Eletään kansalaissodan jälkeistä tulenarkaa aikaa, Suomi kärvistelee kieltolain kourissa. Lahden Metelinmäeltä löydetään ammuttu mies - ja muutaman päivän päästä toinen. Etsiväkonstaapeli Otso Kekki arvelee tapauksia pirtuporukoiden välienselvittelyksi, kunnes löytää molemmilta kuolleilta yhteyksiä Veraan, venäläistaustaiseen kaunottareen. Kansalaissodan jälkimainingeissa tärkeämpää tuntuu olevan se, että miesten epäillään levittäneen öisin punaisten lentolehtisiä. Polisiipiireissä Kekkiä pidetään puolueellisena, ja hänet siirretään pois tapauksen tutkinnasta. Tilanne ei silti jätä Kekkiä rauhaan: onko sota sittenkään kaikkien osalta ohi?
Parisen viikkoa on vierähtänyt jo tämän kirjan lukemisesta ja on jotenkin jäänyt roikkumaan kirjasta kirjoittaminen. Olin Mustamäen omalle luettavien listalle jo jostain lisännyt, mutta varsinainen syy sen lukemiselle juuri nyt oli se, että lähikirjastossa oli nostettu historialliset romaanit syksyn teemaksi ja tämä oli yksi esiin asetelluista kirjoista.
Lähtien kanteen painetusta selventävästä alaotsikosta "Jännitysromaani", tämä oli viehättävän vanhanaikainen kirja, jonka tarjoamaan ajankuvaan 20-luvun Lahdesta tykästyin kovasti. Kerronta kulkee sujuvasti eri päähenkilöiden välillä eikä sekään häiritse, että rikostapaus jää jopa hieman sivurooliin muun elämänmenon ottaessa pääosan. Sandberg onnistui ainakin minulle vakuuttamaan aikakauden kuvauksessa ja pidin siitä kuinka vähäeläisesti ja pienillä keinoilla (kuten ajoittain käytetyillä vanhantavilla sanoilla) tämä aitous oli rakennettu.
Etsiväkonstaapeli Otso Kekin lisäksi suuren roolin kirjassa ottaa yleisen saunan pesitäjär Hilda, jonka perhettä kansalaissota on koetellut erityisen kovasti. Nämä päähenkilötkin olivat minun makuun - Otso Kekki oikeudentuntoisena poliisina, joka joutuu tasapainottelemaan oman omatuntonsa ja poliittisen pelin välimaastossa, ja Hilda työteliäänä perheenemäntänä, jota painaa huoli omasta jälkikasvustaan. Kevytkenkäinen Vera, joka liikkuu kummankin päähenkilön elämässä mukana, jää minulle jotenkin kirjan epäuskottavimmaksi hahmoksi.
Sandberg näyttää kirjoittaneen melkoisen liudan romaaneja jo tätä ennen, eikä minua yllätä, että joukossa on muutamia nuorten romaanejakin. Jokin nimittäin tämän kirjan kerronnassa toi minulle mielleyhtymiä historiallisiin lasten- ja nuortenromaaneihin, joihin aikoinaan olin kovin tykästynyt. Ehkä se oli kerronnan tietynlainen suoraviivaisuus, selkeys ja mutkattomuus. Kaikki on juuri sellaista miltä se näyttää ilman turhaa monimutkaisuutta. Tässä kirjassa ja tässä tyylilajissa se toimi erinomaisesti.
Linkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti