Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tobey Maguire, Carey Mulligan, Joel Edgerton
(2013)
Nick Carraway (Tobey Maguire) muuttaa New Yorkiin aloittaaksen työt pörssissä obligaatioiden kauppiaana. Hän saa vuokrattua pienen talon uusrikkaiden valtavien kartanoiden täyttämältä alueelta Long Islandilta. Vastarannalla asuvat vanhan rahan suvut, joita edustaa myös Tom Buchanan (Joel Edgerton), joka on naimisissa Nickin serkun Daisyn (Carey Mulligan) kanssa. Nickin naapurissa puolestaan asuu salaperäinen, mahtipontisia juhlia järjestävä Jay Gatsby (Leonardo DiCaprio). Nickin tutustuttua Gatsbyyn selviää pian myös, että Gatsbylla ja Daisylla on menneisyys, joka ei ole vielä täysin painunut unholaan.
Olen aina silloin tällöin miettinyt löytyisikö näkemieni kirjaan perustuvien elokuvien joukosta sellaista, joka olisi jollain tapaa vaikuttavampi kuin kirja, joka se on pohjana on. Jos tälläinen elokuva tai tälläisiä elokuvia onkin niin mietintäni on päättynyt aina tuloksettomana. Nyt sitten näin elokuvan, jota voin aivan hyvillä mielin sanoa paremmaksi kuin Kultahattu-kirjaa, jota en ollenkaan tajunnut.
Pidin tästä elokuvasta oikeastaan jo trailerin perusteella eikä elokuva tuottanut pettymystä. Baz Luhrmannin prameilevasta ja kimaltelevasta tyylistä voi olla montaa mieltä, ja varsinkin siitä sopiko se siihen tyyliin mitä Kultahattu-kirja edustaa, mutta pidin fantasianomaisesta maailmasta jollaiseksi hän oli 1920-luvun New Yorkin loihtinut.
Parhainta elokuvassa oli kuitenkin näyttelijät, joista varsinkin Leonardo DiCaprio oli melkein henkeäsalpaavan hyvä. Oikein ihmettelin miten hän pystyi välittämään sanattomasti ilmeillään Gatsbyn tunteita. Olenhan minä nyt tiennyt DiCaprion näyttelijäntaidot siitä asti kun hän nuorena veti vaikuttavan rooliin kehitysvammaisena poikana Gilbert Grape -elokuvassa, mutta en nyt sitten tässä välivuosina ole häntä niin erityisesti arvostanut ennen kuin tässä ja myös viime vuoden Django Unchainedissa.
Myös elokuvan tuntemattomin päänäyttelijä Elizabeth Debicki oli miellyttävä yllätys viileänä Jordan Bakerina. Sen sijaan Isla Fisher oli mielestäni aikamoinen miscast, eikä vastannut ollenkaan sitä mielikuvaa mikä minulle kirjan perusteella tuli hänen esittämästään naikkosesta (Fisher on aivan liian hoikka ja kaunis!).
Kirjan kertomustakin aloin ymmärtää aivan uudella tavalla elokuvan katsottuani ja se tuntui suorastaan riipaisevan koskettavalta siinä missä kirja meni EVVK-kastiin. Itse asiassa pidin elokuvasta niin paljon, että voisin jopa haluta nähdä sen uudelleen ja tuota tunnetta ei kyllä kovin moni elokuva herätä.
Pidin tästä elokuvasta oikeastaan jo trailerin perusteella eikä elokuva tuottanut pettymystä. Baz Luhrmannin prameilevasta ja kimaltelevasta tyylistä voi olla montaa mieltä, ja varsinkin siitä sopiko se siihen tyyliin mitä Kultahattu-kirja edustaa, mutta pidin fantasianomaisesta maailmasta jollaiseksi hän oli 1920-luvun New Yorkin loihtinut.
Parhainta elokuvassa oli kuitenkin näyttelijät, joista varsinkin Leonardo DiCaprio oli melkein henkeäsalpaavan hyvä. Oikein ihmettelin miten hän pystyi välittämään sanattomasti ilmeillään Gatsbyn tunteita. Olenhan minä nyt tiennyt DiCaprion näyttelijäntaidot siitä asti kun hän nuorena veti vaikuttavan rooliin kehitysvammaisena poikana Gilbert Grape -elokuvassa, mutta en nyt sitten tässä välivuosina ole häntä niin erityisesti arvostanut ennen kuin tässä ja myös viime vuoden Django Unchainedissa.
Myös elokuvan tuntemattomin päänäyttelijä Elizabeth Debicki oli miellyttävä yllätys viileänä Jordan Bakerina. Sen sijaan Isla Fisher oli mielestäni aikamoinen miscast, eikä vastannut ollenkaan sitä mielikuvaa mikä minulle kirjan perusteella tuli hänen esittämästään naikkosesta (Fisher on aivan liian hoikka ja kaunis!).
Kirjan kertomustakin aloin ymmärtää aivan uudella tavalla elokuvan katsottuani ja se tuntui suorastaan riipaisevan koskettavalta siinä missä kirja meni EVVK-kastiin. Itse asiassa pidin elokuvasta niin paljon, että voisin jopa haluta nähdä sen uudelleen ja tuota tunnetta ei kyllä kovin moni elokuva herätä.
Linkit:
Täytyy sanoa, että mitä enemmän luen tästä nyrpeitä ja negatiivisia kommentteja, sitä vähemmän ymmärrän miksi tämä herättää sellaisia reaktioita. Tuntuu, että aika moni ryhtyy liiaksi analysoimaan Luhrmannin elokuvia. Minäkin pidin siitä 1920-luvun New Yorkista, jollaiseksi ohjaaja sen kuvasi. Ei niin realistinen, mutta onko sen sitten pakko olla. Oli aika ihanaa vain heittäytyä leffan visuaalisuuden vietäväksi, ja koska en ymmärtänyt aikoinaan kirjan hohtoa, leffa sai tarinan tuntumaan aika hiton hienolta ja riipaisevalta. Tekisi melkein mieli lukea kirja uudestaan, mutta en toisaalta usko että mielipiteeni sen suhteen muuttuisi. Pidän mielelläni Luhrmannin version Kultahatusta mielessäni.
VastaaPoistaItse asiassa ensimmäinen elokuva, josta tekisi mieli kirjoittaa blogiin. Ehkä sen teenkin, saa nähdä.
Olen itse aika vähän viime aikoina ollut netissä ja muita medioita en ole seurannut sitäkään vähää, joten en ole tainnut tästä oikeastaan mitään arvioitakaan nähdä. Täytyypä käydä tutustumassa mitä tästä on sanottu.
PoistaOlen Luhrmannin elokuvista nähnyt ne tunnetuimmat, Romeo+Julietin, Moulin Rougen ja Australian ja pidin vain tuosta ensimainitusta. Tässä Gatsbyssa oli minusta aika paljon samaa. Visuaalisuutta pursuava klassikkotarina hieman poikkeavana tulkintana.
Kävin katsomassa tämän leffan noin kuukausi sitten. Leffan alkupuolella olin melkein järkyttynyt, koska elokuva tuntui sisältävän pelkkää pintaloistoa, glitteriä ja kimallusta. Puolivälin jälkeen elokuva yllättäen vakavoitui ja psykologinen taso nousi pintaan. Leffan alku todellakin hämäsi minut. Kokonaisuutena kai pidin elokuvasta. Kirjan olen muistaakseni lukenut, mutta en innostunut siitä. Ihmettelin, mikä siinä on niin mahtavaa, että pitää oikein kirjallisuushistoriaan nostaa.
VastaaPoista