Connie Willis: Passage

(2001)

Dr. Joanna Lander is a psychologist specializing in near-death experiences. She is about to get help from a new doctor with the power to give her the chance to get as close to death as anyone can. A brilliant young neurologist, Dr. Richard Wright has come up with a way to manufacture the near-death experience using a psychoactive drug. Joanna's first NDE is as fascinating as she imagined - so astounding that she knows she must go back, if only to find out why that place is so hauntingly familiar. But each time Joanna goes under, her sense of dread begins to grow, because part of her already knows why the experience is so familiar, and why she has every reason to be afraid. Yet just when Joanna thinks she understands, she's in for the biggest surprise of all - a shattering scenario that will keep you feverishly reading until the final climatic page.

Luen varsin vähän kirjoja englanniksi, tai millään muullakaan vieraalla kielellä. Vaikka käännöksessä ehkä menettää jotain, niin suomen kielellä on lukeminen vaivattomamman tuntuista enkä tiedä riittäisikö oma kielitaitoni niin vivahteita muutenkaan tarkkaamaan. Ja saahan englannista jo tarpeeksi noin muuten työelämässä. Joitain kymmeniä kirjoja ehkä olen kuitenkin vierailla kielillä lukenut, joitain aikoinaan oman kielitaidon parantamiseksi ja joitain sitten kun ei muuta vain ole ollut tarjolla, kuten silloin kun on itse ollut vierailla mailla. Passage kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Siitä kun luin kirjan ensimmäisen kerran on jo jokunen vuosi aikaa, ja jokin siinä jäi mieleni soppiin huhuilemaan niin, että hankin jokin aika sitten kirjan ihan varta vasten omaan kokoelmaan. Jonkin aikaa se sai odottaa tilaisuutta lukemista, mutta nyt olen sitten oikein nautiskellut jokailtaisesta herkkupalasta kirjan parissa.

Tykkäsin siis kovasti tälläkin kertaa. Henkilöhahmot ovat miellyttäviä. Aihe oikein kiinnostava. Teksti mukavaa lukea. Jännitystä ja mystisyyttä annosteltu sopivalla kauhalla. Yllätyksiäkin on. Erityisen leimallista tarinan kuljetuksessa on miten aidontuntuisesti se etenee. Ei niin, että nyt A:sta pisteeseen B suorinta reittiä, vaan välillä eksytään matkan varrella, seurataan väärää polkua ja ajaudutaan umpikujaan. Kirja on rakentunut vähän samaan malliin kuin juoni josta se kertoo.

Heikkouksiakin kyllä on. Willisillä näyttää olevan tapana aikamoiseen saman toistoon. Tuomiopäivän kirjassa siihen aikalailla tuskastuinkin, muttä tässä sen kesti, koska halusi saada selville mihin tämä kaikki vielä johtaakaan. Niin, yksi heikkous kyllä sekin, mihin se kaikki johti nimittäin. Ei nyt mitään antikliimakseja pahimmasta päästä, mutta kyllä kirjan kohokohta sijoittui minusta johonkin muualla kuin ihan loppuun.

Vähän hankala tätä kirjaa on arvioida, koska minulle sen lukemiseen liittyy myös erottomana osana se paikka ja elämäntilanne missä olin silloin kun sen ensimmäistä kertaa luin. Varmaan yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin itse kirjasta, nautin siitä miten kirjan lukeminen toi pintaan niitä tunnelmia mitkä aiemmin lukemisen aikana olivat. Jos kirjan olisin lukenut ensimmäistä kertaa vasta nyt, niin tuskinpa sillä olisi yhtä merkityksellistä sijaa lähellä sydäntäni.

Linkit