Pääosissa: Anna-Maija Tuokko, Antti Reini, Ilkka Villi
(2013)
Tyttö tapaa pojan (Anna-Maija Tuokko, Ilkka Villi). Rakastuvat. Poika katoaa. Tyttö suree. Tyttö tapaa toisen pojan. Tai eihän mikään tyttö ole vaan aikuinen nainen ja poikakin keski-ikäinen mies, joka sattuu olemaan myös Suomen pääministeri (Antti Reini). Suhdehan tästäkin viriää, mutta esteenä elämänsä loppuun onnellisena elämiselle on se, että se kadonnut poika löytyykin kadoksista.
Laitetaanpa ihan ekaksi se, mikä minusta oli tämän elokuvan paras puoli. Eva & Manu ja hieno versio Nino Rotan sävellyksestä, joka on Suomessa tunnetaan nimellä Kun aika on:
Tämä oli tälläinen suht höpsäkkä suomalainen romcom. Elokuvasta nauttiakseen piti todellakin pistää aivot off-tilaan ja pidätellä epäuskoaan juonenkäänteitä kohtaan. Elokuvan näyttelijät olivat minulle tuntemattomia muuta kuin nimeltä sivuroolissa revitellyttä Inka Kallénia lukuunottamatta. Vaikka Anna-Maija Tuokko oli kovin suloinen Hannana, niin kemiat hänen ja elokuvan miesten kanssa ei vaan minusta toimineet niin hyvin olisi pitänyt. Antti Reini ei ehkä nyt ihan kamalan uskottava muutenkaan sauliniinistömäisine habituksineen pääministerinä ollut. Pääministerin avustajaa esittänyt Sampo Sarkola tuntui tekevän jotain ihan omaa elokuvaansa slapstick-komedian keinoin ja vaikka nauruja tietenkin hänen kustannuksellaan irtosi, niin elokuvan yleisilmeiseen ei tuo mene kyllä soveltunut lainkaan.
Mitäs vielä? Niin, kovin kiire tuli tässäkin elokuvassa. Yhtäkkiä vedettiin vauhdilla kohtaus per vuosi, jotta päästäisiin siihen lopputulokseen mikä pisti kieltämättä itsenikin pyyhkimään hieman kyyneliä silmäkulmista.
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti