Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustelu. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.
Olen lukenut Marja Björkiltä aiemmin Posliinin, eikä siitä oikein jäänyt muuta mieleen kuin kirjailijan nimi. Melko neutraali ja mieltäliikauttamaton lukukokemus oli, vaikka aihe oli rankka ja kiinnostava. Vähän samanlaiset jälkimietteet jäivät tästä kirjasta, jonka poimin ehdottomasti luettaviin kirjoihin silloin kun se taannoin paljon blogeissa pyöri.
Kirjan päähenkilön äänellä kerrottu tarina on aidonoloinen ja nuoren ihmisen kieli on tavoitettu hyvin. Tässä kohtaa ei yllätä tieto siitä, että kirja perustuu Björkin oman pojan kokemuksiin. Myöskään kirjan muiden henkilöiden uskottavuudessa ei ollut valittamista, vaan tuntui kuin olisi saanut seurata ihan aidon perheen elämää kaikkine rosoineen ja kolhuineen.
Se mikä kuitenkin muodostui kirjan edetessä minulle uskottavuuden kannalta ongelmaliseksi, oli, että kaikki henkilöt tuntuivat olevan täysin tietämättömiä transsukupuolisuuden käsitteestä. Kirjan alkupuolella luulinkin, että ollaan kenties ajassa muutama kymmentä vuotta taaksepäin, aikana jolloin GLBTQ-asiat olivat huomattavasti näkymättömämpiä ja vaietumpia. Kun kuitenkin ilmeni, että ollaan melkein nykyajassa ja nettikin olisi käytössä, niin alkoi enenevissä määrin ärsyttää ettei edes päähenkilö itse alkanut tutustua oma-alotteisesti aihepiiriin ja kaikki muutkin ympärillä olevat olivat asian kanssa aivan hämmennyksissään. Miten turhaan niin paljon kärsimystä ja ahdistusta vain sen takia, että ei syöttänyt nettiin hakusanoja "tyttö joka haluaa olla poika".
Olisin varmasti pitänyt kirjasta paljon enemmän mikäli siinä ei olisi ollut tätä epäkohtaa. Koko Maken kipuilu ja sopeutumattomuuden tuntemukset alkoivat minusta tuntua lähes itseaiheutetulta, koska mahdollisuuksia tiedon löytämiseen tässä ajassa olisi eikä yksin olisi tarvinnut jäädä asioita murehtimaan. Tilanne olisi ollut aivan eri jos kirja olisi sijoittunut kauemmas menneisyyteen ja tapahtumapaikka ollut joku syrjäisempi ja ahdasmielisempi kuin Helsingin Kallio.
Vaikka tämä itseäni tosiaan melkoisesti häiritsi, niin en nyt halua teilata muuten kirjaa ihan täysin, koska se on kyllä tärkeästä aiheesta kirjoitettu eikä ollenkaan huonosti. Varsinkin niille ketkä transsukupuolisuuteen eivät muuten paljon ole tutustuneet tai aihepiiriä muuten ymmärrä, tämä varmasti tarjoaa paljon uutta ajateltavaa.
Minustakin tämä oli aika yksinkertainen, jopa kömpelö, teos. Ihmettelin, miten se oli parhaan lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokkaana. En myöskään pitänyt siitä, että Björk kertoi oman lapsensa tarinan. En voinut olla ajattelematta, että olisi kannattunut vähän etäännyttää, olkoonkin, etttä lapsi on antanut luvan. Lapsi, jolla on tällaisia mullistuksia ei todellakaan ymmärrä, mihin hän lupautuu.
VastaaPoistaKävin juuri tänään elokuvissa katsomasssa "Kerron sinulle kaiken", jossa Leea Klemola tekee hienon roolin transsukupuolisena henkilönä. Aihetta voi käsitellä siis paljon paremmin.
Yksinkertainen vaikutelma tulee myös siitä, että kirja on aika isolla ja harvalla tekstillä painettu. Vähän sellainen lastenkirjafiilis.
PoistaMinäkin olen nähnyt Kerron sinulle kaiken -elokuvan ja siitä aiemmin kirjoittanut blogiin. Verrattuna tuohon elokuvaan tykkäsin tässä kirjassa siitä, että tarina on naisesta mieheksi suuntaan olevasta henkilöstä, mitä on aika paljon vähemmän julkisuudessa käsitelty kuin miehestä naiseksi tapauksia.
Se on kyllä totta, siis tuo että tässä muututaan naisesta mieheksi. Onkohan se vaikeampaa niin? Tulee mieleen esim. Cris Owen, joka ei ole ollut muutosten jälkeen onnellinen.
PoistaTeos kiinnostaa aiheensa takia, mutta luettuani sinun bloggauksesi ja edellä Marjatan kommentit vaikutelma on, että ehkä tällä teoksella ei kuitenkaan ole niin kovin paljon annettavaa. Hmm.
VastaaPoistaÄlä anna suotta minun kirjoitukseni vaikuttaa liikaa asiaan, vaan lue ihmeessä kirja jos se kiinnostaa. Kirja on nopealukuinen, joten vaikka se ei kolahtaisikaan niin aikaa sen lukemiseen ei mene montaakaan hetkeä.
Poista