Suomalainen lääkäri Jack matkustaa tutkimusstipendiaatiksi Ulan Batoriin Mongoliaan keväällä 1989. Jack etsii vaihtoehtoisen lääketieteen vanhasta hoitomuodosta, mutta kohtaa byrokratiaa, välttelyä ja välinpitämättömyyttä. Hän tutustuu tavallisten mongolialaisten elämään ja surkeaan kohtaloon: neuvostoliittolaiset sortavat heitä, rasismi ja korruptio rehottavat. Ruokaa ei ole saatavana, kaupat lähes tyhjiä. Silti maassa elää toivo vapaudesta. Jackin tutkimusmatka muuttuu kihelmöiväksi peliksi salaisen poliisin kanssa.
Kun näin tämän kirjan kirjastossa esiin nostettuna, kuvittelin katsovani dekkaria. Luettuani takakannen huomasin olleeni väärässä, mutta otin kirjan kuitenkin mukaani, koska jokin Ulan Batorissa kiehtoo minua. Se edustaa minulle paikkaa jossain tavoittamattomissa eikä tuo Ulan Batorin mystinen kiehtovuus ole hälvennyt vaikka olen saanut kokea myös itse silminnäkijänä tuon kaupungin - olkoonkin että se mielikuvien Ulan Bator on ehkä vähän eri paikka kuin todellinen Ulan Bator.
Kirjaa lukiessa mietin useasti, että olisipa mielenkiintoista kuulla mikä on tarina tämän kirjan taustalla. Mutta takaliepeen kirjailijakuvauksen perusteella ei ilmeisestikään juuri muuta kuin se, että eläkkeellä oleva ylilääkäri Jaakko Laitinen muistelee alter egonsa Jackin avulla omaa menneisyttään. Olisi ollut jotenkin jännittävämpää jos jotain muuta olisi ollut kyseessä, koska niin omalaatuinen kirja oli monella tapaa. Suomalainen lääkäri nimeltään Jack? Joka kanniskelee mukanaan Tuomo-nimistä pommia "ihan muuten vaan"? Mongoliassa perinteistä lääkintää tutkimassa 80-luvulla? Onhan tuo lähtökohta jotain aika eksoottista.
Ehkä tuo eksoottisuus minuun vetosikin, koska luin kirjan oikeastaan yhdeltä istumalta ja kyllä voi sanoa, että jollain tapaa jopa tykkäsin. Ymmärrän kyllä mikäli tämä kirja ei miellyttä. Tapahtumat ovat jokseenkin absurdeja aika ajoin ja osa selkeästi Jackin mielikuvituksen tuotetta. En tiedä mahtaisiko kirjan nimi olla hatunnosto Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa -novellille, itselle se ainakin tuli mieleen ja jotain piilevää samankaltaisuutta olin myös kirjoissa huomaavinani.
Vaikka pääosin pidin niin siitä pitää hieman Laitista moittia, että ote kyllä alkoi lipsua keskivaiheilta eteenpäin. Yhtäkkiä tapahtumista kerrotaankin Jackin päiväkirjaotteissa (ilmeisesti siis Laitisen omissa päiväkirjoissa?) kun kertomus on siihen asti ollut preesensissä - ja samaten Jackista paljastuu joitain asioita mitkä eivät oikein vastanneet minun siihen astista käsitystä hänestä. Ikään kuin päähenkilö olisi yhtäkkiä muuttunut toiseksi, vanhemmaksi?
Näyttää muuten kesäkuumat ennusteiden mukaan jatkuvan täällä maailmankolkassa vielä ensi viikon ja se tarkoittaa, että lukemiselle ja katsomiselle jää aikaa vähemmän kun pihatyöt pitää kiireisenä. En ole mikään viherpeukalo varsinaisesti, mutta yhden kesän hoitamatonta pihaa katselleena totesin, että kyllä se on hyvä jos jotain vähän sielläkin puuhastelisi ettei olisi vaan nokkosta, voikukkaa ja vuohenputkea!
Linkit
Minusta tämä on yksi huonoimpia lukemiani kirjoja aikoihin :D
VastaaPoistaMutta hauskaa, että löysit siitä jotain, mistä pitää.