä oli vaan niin näyttelemistä, vaikka hahmo itsessään olikin kutkuttava.
Blomkamp pisti rohkeasti myös englanninkielisen yleisön tekstitystä lukemaan melko lailla. Espanja oli nyt ihan loogista, mutta sitä en ihan kekannut miksi Los Angelesissa hyöri eteläafrikkalaisia sotilaita? No, sadassa vuodessa ehtii sattua ja tapahtua.
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti