Pääosissa: Jesse Eisenberg, Mark Ruffalo, Woody Harrelson, Isla Fisher, Dave Franco, Mélanie Laurent
(2013)
Neljä taikuria (Eisenberg, Harrelson, Fisher, Franco) saa tahoillaan kortin, joka kutsuu heidät kohtaamiseen manhattanilaiseen asuntoon. Hämmentävän kohtaamisen jälkeen siirrytään vuosi ajassa eteenpäin ja samaiset taikurit ovat saaneet aikaan näyttävän show'n, jonka tuloksena on pankkiryöstö toisella puolella maailmaa. Teosta kiinnostuvat Interpol (Laurent), FBI (Ruffalo) sekä taikurien temppujen paljastamiseen keskittynyt Thaddeus Bradley (Morgan Freeman). Mukana pyörii myös show'n rahoittanut vakuutusporho Arthur Tressler (Michael Caine).
Tämä on niitä elokuvia joita olen oikein odottamalla odottanut siitä lähtien kun trailerin jollain leffareissulla näin. Elokuvan keskiössä oleva taikatemppu vaikutti kutkuttavalta - miten ihmeessä se on saatu toteutettua? Elokuva oli ihan viihdyttävää seurattavaa, mutta ainekset olisi ollut johonkin vielä paljon parempaan ja hieman harmittaa ettei aiheesta ollut saatu otettua kaikkea potentiaalia irti.
Näyttelijävalinnoissa oli kyllä elokuvassa onnistuttu aivan erinomaisesti mitä elokuvan taikurinelikkoon tulee. Kaikissa oli tarvittavaa veijarimaisuutta ja porukan kemia pelasi yhteen mainiosti. Edes se ei ollenkaan häirinnyt, että Jesse Eisenberg ja Woody Harrelson vetivät omat tyyppiroolinsa, koska tähän se sopi mainiosti. Elokuvan mukavinta antia upeasti toteutettujen taikashow'iden lisäksi oli juuri Eisenbergin esittämän valtavalla egolla varustetun J. Daniel Atlasin ja Harrelsonin kaikkitietävän mentalistin Merrit McKinneyn ulosanti näiden pyörittäessä agentteja kuulustelutilanteessa 100-0.
Tästä päästääkin sitten elokuvan heikkouksiin. Suurin näistä on ehdottomasti se miten taikurien tekosia oli laitettu selvittämään FBI:n idioottimaisimmat agentit. Mark Ruffalossa ei ole näyttelijänä mitään vikaa, mutta oli ihan tavattoman häiritsevää miten kyvytön hän tuntui olemaan työssään. Ja hänen parikseen joutunut Interpol-agentti oli taasen sitten niin salamyhkäinen, niin salamyhkäinen että. Kaipa siinä haettu sitä, että katsoja saisi pohtia ja miettiä mikäs twisti tässä vielä tuleekaan, mutta tällä kertaa ei oikein onnistanut.
Tykkäsin kyllä kaiken kaikkiaan vaikkei loppu nyt niin minun makuuni ollutkaan. Saisi näyttävästi tehtyjä taikurielokuvia tulla vielä enemmänkin, koska aina näitä mielellään katsoo.
Linkit:
En ollut tästä elokuvasta kuullutkaan, mutta kun poikaystävä oli menossa katsomaan tätä veljensä kanssa, ajattelin, että voisin lähteä mukaan. Suuri puhallus oli ihan viihdyttävä, vaikka ei se mikään loistava elokuva ollut. Suuren puhalluksen näkemisen jälkeen minua alkoivat myös muut taikurielokuvat kiinnostaa.
VastaaPoistaTaikurielokuvista voisi suositella vuoden 2006 The Prestigeä ja The Illusionistiä. Ne eivät nyt tyylilajiltaan ole ihan tätä vastaavia, mutta muuten mainioita elokuvia.
Poista