The girl who wouldn't die. Kirby is lucky she survived the attack. She is sure there were other victims less fortunate, but the evidence she finds is ... impossible. Hunting a killer who shouldn't exist. Harper stalks his shining girls through the years - and cuts the spark out of them. But what if the one that got away came back for him?
Omien merkintöjen mukaan luin tämän jo kuukausi takaperin, joten muistikuvat kirjasta ovat päässeet jo vähän haalenemaan. Silloinkin tämän kirjan kanssa kävi niin kuin monien muidenkin viimeaikaisten lukuyritelmieni kanssa, aloitan lukemisen ja sitten lukeminen keskeytyy ja päivien ja viikkojen tauon jälkeen huomaan, että lukeminen pitää aloittaa alusta, jotta saisi taas kiinni siitä mistä tässä olikaan kyse.
Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, en usein lue kirjoja muulla kielellä kuin suomeksi. Tämä kuitenkin muodosti poikkeuksen, koska olin menossa kirjastoon muissa asioissa samana päivänä kun bongasin tämän Kristan blogista ja kirjastossa sattui alkuperäiskielinen teos odottelemaan. Kirjan englanninkielisyys varmasti vaikutti paljon lukukokemukseeni, koska koin suoraan sanottuna kielen suhteellisen hankalaksi ymmärtää. Useassa kohtaa piti lukea lause tai pari useampaan kertaan ja yrittää ymmärtää, että mitähän tämä nyt oikeastaan tarkoittaa, siltikään ymmärtämättä mikä vaikeutti aika lailla otteen saamista lukemastaan.
Kirja siis oli teemaltaan aikamatkustus meets sarjamurhaajadekkari. Suurin osa tapahtumista sijoittui kahteen aikatasoon vuosien 1931-1932 ja 1992-1993 väliin. 1930-luvun tapahtumat olivat Harperin maailmaa ja 1990-luvulla sitten seurattiin Harperin kynsistä selviytyneen Kirbyn ponnistelua murhaajan löytämiseksi. Välissä sitten poukkoiltiin yksittäisten lukujen verran muissakin vuosissa ja tapahtumissa missä sivuhenkilöiden - pääasiassa Harperin uhrien - tarinat nousivat keskiöön. Väkivaltaa näissä murhakuvauksissa riitti ja suurta epäoikeudenmukaisuutta kun Harper tuli ja pyyhkäisi pois elämän johon oli juuri päässyt sympatiseeraamaan.
Kirjan luettuani jäi vähän sellainen olo, että en oikein ymmärtänyt koko kirjan pointtia. Siinä oli vähän kaikenlaista ja tuntui kuin kirjailijaltakin oli vähän hukassa, että mitähän tällä kaikella nyt tekisi. Toisaalta tapahtumat etenivät hitaasti ja toisaalta sitten taas loppu oli vähän sellaista, että koitetaanpa nyt äkkiä vaan kursia tämä kasaan. Ei tämä mikään huono kirja ollut ja ihan mielelläni sen luin sen jälkeen kun olin päässyt alkuvaikeuksien yli, mutta eipä myöskään mikään maailman mieleenpainuvin tai mullistavin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti