tag:blogger.com,1999:blog-78433775860342022912024-02-07T06:11:30.222+02:00Fiktiivinen maailmaIndigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.comBlogger132125tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-7497927984629219832017-08-15T17:53:00.001+03:002017-08-31T18:12:43.659+03:00Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb-Yddrio1cVaX2lNlJLKewHCgI5X1podjWdP0aT_En_U3iCCOF4fAbWGSiu8pzZNsTUi0TtiJXbfRkfSH_cOkYJDJC3aVYl-symT7cXOlBttcqcXa0pNsn_LNXPplIG2fNPaCwYc-syg/s1600/20170814_synka%25CC%2588n_metsa%25CC%2588n_siimeksessa%25CC%2588.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="276" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb-Yddrio1cVaX2lNlJLKewHCgI5X1podjWdP0aT_En_U3iCCOF4fAbWGSiu8pzZNsTUi0TtiJXbfRkfSH_cOkYJDJC3aVYl-symT7cXOlBttcqcXa0pNsn_LNXPplIG2fNPaCwYc-syg/s200/20170814_synka%25CC%2588n_metsa%25CC%2588n_siimeksessa%25CC%2588.jpg" width="137" /></a></div>
Englanninkielinen alkuteos: In a Dark, Dark Wood (2015)<br />
Suomentanut: Oona Nyström (2017)<br />
<br />
<i>Nora ei ole nähnyt lapsuudenystäväänsä vuosiin, kunnes eräänä päivänä hän saa kutsun tämän polttareihin, joita vietetään talossa metsän keskellä kaukana maaseudulla. Mutta jokin menee vikaan, pahasti vikaan. Nora herää sairaalasta loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä. Joku on murhattu. Mitä mökillä oikein tapahtui? Voiko Nora itse olla murhaaja? Synkimmillä salaisuuksilla on tapana paljastua.</i><br />
<br />
Minulla on eräs toinen kirja kesken, mutta koska sen lukeminen käy melkein ennemmin työstä kuin huvista, ajattelin lukea väliin jotain viihdyttävämpää. Toisin kävi.<br />
<br />
Alku oli ihan mukiinmenevän vetävä. Muistan aluksi jopa vähän harmitelleeni, että kirja vaikuttaa niin nopealukuiselta leveiden marginaalien ja sivujen verrattain vähäisen tekstimäärän johdosta. Mitä pidemmälle pääsin niin sen selvemmäksi kävi, että tämä kirja ei tule miellyttämään. Ei kirja nyt mikään täysin vastenmielinen ollut (Goodreadsissä ajattelin antaa 2 tähteä), mutta varsinkin keskivaiheilla vauhti tuntui tyssähtävän täysin ja oli todella paljon saman jankkaamista. Loppua kohden kirja vähän petrasi, mutta tarinan suurin ongelma - täydellinen ennalta-arvattavuus - latisti kyllä aika lailla tunnelmaa.<br />
<br />
Psykologiselle trillerille on aikamoinen kuolinisku jos lukija keksii homman jujun jo siinä vaiheessa kun kirjailija on vasta vihjailuasteella ja niin kävi tämän kirjan kanssa. Eikä tässä kirjassa ollut edes mitään muuta mikä olisi pitänyt mielenkiintoa yllä, koska henkilöhahmotkin oli aika stereotyyppisiä ja jollain tavalla epäuskottavia. Dialogi oli kirjoitettu puhekieliseen muotoon mikä sai minut miettimään hahmoja ikäänsä nuorempina, mutta toisaalta sitten he taas vaikuttivat muun olemuksensa perusteella olevan lähempänä kirjailijan ikää eli noin nelikymppisiä kuin alle 30-vuotiaita miksi heidät kuvattiin.<br />
<br />
Kirjan kansi on kyllä hieno ja antaa odottaa enemmän samoin kuin siihen valitut sitaatit (esim. Independentin "Vuoden kuumin rikosromaani").Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-2991966225025256642017-06-06T11:00:00.000+03:002017-06-06T11:00:21.457+03:00House of Cards (2013-)<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Pääosissa: Kevin Spacey, Robin Wright, Michael Kelly</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPxgE_a7YyPKASVTsr6PRxGnOhyphenhyphenzgkfB7qU604doDUH2mqrMlC4Fm2Z2QtrPMFUrTbKHh5X1nL6u5bWv4-eOU6XHtc-W-b-6L83d4ErXhxJPwHbk0pTqhJlI8wNnc-GRBaREbdP-qdhIQ/s1600/20170601_house_of_cards.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="798" data-original-width="1600" height="315" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPxgE_a7YyPKASVTsr6PRxGnOhyphenhyphenzgkfB7qU604doDUH2mqrMlC4Fm2Z2QtrPMFUrTbKHh5X1nL6u5bWv4-eOU6XHtc-W-b-6L83d4ErXhxJPwHbk0pTqhJlI8wNnc-GRBaREbdP-qdhIQ/s640/20170601_house_of_cards.png" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tuli katsottua House of Cardsin viimeisin, 5. kausi, suunnilleen kaikki jaksot putkeen parin päivän sisään, niin kuin on käynyt muidenkin kausien kanssa. Kyseessä on sarja, jonka kiinnostavuuteen suhtauduin alunperin skeptisesti, mutta kun se tarpeeksi usein tuli esiin IMDb:n sarjasuosituksissa, niin ajattelin, että kai se on vilkaistava millainen sarja tässä on kyseessä. Sarja imaisi minut heti ensijaksosta mukaansa, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys. Ensimmäisen kauden katsottuani, ahmin saman tien muutkin siinä vaiheessa julkaistut kaudet ja sen jälkeen uudemmat kaudet niiden tultua saataville.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Koitan välttää spoilereita, joten vaikka ei olisi ikinä tätä sarjaa katsonut, niin lukemista voi jatkaa hyvillä mielin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kuten niin monen muunkin sarjan kohdalla, myös House of Cards -sarjassa ensimmäinen kausi oli paras, mutta eivät nämä loputkaan ole lainkaan huonoja olleet. Kiitos kuuluu varmasti sille, että sarjan mielenkiinto nojaa niin paljon herkullisesti rakennettujen henkilöhahmojen päälle ja juonenkäänteissäkin onnistuttu luovimaan suurimmaksi osaksi ohi pahojen ylilyöntien.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vaikka pääosassa oleva poliitikkopari Frank ja Claire Underwood (Spacey ja Wright) ovat kaikkinensa häikäilemättömyyden perikuvia ja voisi heitä kenties pahoiksi ihmisiksi myös kutsua, jokin Underwoodeissa osaa kuitenkin miellyttää todella paljon. Varsinkin Claire Underwoodia olen suorastaan fanittanut sarjan alusta asti. Claire ei olekaan niin itsestään selvästi "keinolla millä hyvänsä" -tyyppiä kuin Frank, vaan joutuu ajoittain käymään sisäistä kamppailua sen suhteen kuinka pitkälle voi mennä ja hänessä on myös välillä sellaista hyväntahtoisuutta mitä en ole Frankissa onnistunut havaitsemaan. Frankin paras ominaisuus on hänen tapansa silloin tällöin rikkoa neljäs seinä eli kertoa kesken kohtauksen suoraan katsojalle omia ajatuksiaan sen hetkisestä tilanteesta. Tällä tavoin Frankin sisäiseen maailmaan on päässyt kurkistamaan paremmin kuin Clairen, joka on päässyt jäämään arvoituksellisemmaksi ja siten myös kiehtovammaksi hahmoksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Frankin ja Clairen ympärillä pyörii sekalainen avustajajoukko, joiden motiiveita ja tarkoitusperiä voi vain arvailla. Underwoodit nyt ovat tavoitteiltaan suhteellisen selkeitä (valta!), mutta ei voi kun ihmetellä mikä saa lukuisan joukon kyvykkäitä ihmisiä pyörimään siellä taustoissa ainaisia sotkuja selvittämässä ja niitä sotkujahan riittää. Vaikkei sitä niin sarjaa katsoessa häiritsevästi joudu ajattelemaan, niin riisuttaessa kaikki juonenkäänteiden krumeluuri ympäriltä pois, jää jäljelle vain yksi peruskysymys, jota juoni toistaa eri muodoissa - miten ihmeessä Underwoodit pystyvät tästäkin kiperästä tilanteesta selviämään vielä voittajina? Onneksi sarjassa osataan olla hienosti näyttämättä ja kertomatta kaikkea, joten ratkaisua kysymykseen saa jännittää ja siitä on onnistuttu tekemään kiinnostavaa seurattavaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
En ole mitenkään äärettömän poliittisesti suuntautunut ihminen, mutta se ei ole suuresti sarjan seuraamista haitannut. Ehkä Yhdysvaltojen hallintojärjestelmän kiemuroista olisi voinut enemmänkin tietää, mutta minulle on riittänyt se, että olen asioita tarkastanut Wikipediasta yms. lähteistä jos tarvetta on tullut. Tämän takia siis ei kannata sarjaa sivuuttaa, niin kuin itse meinasin alun perin tehdä. Loppuun vielä ensimmäisen kauden traileri, jossa pääsee kuulemaan myös sarjan hienon teemamusiikin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/ULwUzF1q5w4" width="560"></iframe>
</div>
Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-23436307458180281062017-05-31T20:16:00.001+03:002017-06-01T10:48:32.577+03:00Maarit Verronen: Varjonainen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCZFkjxSy5mY1iPzGC4E6nCKIgYSm9DQ-60UEpzUkUCDrjoR_zgZQDZ30f3r6_-V80iyDjN2KygkH4eBWBTaHXo2mUT-1qgZNk7ygwezMq4WHmfUQwja7PIYuKZAF4Zh2WKyhFa7LDfmo/s1600/20170531_varjonainen.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="203" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCZFkjxSy5mY1iPzGC4E6nCKIgYSm9DQ-60UEpzUkUCDrjoR_zgZQDZ30f3r6_-V80iyDjN2KygkH4eBWBTaHXo2mUT-1qgZNk7ygwezMq4WHmfUQwja7PIYuKZAF4Zh2WKyhFa7LDfmo/s200/20170531_varjonainen.jpeg" width="126"></a></div>
Julkaisuvuosi: 2013<br><br>
<i>Kun laiva lähtee Tallinnasta, autokannella on salamatkustaja. Hiljaisuuden tullen nainen lähtee liikkeelle ja sulautuu tottuneesti matkustajien joukkoon. Jos joku kysyisi häneltä passia, hän toteaisi "Oho, isän passi". Hän on maanpakolainen vailla henkilöllisyyttä, mutta haluaa saada uuden elämän omin ehdoin. Ei byrokratiaa, ei säilöönottoja. Hän ei myöskään vaadi paljon, vaan on tyytyväinen ollessaan toistaiseksi turvassa. Laivassa, johon hän nousee, ei turvassa ole kukaan. Mutta hän on sopeutumisen mestari, joka hiukkaakaan hätääntymättä tarttuu kulloinkin käsillä olevaan tilaisuuteen eikä kaihda keinoja saadakseen mitä tarvitsee.</i><br>
<br>
Aika monet meistä ovat varmasti leikkineet mielikuvitusleikkiä siitä millaista olisi jos vain lähtisi nykyelämästä ja rakentaisi elämän muualla. Tämä on Varjonaisen lähtökohta ja vaikka en voinut olla jollain tasolla vertaamatta sitä <b>Max Strandbergin</b> <a href="http://like.fi/kirjat/risteily/" target="_blank">Risteilyyn</a>, jonka joku aika sitten luin e-kirjana, niin alkuasetelmasta suunta lähtee eri suuntaan ja genrenä on (ainakin suurimmaksi osaksi) joku muu kuin kauhu.<br>
<br>
Lukaisin kirjan kahdella istumalla. Tämä tarkoittaa, että kirja imaisi mukaansa, mutta toisaalta myös sitä, että aika kepoinen kirja oli kyseessä eikä pohtimisen aihettakaan kertynyt niin paljon. Minusta kirja oli jotenkin keskeneräinen. Sellainen kirja, josta olisi voinut rakentaa laajemman jos olisi vain jatkanut tarinan kehittelyä ja työstämistä. Vähän sama asia häiritsi kun luin Verrosen <a href="http://fiktiivi.blogspot.fi/2013/04/maarit-verronen-karsintavaihe.html" target="_blank">Karsintavaiheen</a> ja imeydyttyäni kirjaan piti sitten odottaa seuraavaa (<a href="http://fiktiivi.blogspot.fi/2013/06/maarit-verronen-kirkkaan-selkeaa.html" target="_blank">Kirkkaan selkeää</a>).<br>
<br>
Pidin kuitenkin tästä kirjasta paljon enemmän kuin monista muista kirjoista. Tässä kirjassa oli samaistumispintaa ihmiselle, joka ei täysin tajua yhteiskuntaa tai sen (kirjoittamattomia) sääntöjä, tai vaikka tajuaisi, niin ei halua elää niiden mukaisesti. Pitämisestä huolimatta koin kirjan vähän sinnepäin hutaistuksi. Suurta fonttia, 219 sivua. Ymmärrän kirjailijoiden taloudelliset realiteetit, mutta harmittelemaan silti jäin, että minkälainen kirja olisikaan voinut olla jos siihen olisi päässyt käyttämään paremmin aikaa.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-16691800663635367032015-07-23T22:04:00.000+03:002015-12-28T11:49:26.425+02:00Terminator Salvation<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHEVSomTL2kjFOPisc7ny1p2H6-Z3ofP62Kg8KgGQgu-l_agX8GeItmEo44htzLBJCJ7BWexowU1APpYGLjTeTdYMjdLhjG0Fof7mUkWPAqNylineKgCevNugmAXQCg-11J0U1HoKkDc/s1600/20150627_terminator_salvation.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHEVSomTL2kjFOPisc7ny1p2H6-Z3ofP62Kg8KgGQgu-l_agX8GeItmEo44htzLBJCJ7BWexowU1APpYGLjTeTdYMjdLhjG0Fof7mUkWPAqNylineKgCevNugmAXQCg-11J0U1HoKkDc/s200/20150627_terminator_salvation.jpg" width="133" /></a></div>
<b>Ohjaus: McG</b><br />
<b>Pääosissa: Christian Bale, Sam Worthington, Anton Yelchin, Moon Goodblood, Helena Bonham Carter</b><br />
(2009)<br />
<br />
<span style="color: #666666;">Tuomionpäivästä on kulunut yli 13 vuotta kun John Connor (Bale) hyökkää Skynetiä vastaan. Lähes mikään ei mene oikein, mutta Connor selviytyy. Toisaalla Kyle Reese (Yelchin) kohtaa kaikesta tietämättömän muukalaisen (Worthington), joka lähtee hänen sekä pienen seuralaisen (Jadagrace) matkaan. Maailmaa hallitsevat koneet pyritään tällä joukolla voittamaan, mutta miten yrityksen käy?</span><br />
<br />
Tein vähän niin kuin <a href="http://fiktiivi.blogspot.fi/2015/06/terminator-genisys-3d.html" target="_blank">uhkasin (tai lupailin?)</a>, katsoin uudelleen Terminator Salvationin, jonka olen tätä ennen tainnut vain kertaalleen nähdä. Jostain syystä nekin mielikuvat mitkä elokuvasta olivat jääneet mieleen olivat jokseenkin rajoittuneita ja kohdistuvat lähinnä mielikuvaan, että eihän tämä mikään Terminator-elokuva ollut.<br />
<br />
Tuo mainittu asia tämän elokuvan suurin ongelma olikin. Minä tahansa muuna dystopia-kuvauksena tämä olisi pätenyt vaikka kuinka paljon, mutta Terminator-franchisessa? Nah. Ei ja ei, ei koska ei ollut terminaattoreita (kunnolla), eikä hullunhauskoja vanhoista osista tuttuja heittoja. Tämä oli vain dystopiaa, vakavaa dystopiaa.<br />
<br />
Kuitenkin minä tykkäsin todella, todella paljon. Siinä missä sekä <a href="http://www.imdb.com/title/tt0181852/" target="_blank">Terminator 3</a> että tämä <a href="http://fiktiivi.blogspot.fi/2015/06/terminator-genisys-3d.html" target="_blank">uusin</a> tarjosivat vanhaa kauraa uusissa pusseissa niin Salvationissa oli aidosti yritystä tehdä jotain uutta vanhaa muistaen. Vieläpä todella onnistuneesti. Christian Balea tekisi mieli inhota (uudet Batmanit ei <b>todellakaan </b>kuulu suosikkeihin), mutta tässä hän oli todella uskottava John Connor. Ei mikään yli-ihminen, vaan vain ihminen, oikeassa paikassa oikeaan aikaan.<br />
<br />
Tykkäsin myös todella paljon Sam Worthingtonin hahmosta (Marcus Wright). Tässä yhteydessä lienee kuitenkin myönnettävä, että kyseisen näyttelijän suoritus <i>Avatarissa</i> (2009) on myös ikuisesti mielessä, joten arvostelu lienee paljon lievempää kuin jonkun toisen kohdalla. Spoilaamista yritän välttää viimeiseen asti, mutta tämän elokuvan kohdalla luulen, että tuskinpa kukaan kovasti spoilaantuu jos kuulee Marcuksen olevan terminaattori. Sellainen terminaattori, jota terminaattorien olisi kaiketi aina pitänyt olla.<br />
<br />
Koska tämä on minun blogi niin jotain negatiivista pitää tietenkin vielä esille ottaa. Tämän elokuvan yhteydessä se oli se loppu, taas kerran. Ei helvata, kun ollaan 2+ tuntia saatu tykitettyä suht ok elokuvaa niin miksi pitää maaliviivalla tyriä? Näin nyt kuitenkin minusta taas kerran kävi.<br />
<br />
Muuten aivan huippu elokuva!Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-21385139273201649362015-07-22T15:37:00.000+03:002015-07-22T15:37:00.161+03:00Spy - vakoojan asussa (Spy)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGg7xUoTHztaEcd57AYc-NdRYydWbChGMSkJmMIBOwR-CrjGv_7K4N4Pu13s_eObvG-DyiVL9VYr6vs7muCKQQJ9h2NWsy3-tiIa2MpKyoxUI3flHgyD3tHh29U7dzo1HuOn_IcG6S_gM/s1600/20150621_spy.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGg7xUoTHztaEcd57AYc-NdRYydWbChGMSkJmMIBOwR-CrjGv_7K4N4Pu13s_eObvG-DyiVL9VYr6vs7muCKQQJ9h2NWsy3-tiIa2MpKyoxUI3flHgyD3tHh29U7dzo1HuOn_IcG6S_gM/s200/20150621_spy.jpeg" width="135" /></a></div>
<b>Ohjaus: Paul Feig</b><br />
<b>Pääosissa: Melissa McCarthy, Jude Law, Jason Statham, Rose Byrne, Miranda Hart</b><br />
(2015)<br />
<br />
<span style="color: #666666;">Arkisen oloinen Susan Cooper (McCarthy) on päässyt agenttihommiin tai tarkemmin ottaen takapiruilemaan tähtiagentti Bradley Finen (Law) korvanapissa. Epäonnisten sattumusten takia Cooper pääsee kuitenkin tositoimiin kentälle heilumaan valepuvussa jos toisessakin jäljittäen pahatarta (Byrne). Nyypiöagentin apuna koittavat pyöriä kokeneempi Rick Ford (Statham), Cooperin toimistorottaystävätär Nancy B. Artingstall (Hart) sekä seksinkipeä italiaano Aldo (Peter Serafinowicz).</span><br />
<br />
Olisin niin kovasti halunnut pitää tästä elokuvasta, mutta ei. Elokuvan heikkoudeksi osoittautuivat tahallisen kliseiset henkilöhahmot, jotka vaan eivät toimineet minulle. Oikeastaan ainoa, josta tosissani pidin, oli Rose Byrnen esittämä ihanan ilkeä kohtalokas rikollisleidi. Överihän hänkin tietenkin oli, mutta todella herkullisesti sellainen.<br />
<br />
Melissa McCarthy on kulkenut pitkän tien Gilmoren tytöistä, jota en kyllä seurannut, mutta muutaman vilkaisunkin jälkeen hänen esittämänsä pullukkakokki jäi mieleen, koska tuon kokoluokan nuorehkoa ihmistä niin harvoin näkee Hollywood-maailmassa. Tämä taisi olla eka näkemäni McCarthyn elokuva, jossa hän oli tosissaan saanut top billing -paikan ja kantoi elokuvaa, jonka sivuosissa pyöri noita muita melkoisen tunnettuja näyttelijöitä. Ei voi kuin ihailla sitä miten hän on saanut itsensä luovittua Hollywoodin huipulle, vaikka toisaalta tulee mieleen, että aika paljon myönnytyksiäkin siinä matkalla on varmasti joutunut tekemään. Kuten sen, että saa aina esittää sitä samaa hupsunhauskaa tylleröä, josta kuitenkin löytyy potkua.<br />
<br />
Jason Statham oli tämän leffan suurin pettymys. Netistä jälkeenpäin luettuna hän ilmeisesti yritti tehdä jotain Komisario Clouseau -tyyppistä hahmoa, mutta voi luoja miten tämä yritelmä sai minut tuntemaan vain myötähäpeää. Uskottavuutta ei ollut edes sen vertaa mitä tämmöinen kohelluskomedia vaatisi. Myös Miranda Hart oli uusi epämiellyttävä tuttavuus. Todella puiseva tapaus.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-30235270193308550402015-07-21T15:21:00.001+03:002015-07-21T15:21:27.453+03:00Majgull Axelsson: Kuparienkeli<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJf1sh03DiRBeo6MHAMiFlVC-n1-ZT0wNX0hd9PosJHl7uWRdgxpQF5pVkvVcp-zd5Qn8Pz3Jdq0SaQe-_OiAkTYYmumLaQP6JwOfo-LUdD-53ft1ts0EhlEzo7fKY-M0kKKmIuOyPKF4/s1600/20150620_kuparienkeli.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJf1sh03DiRBeo6MHAMiFlVC-n1-ZT0wNX0hd9PosJHl7uWRdgxpQF5pVkvVcp-zd5Qn8Pz3Jdq0SaQe-_OiAkTYYmumLaQP6JwOfo-LUdD-53ft1ts0EhlEzo7fKY-M0kKKmIuOyPKF4/s200/20150620_kuparienkeli.jpg" width="125" /></a></div>
Ruotsinkielinen alkuteos: Moderspassion<br />
(2011)<br />
<br />
<i>Syysmyrsky puhaltaa hurjana ja vesi nousee kellareihin. Joukko tulvapakolaisia siirtyy suojaan saman katon alle, Minnan tienvarsikuppilan lämpöön. Pelastuspalvelun vähäpuheinen Tyrone, Anette joka hyysää juoppoa miestään, paikallislehden toimittaja Ritva ja Marguerite, joka on menettänyt yhteyden poikaansa; kunkin elämä saa uuden suunnan, kun myrsky-yön tapahtumat pakottavat heidät luopumaan sisintään suojanneista valheista. Suurimman muutoksen kokee Minna, jonka valhe on raskain luovuttavaksi.</i><br />
<br />
Minun olisi varmaan aika luopua maagisen realismin kuvaamisesta ei-toivotuksi kirjallisuudeksi, koska saan aina uudestaan ja uudestaan tartuttua kirjoihin, joihin tuo määre yhdistetään. Mielestäni kuitenkin Axelssonin kirjoissa, kuten tässäkin, voi ne maagiset elementit hyvin sivuuttaa ja keskittyä muuhun kerrontaan inhimillisen elämän varjopuolista ja niistä selviytymisestä. Sitä paitsi minulla ja Axelssonilla on historia. Aikana, jolloin en kovasti kirjoja lukenut, <i>Huhtikuun noita</i> (2000) teki poikkeuksen ja se kosketti minua erityisellä tavalla, joka on saanut minut lukemaan nykyisin omasta hyllystäni löytyvän kirjan aika ajoin uudelleen. Axelssonin muista kirjoista olen lukenut <a href="http://fiktiivi.blogspot.com/2013/03/majgull-axelsson-toista-tieta.html" target="_blank"><i>Toista tietä</i></a> (2004), joka ei vastaavanlainen elämys ollut.<br />
<br />
Kuparienkelissä Axelsson palaa melko samanlaiseen kerrontaan kuin Huhtikuun noidasta. On galleria henkilöhahmoja, joita seurataan henkilön itsensä näkökulmasta, joitain enemmän ja joitain vähemmän. Kaikilta löytyy omat ongelmansa, joihin lukija pääsee tutustumaan. Axelsson on taitava kuvaamaan henkilöitä, mutta minua häiritse samankaltaisuus Huhtikuun noidan kanssa. Taas ollaan jossain ruotsalaisessa pikkukaupungissa ja keskitytään samantyyppisiin elämän kiemuroihin, joita on tullut henkilöhahmojen tielle.<br />
<br />
Kuparienkeli, josta on kirja on saanut suomenkielisen nimensä, jäi aika hämäräksi tapaukseksi, mutta kuten sanottua nuo maagisemmat elementit ovat niitä joihin koen vaikeutta asennoitua. Päähenkilön Minnan koskettavaan tarinaan tämäkin tietenkin liittyi ja niin sujuvasti kuin tarinaa lukikin, niin hieman häiritsi se kuinka hänen tarinansa olennaisen elementtinsä paljastamista pitkitettiin aivan liiaksi. Lukija ehti jo arvata mistä tuuli puhaltaa niin paljon aikaisemmin kuin kirjoittaja viimeinkin pääsi siihen asti.<br />
<br />
Melkein tekisi mieli sanoa, että kirjassa parasta oli kansi, mutta se taitaa olla vähän liian tyly arvio kirjasta, joka kuitenkin piti otteessaan ja jonka luki mielellään. Muutkin Axelssonin kirjat pysyvät siis lukulistalla.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-60359869992866865522015-06-27T16:16:00.005+03:002015-06-27T21:29:30.491+03:00Terminator Genisys 3D<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh7xsUOd5UBTOL37w-dRr1X-WC3y2K7WxcOH8cwRl0qbAOv5Uja_zRZuo29HEz-ilgceZTVFr5oIlZke2J2DzhLA-ANylu_d7Z6bwmgshOm_BIUvzq89UPZs56V2wb6gBO1jWX8LLmLXo/s1600/20150627_terminator_genisys.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh7xsUOd5UBTOL37w-dRr1X-WC3y2K7WxcOH8cwRl0qbAOv5Uja_zRZuo29HEz-ilgceZTVFr5oIlZke2J2DzhLA-ANylu_d7Z6bwmgshOm_BIUvzq89UPZs56V2wb6gBO1jWX8LLmLXo/s200/20150627_terminator_genisys.png" width="154" /></a></div>
<b>Ohjaus: Alan Taylor</b><br />
<b>Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Jason Clarke, Emilia Clarke, Jai Courtney</b><br />
(2015)<br />
<br />
<span style="color: #666666;">On vuosi 2029 ja ihmiset johtajanaan John Connor (Jason Clarke) ovat saavuttamassa lopullisen voiton koneista, jotka ovat hallinneet vuonna 1997 saapuneen Tuomiopäivän jälkeen. Koneet kuitenkin ehtivät lähettämään menneisyyteen, vuoteen 1984, Terminaattorin (Schwarzenegger), jonka tehtävänä on tappaa John Connorin äiti Sarah Connor (Emilia Clarke) ja estää tällä tavoin lopullinen tuhonsa. Sarahia suojelemaan lähetetään John Connorin oikea käsi Kyle Reese (Jai Courtney). Vuosi 1984 ei kuitenkaan ole aivan sellainen kuin tulevaisuudessa ollaan siihen asti luultu.</span><br />
<br />
Olisi rästissä muutakin blogattavaa, mutta tähän on tuoreeltaan enemmän inspiraatiota. Vielä eilen olin ihan varma, että tätä rahastuselokuvaa en nyt ainakaan mene teattereihin katsomaan. Päätös oli syntynyt jo trailerin muutamaan otteeseen nähneenä ja viimeisen niitin arkkuun antoivat lukemani kehnot arvostelut suomalaislehdissä. Tuuliviirimäisesti löysin kuitenkin itseni istumasta elokuvan 3D version päivänäytöksessä kun lauantaiaamun edistyessä alkoi tuntui siltä, että nyt voisi tuttu ja turvallinen scifahtava rymistely olla juuri sitä mitä tarvitsen.<br />
<br />
Elokuvasta ei nyt jää paljon jälkipolville kerrottavaa. Alkupuoli oli käytännössä alkuperäisen <i>The Terminator </i>(1984) elokuvan toistoa, jopa aivan kirjaimellisesti, koska sarjan aloittaneen elokuvan kohtauksia oli uudelleenfilmattu uusilla näyttelijöillä (ja CGI:llä). Muutenkin reilulla kädellä ammennettiin menneestä ja tutunoloiset kohtaukset seurasivat toisiaan muissa sarjan elokuvissa nähdyn kaltaisen juonen puitteissa.<br />
<br />
Aikaisempien elokuvien näyttelijöistä ei tässä elokuvassa ole mukainen kuin pappaikäinen Schwarzenegger, joka selviytyi roolistaan ihan mukavasti, tuttuja onelinereita suoltaen. Myös Emilia Clarke Sarah Connorina onnistui mielestäni hyvin, vaikka ei hänessä nyt samaa raivokasta naisenergiaa ole kuin <b>Linda Hamiltonissa</b>. Muitten pääroolien kanssa oltiinkin sitten vaikeuksissa. En tiedä olisiko Kyle Reeseksi pystynyt valitsemaan epäkarismaattisempaa henkilöä kuin Jai Courtney. Täyttä pahvia koko mies. John Connoriksi olisi myös ehkä kannattanut ottaa joku muu kuin ainaisesti pahisrooleja tekevä Jason Clarke, koska hänen sankarihahmopuolensa ei miehen habituksen ja taustan huomioon ottaen mennyt läpi sitten ollenkaan.<br />
<br />
Koska elokuvista itsestään ole paljon enempää sanottavaa, niin poristaanpa vähän lisää asian sivusta. Elokuvan ikäraja oli K-12. Tiedän olevani kukkahattutäti, vaikka en kukkahattua edes omista, mutta siis milloin Terminaattorin tyyppisistä väkivaltaräiskinnöistä on tullut koko perheen leffoja? Tätä vaan mietin kun katselin ympärillä olevia pikkunaperoita isiensä kanssa sekä kokonaisia perhekuntia. Toimintaelokuvilla on paikkansa, mutta onko se paikka tuon ikäisten (9v) lasten silmien edessä? Jo aiemmin olen leffoissa käydessä ihmetellyt sitä, että elokuvan ikärajasta piittaamatta voidaan näyttää K-18 videopelien mainoksia.<br />
<br />
Tiedän aiemmasta, että kun alkaa tällaisia kysymyksiä esittämään niin pian on kuorossa suuri joukko ihmisiä toteamassa "että kyllä minäkin näin sen ja sen elokuvan niin ja niin pienenä ja minusta tuli ihan ok". No, niin varmaan, ei kai kukaan olekaan sanonut, että elokuvat tuosta vaan kääntäisivät muuten täyspäisen pikkuihmisen raiteiltaan, mutta pikkuhiljaa mitä raaimmasta väkivallasta tulee hyväksyttävämpää (niin kuin nyt on käynyt!) enkä minä ainakaan haluaisi sellaisessa maailmassa elää. Vaihtoehtoja ei vaan oikein anneta.<br />
<br />
Itsehän olen niitä ihmisiä, joiden vanhemmat tuijottivat silloisia, nykyiseen verrattuna todella tiukkoja ikärajoja ihan liiankin kanssa, mikä johti siihen, että heti kun vanhempien silmä vältti niin oli pakko nähdä kaikki ne kauheat elokuvat mitä oli pidetty pannassa. Siltä ajalta johtaa mieltymys Terminaattoriinkin, jonka näin ehkä 13- tai 14-vuotiaana. Se (ja kakkososa myös) on edelleen suosikkielokuviani, joka kestää katsomista kerta toisensa jälkeen. Tuon jälkeisistä sarjan elokuvista ei taida olla oikein mitään hyvää sanottavaa. No, <i>Terminator Salvationin</i> (2009) voisi ehkä katsoa uudestaan ihan vain siksi, että en muista elokuvasta mitään muuta kuin jälkeen jääneen ajatuksen "wat is dis?".<br />
<br />
Kahden ensimmäisen klassikkoelokuvan jälkeen on harmi, että noiden elokuvien nostalgiaa muistelevat saadaan lapsineen vedettyä katsomaan tämänkaltaista kertakäyttöhupia kuin Terminator Genisys. Ja tähänhän toki itsekin sorruin, että ei sillä. On vaikea edes kuvitella minkälainen elokuva tahi muu mediatuote voisi tuntua nykyisin yhtä mullistavalta kuin <i>Terminator 2: Judgment Day</i> (1991) aikanaan. Sen sijaan tulee liukuhihnalta Marvelin supersankari-X/superryhmä-Z elokuvia, joista leffatähti jos toinenkin voi käydä hakemassa varman tilipussin.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-33907262801134265352015-06-27T11:27:00.002+03:002015-12-28T11:53:42.509+02:00J. G. Ballard: Uponnut maailma<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib_efC_QNHNU1cccUrDVZhbzrDbAIf5h9gWIoH6D0HD-yj6qTZBWP-_sIQd_FyN8ubZu6xiHug7O1ZU8ZKocxn2p-qO6lnayekpSDHqQbbXv1qu2ahRwQ67DUvMiD3hQ1naJd9KBlLNvg/s1600/20150619_uponnut_maailma.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib_efC_QNHNU1cccUrDVZhbzrDbAIf5h9gWIoH6D0HD-yj6qTZBWP-_sIQd_FyN8ubZu6xiHug7O1ZU8ZKocxn2p-qO6lnayekpSDHqQbbXv1qu2ahRwQ67DUvMiD3hQ1naJd9KBlLNvg/s200/20150619_uponnut_maailma.jpg" width="135" /></a></div>
Englanninkielinen alkuteos: The Drowned World<br />
(1962)<br />
<br />
<i>Maapallon lämpötila on noussut kymmeniä asteita. Asutusta on enää vain lähellä napa-alueita. Valtaosa maailmasta on soista viidakkoa. Pohjois-Grönlannista lähetetään retkikunta tutkimaan Lontoon aluetta, joka on uponnut lietteen alle ja erilaiset liskot ovat vallanneet sen. Vain muutama asukas sinnittelee siellä asuen talojen yläkerroksissa, jotka eivät ole vielä vedenpinnan alla. Biologi Kerns tutkii luontoa, joka on palannut takaisin olosuhteisiin, jotka ovat vallinneet miljoonia vuosia sitten. Myös hänen mielessään tapahtuu outoja asioita.</i><br />
<br />
Oli virkistävää lukea tälläistä vähän vanhempaa scifiä ilmastonmuutoksesta, ajalta jolloin ei vielä ollut kollektiivista tietoisuutta kasvihuoneilmiön voimistumisesta ja kaikesta siitä mitä se saattaa tuoda muassaan.<br />
<br />
Virkistävää oli myös kirjan suhteellinen lyhyys (176 sivua), koska joskus puolivälin jälkeen alkoi oma kiinnostukseni kirjaan hiipua ja lukemisen tahkoaminen eteenpäin kävi työstä. Tässä vaiheessa oli mielestäni jo kaikki merkittävä selvinnyt, esimerkiksi se miten Maapallo oli tilaansa päätynyt ja se mikä ei ollut selvinnyt, taisi jäädä kunnolla selviämättäkin. Tässä vaiheessa kirja myös muuttui enemmän kertomukseksi dystooppisen maailman väkivaltaisuuksista, mikä toi mieleen - niin minkä? en osaa sanoa? (Kärpästen herran?) - mutta ihmetytti myös melko rasistisessa sävyssään.<br />
<br />
Kiinnostavinta oli mielestäni siis kirjan alkupuoli missä valotettiin vallitsevaa tilannetta sekä sen tieteellistä puolta. Tosi kova tieteellisyys paistoi nyt kyllä poissaolollaan, mutta koska kirjassa oli muutakin mystistä niin annettakoon se anteeksi tällä kertaa anteeksi.<br />
<br />
Ei harmita, että kirja tuli luettua, vaikka se ei jaksanutkaan kiinnostusta läheskään loppuun asti pitää.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-26418923002170940392015-06-23T18:18:00.000+03:002015-12-28T11:54:43.165+02:00John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXAB-nIKpmZ5x99wuOCSCiKlM0FXkNbOaQYPB8mGQ0omF9KHyz1XJZciysQViZp0rxJEJ_T-MpCdnKMJT1Qm_rvY6KLjypBKp3Imm2vewNpBRP0TFCXppGZ0ko99NxndOwQxvPsqrtM-o/s1600/20150618_kuinka_kuolleita_ka%25CC%2588sitella%25CC%2588a%25CC%2588n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXAB-nIKpmZ5x99wuOCSCiKlM0FXkNbOaQYPB8mGQ0omF9KHyz1XJZciysQViZp0rxJEJ_T-MpCdnKMJT1Qm_rvY6KLjypBKp3Imm2vewNpBRP0TFCXppGZ0ko99NxndOwQxvPsqrtM-o/s200/20150618_kuinka_kuolleita_ka%25CC%2588sitella%25CC%2588a%25CC%2588n.jpg" width="148" /></a></div>
Ruotsinkielinen alkuteos: Hantering av odödä<br />
(2005)<br />
<br />
<i>Tukholmaa pitkään koetellut helleaalto jännittyy kaupungin ylle valtaisaksi sähkökentäksi - kuin käänteiseksi sähkökatkokseksi. Taivaalla ei näy pilveäkään jännityksen yhä voimistuessa. Pian. Tapahtuu. Jotain. Yhtäkkiä sähkökenttä katoaa, ilman pamahdusta tai romahdusta. Eläkkeellä oleva toimittava Gustav Mahler kutsutaan ruumishuoneelle, missä kuolleet ovat heränneet henkiin. Kauhistuttava tilanne herättää lapsenlapsensa vastikään menettäneessä Gustavissa toivon: ehkä kuolleen nousevat myös haudoistaan. Tiedemiehet yrittävät selvittää kauhistuttavan ilmiön syytä ja viranomaiset ryhtyvät yhä äärimmäisempiin toimenpiteisiin suuren yleisön ja surevien omaisten rauhoittamiseksi. Vain harva pysähtyy kysymään, mitä kuolleet elävistä oikeastaan haluavat.</i><br />
<br />
Hieman tavanomaisesta zombimytologiasta poikkeavaa kerrontaa tarjoaa tämä kirja. Tällä kertaa elävät kuolleet eivät janonneet elävien lihaa lisäten näitä joukkoihinsa, vaan olivat muuten vain outoja. Eikä zombien määräkään lisäänny, koska uudet kuolevat eivät enää eloon nouse. Rakenteeltaan kirja oli kuitenkin sitä tyypillistä, jossa seurataan muutamaa päähenkilöä ja heidän kokemuksiaan reaaliajassa heittäen välillä sekaan pätkiä median suhtautumisesta asiaan sekä otteita lääkärien ja poliitikkojen asiakirjoista.<br />
<br />
Ajvide Lindqvist on itselleni uusi tuttavuus ja kirjakin sattui luettavaksi ihan vain nimensä ja takakansitekstinsä ansiosta. Nähtävästi häneltä on kuitenkin suomennettu <a href="http://www.gummerus.fi/fi/kirjailija/john-ajvide-lindqvist/1561/" target="_blank">neljä kirjaa</a>, joista tämä kirja on kolmas suomennettu, mutta kirjailijan tuotannossa järjestyksessä toinen. Se ensimmäinen <i>Ystävät hämärän jälkeen</i> on itsellenikin tuttu elokuvasta <i><a href="http://www.imdb.com/title/tt1139797/" target="_blank">Låt den rätte komma in</a> </i>(2008) (suosittelen muuten). Siitä on olemassa myös englanninkielinen versio <i><a href="http://www.imdb.com/title/tt1228987/?ref_=tt_rec_tt" target="_blank">Let Me In</a></i> (2010), jota en ole nähnyt.<br />
<br />
Tuttuakin tutummasta rakenteesta huolimatta pidin kyllä kirjasta. Henkilöhahmot olivat jotenkin ihanan aitoja, mitä ehkä ei joka kirjasta voi sanoa. Tapahtumat etenivät hyvin rivakkaa tahtia, ehkä toisinaan vähän turhankin rivakkaa, mutta kerronta oli sujuvaa ja uskottavaa. Siitä myös pidin, että kaikkea ei selitelty perin puhki. Toisaalta jos jotain pitää sanoa lopuksi selviävistä asioista niin, no, ei ollut ainakaan kirjan vahvuuksia loppu omasta mielestäni.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-77935485332527819382015-06-22T18:04:00.000+03:002015-12-28T11:55:47.481+02:00Ilkka Remes: Horna<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRx8NoqxDAzYp2TrePyojF6AaryjJX9FkfKeKmr2awz7FLLQvdwdf6FC2YF26xmkpizQ-ETsj_l22hD9r6GAAEfScx6X5X0Z19Jd0mkt7TxRv5fpPrVeWvSXKHT6cCu-98DAHkj2Xb6h0/s1600/20150618_horna.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRx8NoqxDAzYp2TrePyojF6AaryjJX9FkfKeKmr2awz7FLLQvdwdf6FC2YF26xmkpizQ-ETsj_l22hD9r6GAAEfScx6X5X0Z19Jd0mkt7TxRv5fpPrVeWvSXKHT6cCu-98DAHkj2Xb6h0/s200/20150618_horna.jpeg" width="130" /></a></div>
(2014)<br />
<br />
<i>Suomi saa tietää Ruotsin hakevan pikaisesti Natoon ja päättää seurata mukana. Venäjä reagoi ärhäkkäästi pakotteiden jo kiristämässä ilmapiirissä. Samaan aikaan paljastuu USA:n ja Suomen sotilastiedustelun salainen operaatio Venäjällä. Se räjäyttää tilanteen katastrofiksi, jollaista kukaan suomalainen ei vielä muutama kuukausi sitten olisi voinut uskoa. Ensin Ukraina. Nyt Suomi.</i><br />
<br />
Luin ensimmäisen Remekseni n. 10 vuotta sitten työkaverini suosituksesta. Taisipa hän lainatakin minulle pari Remestä, jotta pääsisin alkuun. Ahmin kirjat niin kuin Remekset on pakko ahmia, mutta silti olin vähän hämmentynyt siitä mitä sanoisin kirjoja palauttaessani. Eihän tälläistä roskakirjallisuutta nyt herrajesta kuulu kenenkään valistuneen ihmisen kehua, vaikka sitä lukisikin. Miten tuo järkevänä pitämäni työkaverini ei sitä tiennyt?<br />
<br />
Tuollaisen ajatusmaailman olin siis kohtuu kultturellissa kasvuympäristössäni onnistunut omaksumaan ja kesti jonkin aikaa ennen kuin kehtasin julkisemmin myöntää Remeksiä lukevani ja silloinkin vähän "guilty pleasure" -tyyliin. Vuosien mittaan olen alkanut vähän Remekseen tuossakin tarkoituksessa kyllästyä ja pitkään emmin lainatako vai eikö lainata kirjaa, mutta ajankohtainen aihe kuitenkin kiinnosti niin paljon, että poimin kirjan matkaan.<br />
<br />
Horna on takuuvarmaa Remestä. Taisin lukea tämänkin kirjan yhdellä istumalla. Jännittäviä tapahtumia ja juonenkäänteitä riittää ja onhan se herkullista päästä seuramaan Suomen hypersalaisten agenttien toimintaa. Tällä kertaa kuitenkin ehkä vähän turhan monta kertaa yksittäiset tapahtumat menivät sen verran överiksi, että en ihan pystynyt pitämään aivoja nurkassa ja epäuskottavuus vaivasi. Ja olihan ehkä koko taustalla olevassa rakennelmassakin muutama pieni madonreikä.<br />
<br />
Kirjan perusasetelma on sen sijaan hyvinkin uskottava. Olen hieman ihmetellen seurannut sitä miten harva kansanedustajaehdokas esimerkiksi uskalsi pitää vaalien aikaan Venäjää uhkana. Mieleen tuli, että kyseessä on asia, josta ei syystä tai toisesta voi sanoa täysin suoraa mielipidettään, jotta ei pilaa omia etenemismahdollisuuksiaan, vaan vaikka uhkaksi Venäjän kokisikin niin sen toteaminen pitää jättää kabinetteihin suljettujen ovien taakse.<br />
<br />
Vaikka Remes nyt tuntuukin aikalailla kierrättävän samaa konseptia kirjasta toiseen, niin se kai hänen kirjoissaan nyt viehätys onkin. Sitä vaan itse mietin, että miten kirjailija itse jaksaa pitää motivaatiota yllä ja aina vain tehdä taustatyöt yms. yhtä huolella. No, se ei kai ole oma murheeni vaan voin vain keskittyä muutamaan tuntiin tuttuja latuja kulkevia, mutta silti ah niin jännittäviä, juonenkäänteitä.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-36335403987047965012015-06-22T12:17:00.000+03:002015-06-22T12:17:00.445+03:00Seppo Jokinen: Vihan sukua<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUqfXTj8rdcwkoKN8oNG50ebJ87c_kgBFa1ER_Q5f3Gx36qItrakBcAocAiSbnZQBodeYuUbCBDKriIyHKY_sGXrplEfatjyQ0gHLzLI3sFCnRDInr35N9WBW0rJcAAZ9sfY54TlW2b2k/s1600/20150617_vihan_sukua.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUqfXTj8rdcwkoKN8oNG50ebJ87c_kgBFa1ER_Q5f3Gx36qItrakBcAocAiSbnZQBodeYuUbCBDKriIyHKY_sGXrplEfatjyQ0gHLzLI3sFCnRDInr35N9WBW0rJcAAZ9sfY54TlW2b2k/s200/20150617_vihan_sukua.jpg" width="131" /></a></div>
(2013)<br />
<br />
<i>Komisario Sakari Koskinen joutuu setvimään Tampereella terroriteolta näyttävää rikosvyyhteä. Suojelupoliisi jyrää paikan päälle, mutta Koskinen ei silti usko, että asiat ovat sitä, miltä ne päältä päin näyttävät.</i><br />
<br />
Kuuntelin keväällä kävelylenkkien aikana <i>Mustat sydämet</i> (2014) äänikirjana ja se oli ensikosketukseni komisario Koskiseen sekä muihin Jokisen kirjojen henkilöhahmoihin. Ei kokemus Jokisesta nyt mitään suurta ihastumista ollut, mutta tuntui kuitenkin sen verran tutulta ja turvalliselta suomidekkarilta, että nappasin tämän Vihan sukua kirjastosta helpottamaan ajoittain iskevää dekkarinälkää. Täytyy sanoa, että vähän nurinkurinen tunne lähteä nyt lukemaan tätä edeltävää kirjaa missä Koskinen mm. vielä luuli ettei olisi Mustien sydämien tapahtumamaahan Australiaan lähdössä, kuten muut hänen juoksuporukassaan.<br />
<br />
Olen tässä hiljattain lukenut tai kuunnellut monta muutakin suomalaisen mieskirjailijan dekkaria (Sipilää, Kilpeä, Rönnbackkaa) ja tietyistä painopiste-eroista huolimatta nämä alkaa vähän puuroutua mielessä yhdeksi ja samaksi. Ainakin nyt tuntuu siltä, että pieni tauko pitää pitää suomalaisessa poliisidekkarissa ja ottaa luettavaksi jotain muuta dekkarigenrestä sikäli kun sitä haluaa.<br />
<br />
Nettitietojen perusteella Vihan sukua on ollut erittäin suosittu ja sitä kehutaan Koskis-sarjan parhaaksi. Tämä ei ollut tiedossani ennen lukemista, enkä sitä tätä kirjaa lukiessa nyt olisi huomannut. Tosin vertailukohtia ei juuri ole ja Mustat sydämet kosketti eri tavalla, koska siinä sentään oltiin Australiassa minne itselläni on ainainen kaipuu uudestaan.<br />
<br />
Terrorismiteema varsinkin Tampereelle sijoittuen oli kuitenkin mielenkiintoisen ajankohtainen. Ihan avoimen rasistiset tavallisten ihmisten kannanotot, johon Koskinen tuntui törmäävän siellä sun täällä tuntui sen sijaan vähän vieraammalta ja liialliselta asian alleviivaamisella. En minä vaan ole koskaan kuullut pikaruokalassa työntekijöiden puhuvan keskenään mitään, saati sitten "niitten" edesottamuksista päivittelyä. Toinen häiritsevästi lukukokemukseen vaikuttava asia oli taustatarinaa valottavat vihkoset, joita tietyn suvun jäsenet olivat kirjoittaneet sukupolvien ajan. Ei vaan tuntunut kovin uskottavalta, että tuollaista yhteistä päiväkirjaa olisi noin pitkiä aikoja pidetty ja siinä vielä kaikki salaisuudet paljasten, niin mielenkiintoista kuin ko. päiväkirjaotteita olikin lukea.<br />
<br />
Kriittisistä sanoista huolimatta tylsäksi ei kirjan lukeminen missään tapauksessa käynyt ja sivut kääntyivät tiuhaan tahtiin, jotta pääsisi selville mistä kaikessa on perimmiltään kyse.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-28767927723382283022015-06-21T11:48:00.002+03:002015-06-21T11:48:33.524+03:00Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH1-8HS6uGfvOFOcgECmsMZAVHJr4HGDgtiBjy7HPtDvFnQtqo0CjhsMqNPcP1rc9raypD05ELk9n1mSAj4-S18MipNJuPnImTSj7n7qXVChQURlxkQ_EV8GbyUDxJUMZIQggy64qi1po/s1600/20150617_harjukaupungin_salaka%25CC%2588yta%25CC%2588va%25CC%2588t.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH1-8HS6uGfvOFOcgECmsMZAVHJr4HGDgtiBjy7HPtDvFnQtqo0CjhsMqNPcP1rc9raypD05ELk9n1mSAj4-S18MipNJuPnImTSj7n7qXVChQURlxkQ_EV8GbyUDxJUMZIQggy64qi1po/s200/20150617_harjukaupungin_salaka%25CC%2588yta%25CC%2588va%25CC%2588t.jpg" width="127" /></a></div>
(2010)<br />
<br />
<i>Kustantaja Olli Suomisen elämän kulissit ovat kohdallaan: on perhe, omakotitalo harjun kupeessa, luottamustoimia ja kustantamo, joka menestyy vähintäänkin kohtuullisesti. Sitten kuvaan ilmestyy lapsuudenihastus Kerttu Kara, joka on kirjoittanut maailmanmenestyskirjan, Elokuvallisen elämänoppaan. Kaikkien yllätykseksi Kara haluaa kirjoittaa seuraavaksi oppaan Jyväskylästä - ja erityisesti kaupungin salakäytävistä. Lapsuusmuistot, unet ja elokuvat vieraannuttavat Olli Suomisen keski-ikäisen miehen arjesta, kunnes tapahtuu jotain, mikä muuttaa elämän pelottavan kiinnostavaksi. Pakon edessä kustantaja Suominen joutuu heittäytymään elokuvallisen elämäntavan pyörteisiin. Mutta kuka kirjoittaa käsikirjoitusta ja mikä on elokuvan lajityyppi?</i><br />
<br />
Pasi Ilmari Jääskeläisen nimi oli tainnut jäädä mieleeni siitä kun olin lisännyt tämän kirjan lukulistalleni, koska joku aika sitten tartuin sattumalta kirjastossa kirjailijan ensimmäiseen teokseen, novellikokoelmaan <i>Missä junat kääntyvät</i> (2000), joka on myöhemmin ilmestynyt myös uudistettuna laitoksena nimellä <i>Taivaalta pudonnut eläintarha</i> (2008).<br />
<br />
Tuo novellikokoelma oli ihan mukavaa luettavaa ja nyt tämän romaanin luettua, tuntuukin vähän siltä, että ehkä Jääskeläisen kerronta toimisi paremmin lyhyemmissä tarinoissa. Tähän kirjaan oli saatu hyvin monenlaista mukaan ja lajityyppikin tuntui hieman vaihtuvan pariin kertaan. Loppujakin kirjaan on kirjoitettu kaksi, joista toinen satunnaisesti valittu löytyy kirjasta painettuna ja toinen kustantajan sivulta web-linkin päästä. Jääskeläisen lanseeraman <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Reaalifantasia" target="_blank">reaalifantasian</a> mukainen kerronta ei niin suuresti häirinnyt, vaikka vähän tuli tietty kummasteltua muuten hyvin realistisen kuvauksen mukaan mahtuvia outoja yksityiskohtia, kuten sateenvarjojen myyntiin keskittyneitä kauppoja. Paljon oli myös sellaista mistä ajattelin (katoavat sateenvarjot? päärynät? muistinkadottavat salakäytävät?), että tämä on varmaan jonkunlaista symboliikkaa, mutta sellaista symboliikkaa mistä minä en tajua.<br />
<br />
Maagiset elementit siis eivät niin häirinneet, mutta siitä en osannut päästä yli, että kirjassa keskeisessä osassa oleva Elokuvallinen elämänopas, josta myös katkelmia esitettiin, oli niin suunnattoman puisevaa luettavaa, että tuntui täysin epäuskottavalta moisen kirjan ikinä kohonneen maailmanmenestykseen. Muuten kyllä elokuvallinen elämäntapa kuulosti viehättävältä ajatukselta ja sitä taidettiin myös korostaa päähenkilöiden nimiä myöten, joista Suomisen Olli on totta kai elokuvista tuttu ja Kerttu Karakin saanut suomifilmitähtimäisen nimen.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-90032561451028330212015-06-19T09:50:00.004+03:002015-06-19T09:50:44.913+03:00Laurie Frankel: Ikuisesti yhdess@<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyo3_On0-yfUb0avAD2E_6AOTgHOxDG3R6EJegwaA506lQHz1LNlQEl8IFu6i41qSdaaQJsr4U31TFz9y0Rx_fHepur_6OtjCvSiOTxYqHi2dm96yooNW3aCZsZrEEXGPmzYpkyeTC3ns/s1600/20150613_ikuisesti_yhdessa%25CC%2588.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyo3_On0-yfUb0avAD2E_6AOTgHOxDG3R6EJegwaA506lQHz1LNlQEl8IFu6i41qSdaaQJsr4U31TFz9y0Rx_fHepur_6OtjCvSiOTxYqHi2dm96yooNW3aCZsZrEEXGPmzYpkyeTC3ns/s200/20150613_ikuisesti_yhdessa%25CC%2588.jpg" width="133" /></a></div>
Englanninkielinen alkuteos: Goodbye For Now<br />
(2012)<br />
<br />
<i>Miten löytäisi sen oikean? Helppoa! Tarvitaan vain erehtymätön algoritmi. Nörttivelho Sam ohjelmoi elämäänsä kuntoon: löytyy täydellinen tyttöystävä, Meredith, sekä apu tämän suruun. Siinä sivussa Sam tulee loihtineeksi heille merkillisen työpaikan. Kun astut Styks-salonkiin ja lähetät paluupostia, voit jatkaa sitä, minkä kuolema keskeytti. Mutta pidä varasi. Rakkaus voi alkaa elää omaa elämäänsä.</i><br />
<br />
Jostain blogista olen aikoinaan tämän kirjan bongannut, vaikka ilmeisesti ei ole kovin paljoa suomenkielisessä blogimaailmassa kulkenut. Kirjan kannesta tuli kovasti nuorenkirjamainen tunnelma, samaten kuin tavasta tunkea @-merkki kirjan otsakkeeseen. Tätä jälkimmäistä en varsinkaan oikein ihan tajunnut, koska samaa ei esiinny kirjan alkuperäisessä nimessä.<br />
<br />
Sujuvasti luettava kirja, jossa koitetaan herätellä kysymyksiä siitä millaista olisi keskustella kuolleiden läheisten, tai heidän varjojensa kanssa. Nimenomaan kysymyksiä herätellään, mutta tarkastelu on aika pintapuolista eikä kirjailijalla itselläänkään selvästi ole oikein vastauksia siihen mikä olisi hyvä. Toisaalta ja toisaalta.<br />
<br />
Minua häiritsi tavattomasti se, että teknologian kanssa mentiin liian pitkälle. Kun tietää, että tuo ei voi vain olla mahdollista maailmassa, joka kuitenkin muutoin on nykyisenkaltainen. Tästä ajatuksesta oli niin vaikea päästä eroon, että en oikein pystynyt ottamaan ajatusleikkiä ihan tosissani. Ehkä ongelmana oli myös se, että itselläni on niin vahva mielipide siitä, että kuolleiden pitää antaa olla kuolleina niin vaikealta, väärältä ja epäreilulta kuin menetys ehkä tuntuukaan.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-36343243122809860742015-06-14T19:30:00.000+03:002015-12-28T11:59:27.790+02:00Jurassic World<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPTtpW9jSue1S2uFNFiiijbhBdEFjao6pj7slPCRs4DlNc4R7Ou-10j-6trHY878QcB49FJbRDZNXFT6Ztwdy5hJGRMvKMBMQebr0FFD2wDUeNaBI0gmMV6izS3wV0uClwwx6n0G4jx_o/s1600/20150614_jurassic_world.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPTtpW9jSue1S2uFNFiiijbhBdEFjao6pj7slPCRs4DlNc4R7Ou-10j-6trHY878QcB49FJbRDZNXFT6Ztwdy5hJGRMvKMBMQebr0FFD2wDUeNaBI0gmMV6izS3wV0uClwwx6n0G4jx_o/s200/20150614_jurassic_world.jpg" width="126" /></a></div>
<b>Ohjaus: Colin Trevorrow</b><br />
<b>Pääsosissa: Chris Pratt, Bryce Dallas Howard, Vincent D'Onofrio, Ty Simpkins, Nick Robinson, Omar Sy, BD Wong, Irrfan Khan</b><br />
(2015)<br />
<br />
<span style="color: #666666;">On kulunut 22 vuotta siitä kun dinosaurusten täyttämä puisto kohtasi katastrofin jo ennen avautumistaan. Nyt on puisto saatu auki ja ihmiset virtaavat katsomaan ja kokemaan olennot 65 miljoonan vuoden takaan. Joukossa veljespari (Simpkins, Robinson), joiden äidin sisar (Howard) johtaa puistoa piinkovilla businessaivoilla. Omistajataho (Khan) vaatii aina vain kiinnostavampia ja pelottavampia nähtävyyksiä, joten turvaudutaan vielä pidemmälle menevään geenitekniikkaan luomalla dinosaurus, jonka kaltaista ei ole Maa-planeetalla ennen nähty.</span><br />
<br />
Itse olen niin iäkäs, että kun dinoinnostus iski voimalla alkuperäisin <i>Jurassic Parkin (1993)</i> myötä, se oli teiniminusta vähän niin kuin lasten juttu eikä herättänyt vähääkään mielenkiintoa. Kun sitten jo omilleen muuttaneena viimein näin elokuvan, olin vaikuttunut, kyseessähän oli hyvä elokuva! Jopa niin hyvä, että kyllä tuo alkuperäinen Jurassic Park menee varmaan itselläkin niiden elokuvien joukkoon, joita voisin mainita parhaina näkeminäni. Niinpä ei ole kummakaan, että vaivauduin pitkästä aikaa tätä elokuvaa katsomaan kun se vielä kaupungin isoimmassa salissa oli 2D:nä nähtävissä.<br />
<br />
En osaa olla pettynyt, vaikka ei tämä elokuva nyt alkuperäisversiolle tietenkään vetänyt vertoja. Sitä sai mitä tilasi. Tuttuja ja turvallisia stereotyyppihahmoja hyvin näyteltyinä. Tuttuja ja turvallisia juonikuvioita hyvin tehtyinä. Samalla kuitenkin sai sopivasti puristettua penkkiä jännittävimmissä kohdissa ja huokailtua ihastuksesta kun Owen (Pratt) ja Claire (Howard) ottivat toisistaan romanttisessa mielessä mittaa.<br />
<br />
Ehkä olisin kuitenkin jotain jäänyt kaipaamaan. Jotain omintakeista. Jotain mikä olisi tullut ihan uutena juttuna vain ja ainoastaan tässä elokuvassa. Tai ainakin sitä, että elokuva ei olisi pohjannut niin vahvasti siihen, että katsojat jo tietävät juonen jujun. Velociraptorit olivat se The Juttu silloin aikoinaan ja niin tietenkin tällä kertaa, mutta elokuva oletti tämän olevan ihan yleisessä tiedossa eikä kertonut lajin erityispiirteistä juuri mitään.<br />
<br />
Jossain lukemassani arvostelussa arvioitiin, että Chris Pratt tulee viimeistään tämän elokuvan myötä nousemaan supertähdeksi ja kyllähän se täytyy myöntää, että mies huokui kuumuutta. On se vaan epäreilua, että tuolleen reilu 30+ mies voi olla vasta uransa nousukiidossa, vaikka naisille tuo ikä olisi jo unohdukseen painumisen aikaa.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-2894477902123457632015-06-14T19:00:00.005+03:002015-06-15T17:42:10.694+03:00Risto Isomäki: Litium 6<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTeAgQ3ctOByi-uVfANFLwkoCWi9YZGklSggFm9xAYWuay2GcoQ8bBx5sLd6jvNY3zqgTKtIt80Z27H47E-V0Nin08OY9h8q-PN5y0sZGj-xj-FWRYPCIbbVco2rGZhu5mzLL0xvF6Z-o/s1600/20150612_litium6.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTeAgQ3ctOByi-uVfANFLwkoCWi9YZGklSggFm9xAYWuay2GcoQ8bBx5sLd6jvNY3zqgTKtIt80Z27H47E-V0Nin08OY9h8q-PN5y0sZGj-xj-FWRYPCIbbVco2rGZhu5mzLL0xvF6Z-o/s200/20150612_litium6.jpg" width="125" /></a></div>
(2007)<br />
<br />
<i>Maaliskuu 1954. Yhdysvallat tekee Bikinillä uudenlaisen ydinkokeen. Japanilainen kalastusalus jää radioaktiivisen tuhkapilven alle ja viidensadan kilometrin päässä sijaitsevan korallisaaren asukkaat sairastuvat. Radioaktiivinen laskeuma on ollut tappavampi kuin koskaan aiemmin. Lähitulevaisuus. Japanilaisen toimistorakennuksen kellarissa sijaitsevan pienen ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmän modulit varastetaan. Samaan aikaan ranskalainen ydinvoimayhtiö näyttää hukanneen satakahdenksankymmentä grammaa plutoniumia. Hälytyskellot alkavat soida Yhdysvaltain ydinterrorismin vastaisessa erikoisyksikössä, sillä kahdeksan vuotta aiemmin soitetut puhelut yhdistävät tapaukset toisiinsa. Eversti Kenneth Andrewsille, suomalaista syntyperää olevalla Lauri Nurmelle ja heidän joukoilleen alkaa kertyä todistusaineistoa ja käsitys, että tekeillä on suuri ydinasehyökkäys. Iranilaissyntyistä Julia Noruzia tämän palapelin osat kuitenkin vaivaavat. Kuviossa on jotain, joka ei asetu kohdalleen millään tavalla. Mistä tässä kaikessa oikein on kysymys?</i><br />
<br />
Onpa inhottava tunne kun luettuaan muutaman ensimmäisen lauseen kirjasta huomaakin, että hei, minähän olen jo lukenut tämän. Näin kävi Litium 6:n kanssa, mutta jatkoin kuitenkin lukemista, koska muistikuvat kirjasta selvästi olivat aika hatarat, kun en edes muistanut sitä aiemmin lukeneeni.<br />
<br />
Viihteellistä jännityskirjallisuutta on mukava lukea silloin tällöin mukavasti peittojen alle käpertyneenä, erityisesti silloin kun ulkona ripottaa taukoamaton sade. Vielä paremmaksi asian tekee, jos asialla on kirjailija, jolla on kirjoissaan myös joku sanoma kuten Risto Isomäellä. Joillekin ei ehkä sovi ekohippiajatusmaailma, joka on usein hänen kirjoissaan taustalla, mutta minulle se on pelkästään positiivinen bonus.<br />
<br />
Litium 6 kulkee eteenpäin kuin höyryjuna, kuten Isomäen muiltakin kirjoilta olen tottunut odottamaan ja pitää todella otteessaan. Tämänkin kirjan kohdalla kävi niin, että luin vielä luvun jos toisenkin sen perään kun olin jo päättänyt, että kohta täytyy pitää tauko. Vaikea oli laskea kirjaa hyppysistään, vaikka tiesi, että nyt sen aika olisi.<br />
<br />
Kirjan tieteellisestä todellisuuspohjasta en osaa kommentoida muuta kuin sen, että oletan sen olevan kohdillaan. Tämä ehkä vähän laiskuuttakin omalta puolelta. Vaikka atomifysiikan perusteista kuvittelen jotain ymmärtäväni, niin hieman tipahdin kuitenkin kyydistä joidenkin selitysten kohdalla. Tuli tunne, että nyt varmaan yksinkertaistetaan liikaa (?) vielä tietämättömämmille lukijoille. Miten ihmeessä esim. litium 6:ta saataisiin noin vain tritiumia? Kyseessä kuitenkin eri alkuaineet.<br />
<br />
Kirjastoreissulta tarttui mukaan myös toinen Isomäen teos varhaisemmilta vuosilta, joten pääsen lähiaikoina tutustumaan vielä toistamiseen hänen tuotantoonsa.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-33416942299379704042015-06-11T18:05:00.001+03:002015-06-11T18:05:40.799+03:00Steven Hall: Haiteksti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPZhKRxMXZHxbXVTdIRArf5Gm1HIjWNcw1ZRsdj9GIi6IxhaY69AeFfy1XSCfVgqQe5nfgPdGkZHk3MJki8KewKLVsKigaO68ZnEUiEkK_4A62v2pDIxt1tcUaHs4BmIOt_DAy-mH8DHE/s1600/20150611_haiteksti.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPZhKRxMXZHxbXVTdIRArf5Gm1HIjWNcw1ZRsdj9GIi6IxhaY69AeFfy1XSCfVgqQe5nfgPdGkZHk3MJki8KewKLVsKigaO68ZnEUiEkK_4A62v2pDIxt1tcUaHs4BmIOt_DAy-mH8DHE/s200/20150611_haiteksti.jpg" width="130" /></a></div>
Englanninkielinen alkuteos: The Raw Shark Texts<br />
(2007)<br />
<br />
<i>Eric Sanderson on hädissään: hän on menettänyt täysin muistinsa. Psykiatri kertoo, että sen on aiheuttanut rakkaan ihmisen järkyttävä poismeno, ja vakuuttaa, että hoito auttaa. Eric saa salaperäisiä kirjeitä, joita psykiatri kieltää avaamasta. Kiellosta huolimatta hän lukee kirjeitä, joissa väitetään, ettei psykiatri voi auttaa häntä jäljittämään menneisyyttään. Kirjeiden neuvoilla hän sen sijaan pystyisi voittamaan vaarat, joihin pian joutuisi. Eric saa tietää salakirjoitetuista teksteistä, jotka hänen on selvitettävä, ja muistia ahmivasta haista, jota vastaan hänen on taisteltava. Hänen tarkoin hallittu elämänsä muuttuu hurjaksi pakomatkaksi, joka ylittää arkitodellisuuden rajat.</i><br />
<br />
Tämä on niitä satunnaisia kirjoja, joihin silmäni osui kirjaston scifi-hyllyssä ja lähti sieltä matkaan kun sitä mitä olin alunperin mennyt hyllystä katsomaan ei sieltä löytynyt. Kyseessä on kuvataiteellisen taustan omaavan englantilaiskirjailijan esikoisteos, ja toistaiseksi myös ainoa häneltä ilmestynyt romaani.<br />
<br />
Kirja lähti ihan vetävästi käyntiin mystisellä alkuasetelmalla, jossa tosin oli paljon mukavalla tavalla tuttua muista muistinmenetysjännäreistä. Perusjuju kuitenkin paljastui melko aikaisessa vaiheessa ja vaikka rakennelman omaperäisyydestä voi antaa paljon pluspisteitä, niin itseltäni loppui mielenkiinto lähes siihen paikkaan. Sujuvasti kirjan sai kyllä luettua loppuun, mutta vähän sellaisella asenteella, että "äkkiä tämä nyt pois alta, että pääsee jotain muuta lukemaan". Lopun haipakka (pun intended) oli todella paljon velkaa alkuperäiselle Tappajahai-elokuvalle, mutta se varmaan oli tarkoituskin.<br />
<br />
Kirja taisi mennä vähän liiaksi inhokkilajityyppini maagisen realismin puolelle, jotta olisin siitä pystynyt nauttimaan - tai muuten vaan minulle liian älykäs kaikissa metaforien pohdiskeluissaan, kuten <a href="http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353057939132" target="_blank">Hesarin arvostelussa hehkutetaan</a>. Ainakin kirjaston teokseen lätkäisemä scifi-luokitus tuntuu jokseenkin kyseenalaiselta.Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-53607172696877160842014-03-08T11:36:00.002+02:002014-03-08T11:36:40.976+02:00My Mad Fat Diary (2013-)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIbAFTNwj5GZ-GdojSVUr1IO5NonoWT8OCHD5SkVu0_5t1Lg3tIfxQd44KjY1Q-vJuBIGg3OR6f3A6cIyukfhqk_RKyfgIODhUCPNconU_OGVOtRBWBZj2jEF3Yae1-4PapkSNIG5H-Ec/s1600/20140308_my_mad_fat_diary.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIbAFTNwj5GZ-GdojSVUr1IO5NonoWT8OCHD5SkVu0_5t1Lg3tIfxQd44KjY1Q-vJuBIGg3OR6f3A6cIyukfhqk_RKyfgIODhUCPNconU_OGVOtRBWBZj2jEF3Yae1-4PapkSNIG5H-Ec/s1600/20140308_my_mad_fat_diary.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
Hypätäänpä vaihteeksi television puolelle. Kaikki angstiset romantiikannälkäiset ysäriteinit varmasti tietävät sarjan <i>Niin sanottu elämäni (<a href="http://www.imdb.com/title/tt0108872/" target="_blank">My So-Called Life</a>, 1994-1995)</i>. Oma ensikosketukseni sarjaan oli satelliittikanavalla sarjan ilmestymisen aikoihin eikä koukuttumistani estänyt edes se, että sarja oli saksaksi dubattu eikä saksa kuulunut hallitsemiini kieliin. Nyt on <a href="http://areena.yle.fi/tv/2140904" target="_blank">Ylen Areenassa katsottavissa</a> ihan suomenkielisillä teksteillä tämä My Mad Fat Diary, jossa heitetään ihan kunnolla turbopotenssia tuohon ilmeiseen esikuvaansa verrattuna.<br />
<br />
Tässäkin ollaan 1990-luvun puolivälin kieppeillä, mutta siinä missä Niin sanotun elämän epävarma Angela (ilmiömänen <b>Claire Danes</b> ensimmäisessä isossa roolissaan) oli oikeastaan varsin viehättävä tyttö, niin tämän sarjan päähenkilö Rae (<b>Sharon Rooney</b>) on lihava ex-mielisairaalapotilas, jolla muutenkin ongelmia riittää. Rae on samalla rakastettavan suloinen omassa kipuilussaan ja toisaalta sitten taas osaa olla todella raivostuttava. "Tsemppaapas nyt vähän tyttö!" tekisi mieli usein toivottaa täältä täti-ihmisen ikäryhmästä.<br />
<br />
Minuun kolahti tämä sarja sen verran kovaa, että olen katsonut pariin kertaan Areenassa olevan ekan kauden sekä ne jaksot parhaillaan menevästä 2. kaudesta mitkä muuta kautta on löydettävissä. Ei ollenkaan ihmetytä, että tästä sarjasta tuli yllätysmenestys, koska vaikka unohtaisi omat samaistuspisteeni 90-luvun lihavaan "vähän erilaiseen" teinityttöön, niin onhan tämä muutenkin aivan loistava ja aihepiiriltään sellainen mitä ei ihan näin avoimessa mittakaavassa olla nähty. Sarja perustuu <b>Rae Earlin </b>omaelämänkerralliseen kirjaan ja ehkä sen takia henkilöhahmot ovat niin harvinaislaatuisen aitoja. Sharon Rooneyn lisäksi muutkin näyttelijät tekevät hienoa työtä ja 90-luvun tunnelma on saatu aikaan aivan täydellisesti.<br />
<br />
Sarjan toinen kausi ei ole tähän mennessä ehkä yltänyt ihan ykkösen tasolle, mutta erittäinkin nostalgisen täyteistä seurattavaa sekin. Hahmojen enkkuaksentit ovat myös aivan ihania!<br />
<br />
<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt2407574/" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb4NpVeuSIHXj3VPgjcqAXfDqnoaTlRg2Y_GAEUIgSYxoymfmAVs08N1wXKfy1BRcQJMO9GMFVYLjUhKnKVo04poqVJmzDwAzQtezGMLfD5KdPh2vHKV3fouY8KerA_UVmJIo5NDAtxZU/s320/imdb.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/My_Mad_Fat_Diary" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" height="30" style="margin: 0px;" width="30" /></a><br />
<br />Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-55504187542174562402014-03-08T11:05:00.002+02:002014-03-08T11:38:55.482+02:00Ainoat oikeat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_A-K8ee7pkTTBjpG2X0_wtI-V1vFTyQNx6h-UnOlosAayrTuqbCkxQtIx5-SihKHr5rPzbG7G_gJ13ETzLlOPceqr4o0WQ5DbzrlS5Pr8cgdE0jEVeEZh3M4J7p1rG4IdWRFFk46VYog/s1600/20140208_ainoat_oikeat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_A-K8ee7pkTTBjpG2X0_wtI-V1vFTyQNx6h-UnOlosAayrTuqbCkxQtIx5-SihKHr5rPzbG7G_gJ13ETzLlOPceqr4o0WQ5DbzrlS5Pr8cgdE0jEVeEZh3M4J7p1rG4IdWRFFk46VYog/s1600/20140208_ainoat_oikeat.jpg" height="200" width="140" /></a></div>
<b>Ohjaus: Saara Cantell</b><br />
<b>Pääosissa: Anna-Maija Tuokko, Antti Reini, Ilkka Villi</b><br />
(2013)<br />
<br />
<span style="color: #666666;">Tyttö tapaa pojan (Anna-Maija Tuokko, Ilkka Villi). Rakastuvat. Poika katoaa. Tyttö suree. Tyttö tapaa toisen pojan. Tai eihän mikään tyttö ole vaan aikuinen nainen ja poikakin keski-ikäinen mies, joka sattuu olemaan myös Suomen pääministeri (Antti Reini). Suhdehan tästäkin viriää, mutta esteenä elämänsä loppuun onnellisena elämiselle on se, että se kadonnut poika löytyykin kadoksista.</span><br />
<br />
Laitetaanpa ihan ekaksi se, mikä minusta oli tämän elokuvan paras puoli. Eva & Manu ja hieno versio <b>Nino Rotan</b> sävellyksestä, joka on Suomessa tunnetaan nimellä Kun aika on:<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="//www.youtube.com/embed/EhjKU8NtgR8?rel=0" width="640"></iframe>
<br />
<br />
Tämä oli tälläinen suht höpsäkkä suomalainen romcom. Elokuvasta nauttiakseen piti todellakin pistää aivot off-tilaan ja pidätellä epäuskoaan juonenkäänteitä kohtaan. Elokuvan näyttelijät olivat minulle tuntemattomia muuta kuin nimeltä sivuroolissa revitellyttä <b>Inka Kallénia</b> lukuunottamatta. Vaikka Anna-Maija Tuokko oli kovin suloinen Hannana, niin kemiat hänen ja elokuvan miesten kanssa ei vaan minusta toimineet niin hyvin olisi pitänyt. Antti Reini ei ehkä nyt ihan kamalan uskottava muutenkaan sauliniinistömäisine habituksineen pääministerinä ollut. Pääministerin avustajaa esittänyt <b>Sampo Sarkola</b> tuntui tekevän jotain ihan omaa elokuvaansa slapstick-komedian keinoin ja vaikka nauruja tietenkin hänen kustannuksellaan irtosi, niin elokuvan yleisilmeiseen ei tuo mene kyllä soveltunut lainkaan.<br />
<br />
Mitäs vielä? Niin, kovin kiire tuli tässäkin elokuvassa. Yhtäkkiä vedettiin vauhdilla kohtaus per vuosi, jotta päästäisiin siihen lopputulokseen mikä pisti kieltämättä itsenikin pyyhkimään hieman kyyneliä silmäkulmista.<br />
<br />
<b>Linkit:</b><br />
<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt2192900/" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb4NpVeuSIHXj3VPgjcqAXfDqnoaTlRg2Y_GAEUIgSYxoymfmAVs08N1wXKfy1BRcQJMO9GMFVYLjUhKnKVo04poqVJmzDwAzQtezGMLfD5KdPh2vHKV3fouY8KerA_UVmJIo5NDAtxZU/s320/imdb.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.leffatykki.com/elokuva/ainoat-oikeat/" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuHKhAYfWusTYrCzdU7T5lwmtg-ZfCHfz6mcO2g8k_fUILDb7hOFQY82DJhX1ApPMyoi87s_9GJZQS1lG6C0erz6FnFBwh-OAssll_qUb47ga7waJG3bBk2p1mZHcgu8gU1TYm8Y2QtHs/s1600/leffatykki.png" /></a>
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Ainoat_oikeat" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" height="30" style="margin: 0px;" width="30" /></a><br />
<br />Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-9026639157624565782014-03-08T09:19:00.002+02:002014-03-08T09:19:38.738+02:00Lauren Beukes: The Shining Girls<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOf-FRKAcxjkDhjAEVOvpr9ytaVUgM99M0-7fvIco_bSdnvFc9HfFb_gGgoonOBhbO6wlishUki-lwyR1lcMhny2caTqrWY5PawbrUqcK1DdePsXOmv9PkoosuYZ5IU6ghlc9mAZKSNII/s1600/20140208_the_shining_girls.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOf-FRKAcxjkDhjAEVOvpr9ytaVUgM99M0-7fvIco_bSdnvFc9HfFb_gGgoonOBhbO6wlishUki-lwyR1lcMhny2caTqrWY5PawbrUqcK1DdePsXOmv9PkoosuYZ5IU6ghlc9mAZKSNII/s1600/20140208_the_shining_girls.jpg" height="200" width="130" /></a></div>
(2013)<br />
<br />
<i>The girl who wouldn't die. Kirby is lucky she survived the attack. She is sure there were other victims less fortunate, but the evidence she finds is ... impossible. Hunting a killer who shouldn't exist. Harper stalks his shining girls through the years - and cuts the spark out of them. But what if the one that got away came back for him?</i><br />
<br />
Omien merkintöjen mukaan luin tämän jo kuukausi takaperin, joten muistikuvat kirjasta ovat päässeet jo vähän haalenemaan. Silloinkin tämän kirjan kanssa kävi niin kuin monien muidenkin viimeaikaisten lukuyritelmieni kanssa, aloitan lukemisen ja sitten lukeminen keskeytyy ja päivien ja viikkojen tauon jälkeen huomaan, että lukeminen pitää aloittaa alusta, jotta saisi taas kiinni siitä mistä tässä olikaan kyse.<br />
<br />
Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, en usein lue kirjoja muulla kielellä kuin suomeksi. Tämä kuitenkin muodosti poikkeuksen, koska olin menossa kirjastoon muissa asioissa samana päivänä kun bongasin tämän <a href="http://kristankirjat.blogspot.fi/2014/01/lauren-beukes-sakenoivat-tytot.html" target="_blank">Kristan blogista</a> ja kirjastossa sattui alkuperäiskielinen teos odottelemaan. Kirjan englanninkielisyys varmasti vaikutti paljon lukukokemukseeni, koska koin suoraan sanottuna kielen suhteellisen hankalaksi ymmärtää. Useassa kohtaa piti lukea lause tai pari useampaan kertaan ja yrittää ymmärtää, että mitähän tämä nyt oikeastaan tarkoittaa, siltikään ymmärtämättä mikä vaikeutti aika lailla otteen saamista lukemastaan.<br />
<br />
Kirja siis oli teemaltaan aikamatkustus meets sarjamurhaajadekkari. Suurin osa tapahtumista sijoittui kahteen aikatasoon vuosien 1931-1932 ja 1992-1993 väliin. 1930-luvun tapahtumat olivat Harperin maailmaa ja 1990-luvulla sitten seurattiin Harperin kynsistä selviytyneen Kirbyn ponnistelua murhaajan löytämiseksi. Välissä sitten poukkoiltiin yksittäisten lukujen verran muissakin vuosissa ja tapahtumissa missä sivuhenkilöiden - pääasiassa Harperin uhrien - tarinat nousivat keskiöön. Väkivaltaa näissä murhakuvauksissa riitti ja suurta epäoikeudenmukaisuutta kun Harper tuli ja pyyhkäisi pois elämän johon oli juuri päässyt sympatiseeraamaan.<br />
<br />
Kirjan luettuani jäi vähän sellainen olo, että en oikein ymmärtänyt koko kirjan pointtia. Siinä oli vähän kaikenlaista ja tuntui kuin kirjailijaltakin oli vähän hukassa, että mitähän tällä kaikella nyt tekisi. Toisaalta tapahtumat etenivät hitaasti ja toisaalta sitten taas loppu oli vähän sellaista, että koitetaanpa nyt äkkiä vaan kursia tämä kasaan. Ei tämä mikään huono kirja ollut ja ihan mielelläni sen luin sen jälkeen kun olin päässyt alkuvaikeuksien yli, mutta eipä myöskään mikään maailman mieleenpainuvin tai mullistavin.<br />
<br />
<br />
<a href="https://www.goodreads.com/book/show/16131077-the-shining-girls" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP4ALdD9ljvWTPJwD_UMXHGWdLJ4VDLsw32TKlpkUMRvPLN04DLfzLIM2at5G9mp7iJsGc68sGYelMxmNjQ6CBYZ_eA3WcE85glUytK5qIYblA6PfkD3vI3YOzCMj1MWX4VUHRJhN2FmY/s1600/goodreads.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1940559" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzI3BL3JjIsKp-a3M86DWVqMpq6BYUqQlOpDFK1317MzSm5lgSpkCTyEgGnC_PNeE89Tw9BKXTUFulM5wcB42uWYtgaW6OnrrZix_Lo06OSQWCYH-jGuSM-vrC-H5QJbWWisUNYpAK2LA/s1600/kirjasampo.jpg" height="30" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a>
<a href="http://www.risingshadow.net/library/book/35982-the-shining-girls" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1CGRH2-iJLvzv44J4glVCQThHnfm7zF9LK-mm5-u2ua6GXHmsjyZ497rctSSt5T-8t0WKnjU1VWzBuKH4w-h_BLvGt_hei6JVWQhPVIOGVn7n3W5ol1OjzU4P-xfyFUXUk1dzX36UDvo/s1600/risingshadow.jpg" height="30" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a>
<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/The_Shining_Girls" target="_blank"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a>Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-76467080600896029502014-01-26T17:07:00.002+02:002014-01-26T17:07:14.441+02:00Marja Björk: Poika<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeXZ9FyMQXzPtjU-urQFckHNDcsvdJuz4Ed2LE1EfQe4uaeatmw1WWBs2UzdyD7qIAMYXYIQrZNBGtj9f9fABgucN2ghMdYlcbhLI3W7_dPtK8twUrXDYvDayylO76gwZwVHoHpOLsRdo/s1600/20140125_poika.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeXZ9FyMQXzPtjU-urQFckHNDcsvdJuz4Ed2LE1EfQe4uaeatmw1WWBs2UzdyD7qIAMYXYIQrZNBGtj9f9fABgucN2ghMdYlcbhLI3W7_dPtK8twUrXDYvDayylO76gwZwVHoHpOLsRdo/s1600/20140125_poika.jpeg" height="200" width="134" /></a></div>
(2013)<br />
<br />
<i>Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustelu. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.</i><br />
<br />
Olen lukenut <b>Marja Björkiltä</b> aiemmin <i>Posliinin</i>, eikä siitä oikein jäänyt muuta mieleen kuin kirjailijan nimi. Melko neutraali ja mieltäliikauttamaton lukukokemus oli, vaikka aihe oli rankka ja kiinnostava. Vähän samanlaiset jälkimietteet jäivät tästä kirjasta, jonka poimin ehdottomasti luettaviin kirjoihin silloin kun se taannoin paljon blogeissa pyöri.<br />
<br />
Kirjan päähenkilön äänellä kerrottu tarina on aidonoloinen ja nuoren ihmisen kieli on tavoitettu hyvin. Tässä kohtaa ei yllätä tieto siitä, että kirja perustuu Björkin oman pojan kokemuksiin. Myöskään kirjan muiden henkilöiden uskottavuudessa ei ollut valittamista, vaan tuntui kuin olisi saanut seurata ihan aidon perheen elämää kaikkine rosoineen ja kolhuineen.<br />
<br />
Se mikä kuitenkin muodostui kirjan edetessä minulle uskottavuuden kannalta ongelmaliseksi, oli, että kaikki henkilöt tuntuivat olevan täysin tietämättömiä transsukupuolisuuden käsitteestä. Kirjan alkupuolella luulinkin, että ollaan kenties ajassa muutama kymmentä vuotta taaksepäin, aikana jolloin GLBTQ-asiat olivat huomattavasti näkymättömämpiä ja vaietumpia. Kun kuitenkin ilmeni, että ollaan melkein nykyajassa ja nettikin olisi käytössä, niin alkoi enenevissä määrin ärsyttää ettei edes päähenkilö itse alkanut tutustua oma-alotteisesti aihepiiriin ja kaikki muutkin ympärillä olevat olivat asian kanssa aivan hämmennyksissään. Miten turhaan niin paljon kärsimystä ja ahdistusta vain sen takia, että ei syöttänyt nettiin hakusanoja "tyttö joka haluaa olla poika".<br />
<br />
Olisin varmasti pitänyt kirjasta paljon enemmän mikäli siinä ei olisi ollut tätä epäkohtaa. Koko Maken kipuilu ja sopeutumattomuuden tuntemukset alkoivat minusta tuntua lähes itseaiheutetulta, koska mahdollisuuksia tiedon löytämiseen tässä ajassa olisi eikä yksin olisi tarvinnut jäädä asioita murehtimaan. Tilanne olisi ollut aivan eri jos kirja olisi sijoittunut kauemmas menneisyyteen ja tapahtumapaikka ollut joku syrjäisempi ja ahdasmielisempi kuin Helsingin Kallio.<br />
<br />
Vaikka tämä itseäni tosiaan melkoisesti häiritsi, niin en nyt halua teilata muuten kirjaa ihan täysin, koska se on kyllä tärkeästä aiheesta kirjoitettu eikä ollenkaan huonosti. Varsinkin niille ketkä transsukupuolisuuteen eivät muuten paljon ole tutustuneet tai aihepiiriä muuten ymmärrä, tämä varmasti tarjoaa paljon uutta ajateltavaa.<br />
<br />
<br />
<a href="https://www.goodreads.com/book/show/17313809-poika" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP4ALdD9ljvWTPJwD_UMXHGWdLJ4VDLsw32TKlpkUMRvPLN04DLfzLIM2at5G9mp7iJsGc68sGYelMxmNjQ6CBYZ_eA3WcE85glUytK5qIYblA6PfkD3vI3YOzCMj1MWX4VUHRJhN2FmY/s1600/goodreads.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.kirjaseuranta.fi/Marja_Bj%C3%B6rk/" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwxpVlPE13YSC977oLQ0JRSLhOyUsMmpmLRGVynTv83jSGZ20JWKiToQ0-XiK0afntGr5H2fcN0wGYYB8JpJzawj-ueO7aa3x0X3Ul4YlPcirPnhHH-4D-Zbbdhs_294fn68xrGqrzOdo/s1600/kirjaseuranta_v2.jpg" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1884889" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzI3BL3JjIsKp-a3M86DWVqMpq6BYUqQlOpDFK1317MzSm5lgSpkCTyEgGnC_PNeE89Tw9BKXTUFulM5wcB42uWYtgaW6OnrrZix_Lo06OSQWCYH-jGuSM-vrC-H5QJbWWisUNYpAK2LA/s1600/kirjasampo.jpg" height="30" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a>
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Marja_Bj%C3%B6rk" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a>Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-24853300994572521572014-01-06T18:55:00.001+02:002014-01-06T18:55:46.502+02:00Lyhyesti viimeaikaisistaBlogitauko ei ollut erityisesti suunnitelmissa, mutta niin vain kävi, kun ensi vei kiireet ja sitten vei kiireen aiheuttama väsymys. Kiireen ja muun takia ei vuoden viimeisille viikoille paljon mahtunut myöskään sellaista mistä olisi ollut blogiin kirjoitettavaa, mutta jotain kuitenkin, ja ajattelin ne nyt summata näin yhteen kirjoitukseen, jotta eivät jää rästiin roikkumaan tästä ikuisuuteen.<br />
<br />
<hr />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkqrlmR7Eo78b9IQ1EJXe3psol42BaUWKKPiNH1PQfAlf1a69gOd1grits6fDg-zkJZTgAtJA5l8OQ5Z0UU8EL8wzaHKiEsP2GGA2qFwzl5_KCWHoKO1aHBxUTB0U2szdjlja-sBCrrxI/s1600/20131124_the_counselor.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkqrlmR7Eo78b9IQ1EJXe3psol42BaUWKKPiNH1PQfAlf1a69gOd1grits6fDg-zkJZTgAtJA5l8OQ5Z0UU8EL8wzaHKiEsP2GGA2qFwzl5_KCWHoKO1aHBxUTB0U2szdjlja-sBCrrxI/s1600/20131124_the_counselor.jpg" height="200" width="136" /></a></div>
<b>The Counselor </b><br />
(2013)<br />
<br />
<b>Cameron Diaz</b> is Da Bitch. Tämä on se asia mikä minulle jäi parhaiten mieleen <b>Ridley Scottin</b> hidastempoisesta elokuvasta, joka tuntuu saaneen varsin vaihtelevan vastaanoton. Itselleni hidastempoisuus ja taustojen selittelemättömyys toimi, eikä aika käynyt ollenkaan pitkäksi, mutta muitakin mielipiteitä on. Myös Diazin roolisuoritus, joka oli hyvinkin omaan makuuni, on myös täysin vastakkaisia reaktioita herättänyt. Mielestäni Diazin esittämä Malkina ei suinkaan hahmoista ollut se, jonka ympärillä olisi epäuskottavuuden verho leijunut, ainakaan siinä määrin kuin hänen kumppaninsa Reinerin (<b>Javier Bardem</b>) töttöröö-meinigissä. Melko yhdentekevä elokuva kuitenkin kaiken kaikkiaan.<br />
<br />
<b>Linkit:</b><br />
<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt2193215/" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb4NpVeuSIHXj3VPgjcqAXfDqnoaTlRg2Y_GAEUIgSYxoymfmAVs08N1wXKfy1BRcQJMO9GMFVYLjUhKnKVo04poqVJmzDwAzQtezGMLfD5KdPh2vHKV3fouY8KerA_UVmJIo5NDAtxZU/s320/imdb.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.rottentomatoes.com/m/the_counselor_2013/" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV5ME2YSzSHyB4C2h-Gg4icJwAsvG5EDT83d44_JGTdV4wqIo67o46xZRuPx05t0ZPh974KSZ8dd9DA0I_C03ANXS1Lzq61ryMWj5sbMr6LX1NIkyXpDj83tD0n0kKDl0QuE2I9R8yvX0/s1600/rotten_tomatoes.gif" style="margin: 0px;" /></a>
<a href="http://www.leffatykki.com/elokuva/the-counselor" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuHKhAYfWusTYrCzdU7T5lwmtg-ZfCHfz6mcO2g8k_fUILDb7hOFQY82DJhX1ApPMyoi87s_9GJZQS1lG6C0erz6FnFBwh-OAssll_qUb47ga7waJG3bBk2p1mZHcgu8gU1TYm8Y2QtHs/s1600/leffatykki.png" /></a>
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Counselor" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" height="30" style="margin: 0px;" width="30" /></a><br />
<br />
<hr />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYkRDm3wXlIfIVF_fKeKbwDAD7MN7GjG7kFazkMbhV5qBIrzBBC_bRT5iTydTu51OPunL8m4GfI75Wc45ZC5S11zrDkvM1SxtG_a7qHvSXyVj02UuRKC3uPsP7JOCrLjmmA33At2Wndqg/s1600/20131129_tukikohta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYkRDm3wXlIfIVF_fKeKbwDAD7MN7GjG7kFazkMbhV5qBIrzBBC_bRT5iTydTu51OPunL8m4GfI75Wc45ZC5S11zrDkvM1SxtG_a7qHvSXyVj02UuRKC3uPsP7JOCrLjmmA33At2Wndqg/s1600/20131129_tukikohta.jpg" height="200" width="138" /></a></div>
<b>Stephen King: Tukikohta</b><br />
(The Stand, 1978/1990)<br />
<br />
Ensimmäinen lukemani King. Ensimmäinen lukemani kirja, jossa käsitellään ihmiskunnan massatuhoa. Yksi minuun voimakkaimmin vaikuttaneista kirjoista ikinä. Tätä ennen en ole lukenut kirjaa toistamiseen tuon parikymmentä vuotta sitten olleen ensi kerran jälkeen. Ei sillä etteikö olisi halua ollut, mutta olen koittanut luottaa sattumaan, eikä sattuma ole antanut huonosti saatavilla olevan kirjan olla kirjaston hyllyssä silloin kun minä olen ollut hyllyä katsomassa. Joku aika sitten hankin kirjan (tai siis kirjat, suomeksi julkaistu kahdessa osassa) itselleni ja odotellut oikeaa hetkeä. Sellaista jolloin mikään muu kirja ei jaksaisi houkuttaa kuin tämä, koska tämän tiesin houkuttavan aina.<br />
<br />
Ensimmäisestä lukukerrasta muistin hyvin edelleen vahvan aloituksen ja sen miten mukaansatempaavaa oli, kun sekalaisen henkilögallerian kautta kuvataan 99-prosenttisen kuolleisuuden aiheuttavan viruksen leviämistä Amerikan Yhdysvalloissa. Tästä kirja sitten päätyy eeppiseen hyvän ja pahan taistoon, joka ei enää yhtä hyvin jaksanut kiinnostaa teini-ikäistä lukijaansa, joka minä silloin olin. Nyt uusintakierroksella minulle kelpasi hyvin tuokin puoli, kun apokalyptisessä maailmassa itsessään ei ole enää mitään uutta ja ihmeellistä. Hyvin osaa King hyytävän, selittämättömän, totaalisen pahuuden kuvata ja kyllä tämä nyt edelleen minusta parhaita Kingejä on, vaikka en tosiaan ihan pysty arvioimaan sitä miten kirjaan suhtautuisin ellei siihen sitoutuisi massiivista nostalgian painolastia.<br />
<br />
Uusintalukemisella vahvistui myös se ihmetys mitä aikuistuessani olen tuntenut siitä, että tämä oli koulukirjastoon hankittu lainattavaksi. Enpä oikein tiedä olisivatko esimerkiksi omat ylisuojelevaisuuteen taipuvaiset vanhempani hyväksyneet juuri teiniytyneen lapsensa tätä lukevan jos olisivat sisällön tunteneet.<br />
<br />
<b>Linkit:</b><br />
<br />
<a href="https://www.goodreads.com/book/show/12763966-tukikohta-1-2" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP4ALdD9ljvWTPJwD_UMXHGWdLJ4VDLsw32TKlpkUMRvPLN04DLfzLIM2at5G9mp7iJsGc68sGYelMxmNjQ6CBYZ_eA3WcE85glUytK5qIYblA6PfkD3vI3YOzCMj1MWX4VUHRJhN2FmY/s1600/goodreads.png" style="margin: 0px 10px;" /></a><a href="http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Auf0df2755-c31b-4b30-8e6c-1d31daf9d12d#" target="_blank"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzI3BL3JjIsKp-a3M86DWVqMpq6BYUqQlOpDFK1317MzSm5lgSpkCTyEgGnC_PNeE89Tw9BKXTUFulM5wcB42uWYtgaW6OnrrZix_Lo06OSQWCYH-jGuSM-vrC-H5QJbWWisUNYpAK2LA/s1600/kirjasampo.jpg" height="30" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a><span id="goog_241815526"></span><span id="goog_241815527"></span><a href="https://www.blogger.com/"></a>
<a href="http://www.risingshadow.fi/library/book/1543-tukikohta" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1CGRH2-iJLvzv44J4glVCQThHnfm7zF9LK-mm5-u2ua6GXHmsjyZ497rctSSt5T-8t0WKnjU1VWzBuKH4w-h_BLvGt_hei6JVWQhPVIOGVn7n3W5ol1OjzU4P-xfyFUXUk1dzX36UDvo/s1600/risingshadow.jpg" height="30" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukikohta_(romaani)" target="_blank"><img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a><br />
<br />
<hr />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh05Dlzj6lturl2lwjjQcSPUfSaf5tZnPTYf_D4mbwO0SvwOc5E0C2r4qWBRnHgH5IgPNr5AMfn5KhEcUH64Rz2zDnCmQrCzsyIbimC1gbWHrgS3LNUx7nSGb45eAZmCvoi0T-A8ksFLK0/s1600/201401_iso.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh05Dlzj6lturl2lwjjQcSPUfSaf5tZnPTYf_D4mbwO0SvwOc5E0C2r4qWBRnHgH5IgPNr5AMfn5KhEcUH64Rz2zDnCmQrCzsyIbimC1gbWHrgS3LNUx7nSGb45eAZmCvoi0T-A8ksFLK0/s1600/201401_iso.jpeg" height="200" width="131" /></a></div>
<b>Pekka Hiltunen: Iso</b><br />
(2013)<br />
<br />
Joululahjoja metsästäessäni, tämä tarttui mukaan omaksi lukemiseksi. Olinhan tiennyt jo kirjasta ensi kertaa kuullessani, että tuon tulen lukemaan, joten oli ihan luonnollista, että näin tapahtui kun kirjoja oli sopivasti tarjolle noukittu. Luen varmaan tämän vielä uudelleen ja kirjoitan sitten enemmän, mutta ihan päälimmäiseksi tunteeksi jäi kyllä pettymys ja harmitus. Kirja on aiheeltaan sillä tavalla minulle omakohtainen, että olen ollut päähenkilön kanssa vastaavissa kilolukemissa, mutta en ole kokenut maailmaa ollenkaan niin vihamielisenä paikkana millaisena se Anni Kantolle näyttäytyy. Kirjan hyvä sanoma pilaantui liian överiksi kuvatulla läskikammoisuudella. En tiedä kuinka hätiköiden tein johtopäätöksiä ja siksipä pitää kirja vielä uudemman kerran lukea, mutta ensilukukerta ei ollut ollenkaan voimaannuttava (hah, sainpa käytettyä tätä hienoa muotitermiä) kokemus miksi olen jotenkin kuvitellut haastattelujen yms. perusteella kirjalijan sen tarkoittaneen, vaan pikemmin päin vastoin.<br />
<br />
<b>Linkit:</b><br />
<br />
<a href="https://www.goodreads.com/book/show/18338886-iso" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP4ALdD9ljvWTPJwD_UMXHGWdLJ4VDLsw32TKlpkUMRvPLN04DLfzLIM2at5G9mp7iJsGc68sGYelMxmNjQ6CBYZ_eA3WcE85glUytK5qIYblA6PfkD3vI3YOzCMj1MWX4VUHRJhN2FmY/s1600/goodreads.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1935717" target="_blank"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzI3BL3JjIsKp-a3M86DWVqMpq6BYUqQlOpDFK1317MzSm5lgSpkCTyEgGnC_PNeE89Tw9BKXTUFulM5wcB42uWYtgaW6OnrrZix_Lo06OSQWCYH-jGuSM-vrC-H5QJbWWisUNYpAK2LA/s1600/kirjasampo.jpg" height="30" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Hiltunen" target="_blank"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a><br />
<br />
<hr />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFMa03hFQ6JvxIOh7w2XmG7SuiMDxC_WHfw86uHJ6BznWxRLTB4t1WLhCDDlUlJhQUxKFMu7xbAvItkB5kOthGfL_Tpy8LvAsUPZ6IiZ5hGQSuyGyoiRk0zDJS0nq-neXImUmwz3yMX3k/s1600/201401_na%CC%88lka%CC%88peli_vihan_liekit.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFMa03hFQ6JvxIOh7w2XmG7SuiMDxC_WHfw86uHJ6BznWxRLTB4t1WLhCDDlUlJhQUxKFMu7xbAvItkB5kOthGfL_Tpy8LvAsUPZ6IiZ5hGQSuyGyoiRk0zDJS0nq-neXImUmwz3yMX3k/s1600/201401_na%CC%88lka%CC%88peli_vihan_liekit.jpg" height="200" width="131" /></a></div>
<b>Nälkäpeli - Vihan liekit (The Hunger Games: Catching Fire)</b><br />
(2013)<br />
<br />
Tästä voisin toistaa samat sanat mitä <a href="http://fiktiivi.blogspot.com/2013/08/suzanne-collins-matkijanarhi.html" target="_blank"><i>Matkijanärhi</i></a>-kirjan kohdalla. <i>Nälkäpelin </i>pitäisi ärsyttää minua aivan älyttömästi, mutta jostain syystä se ei ärsytä, vaan tätä elokuvaa katsoessakin oikein huokailin, kun kaikki oli vaan niin oikein tehty ja kaikki henkilöhahmot niin oikeanlaisia, niin miellyttäviä, hyvikset ja pahikset niin ikään. No, Katnissin vastaparina olevat nuoret mieshahmot ovat kyllä melko valjuja, eivätkä Peetaa ja varsinkaan Galea esittäneet näyttelijät heihin sen enempää puhtia saaneet, mutta koska tämä on niin vahvasti Katnissin tarina, joten hyvä vaan, että seinäruusut pysyvät seinäruusuina. <b>Jennifer Lawrence</b> taasen edusti lähes täydellisyyttä hipovaa naiskauneutta - ja naistyyppiä ylipäätään - silloin kuin ei ollut liiaksi pyntättynä ja tällättynä. Elokuvakokemuksessa minua yllätti myös se, että en ollutkaan yleisössä ainoa aikuisikäinen, enkä edes vanhin, vaan yllättävän heterogeenistä porukkaa lappoi sisään elokuvaan, jonka olin kuvitellut vetävän lähinnä teinityttöjä katsomoon.<br />
<br />
<b>Linkit:</b><br />
<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1951264" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb4NpVeuSIHXj3VPgjcqAXfDqnoaTlRg2Y_GAEUIgSYxoymfmAVs08N1wXKfy1BRcQJMO9GMFVYLjUhKnKVo04poqVJmzDwAzQtezGMLfD5KdPh2vHKV3fouY8KerA_UVmJIo5NDAtxZU/s320/imdb.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.rottentomatoes.com/m/the_hunger_games_catching_fire/" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV5ME2YSzSHyB4C2h-Gg4icJwAsvG5EDT83d44_JGTdV4wqIo67o46xZRuPx05t0ZPh974KSZ8dd9DA0I_C03ANXS1Lzq61ryMWj5sbMr6LX1NIkyXpDj83tD0n0kKDl0QuE2I9R8yvX0/s1600/rotten_tomatoes.gif" style="margin: 0px;" /></a>
<a href="http://www.leffatykki.com/elokuva/nalkapeli-vihan-liekit" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuHKhAYfWusTYrCzdU7T5lwmtg-ZfCHfz6mcO2g8k_fUILDb7hOFQY82DJhX1ApPMyoi87s_9GJZQS1lG6C0erz6FnFBwh-OAssll_qUb47ga7waJG3bBk2p1mZHcgu8gU1TYm8Y2QtHs/s1600/leffatykki.png" /></a>
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4lk%C3%A4peli_%E2%80%93_Vihan_liekit_(elokuva)" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" height="30" style="margin: 0px;" width="30" /></a><br />
<br />
<hr />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisSdBoJuyQs4hKUBmevOLKZpjEq9wXby8LxbyBePaii14QY0HoR3ugiSSTdasASfIqCh-aNz-QfAE3eEl4LKF5ZAGhg4WGM6-BcNGNqCvE9byIexKnDZ1fizeYdKQzPofbGPq3II88-Jc/s1600/201401_crazy_stupid_love.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisSdBoJuyQs4hKUBmevOLKZpjEq9wXby8LxbyBePaii14QY0HoR3ugiSSTdasASfIqCh-aNz-QfAE3eEl4LKF5ZAGhg4WGM6-BcNGNqCvE9byIexKnDZ1fizeYdKQzPofbGPq3II88-Jc/s1600/201401_crazy_stupid_love.jpg" height="200" width="135" /></a></div>
<b>Crazy, Stupid, Love. </b><br />
(2011)<br />
<br />
Eräs välipäivistä sujui niinkin hohdokkaissa merkeissä kuin Buzzfeedin yms. listoja kolutessa ja tässä yhteydessä eksyin jotenkin katsomaan Youtubesta seuraavan pätkän, jossa tämän elokuvan eräs parhaita kohtauksia on esitetty:<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="225" src="//www.youtube.com/embed/2cephI-s26g?rel=0" width="400"></iframe>
<br />
Pätkän perusteella totesin, että vaikka elokuvan olen joskus aiemmin jo nähnyt, niin se taitaisi kestää toisenkin katsomisen. Jätän yleensä ihan mielellään väliin romanttiset komediat, mutta tämä oli ihan asiallinen tapaus ja herätti useampiakin naurunpyrskähdyksiä. <b>Emma Stone</b> on valloittava vähän erilaisena (Hollywoodin mittapuulla) naissankarina ja <b>Ryan Gosling</b>, jonka charmi on muutoin jäänyt vähän hämäräksi, näyttää tässä sen, että äärettömään itsevarmuuteen se taitaa aikalailla perustua. Ihan mukava pikkupätkä jos katsoa komedian, joka oikeasti on jollain tapaa hauska.<br />
<br />
<b>Linkit:</b><br />
<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1570728/" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb4NpVeuSIHXj3VPgjcqAXfDqnoaTlRg2Y_GAEUIgSYxoymfmAVs08N1wXKfy1BRcQJMO9GMFVYLjUhKnKVo04poqVJmzDwAzQtezGMLfD5KdPh2vHKV3fouY8KerA_UVmJIo5NDAtxZU/s320/imdb.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.rottentomatoes.com/m/771203531/" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV5ME2YSzSHyB4C2h-Gg4icJwAsvG5EDT83d44_JGTdV4wqIo67o46xZRuPx05t0ZPh974KSZ8dd9DA0I_C03ANXS1Lzq61ryMWj5sbMr6LX1NIkyXpDj83tD0n0kKDl0QuE2I9R8yvX0/s1600/rotten_tomatoes.gif" style="margin: 0px;" /></a>
<a href="http://www.leffatykki.com/elokuva/holmo-hullu-rakkaus" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuHKhAYfWusTYrCzdU7T5lwmtg-ZfCHfz6mcO2g8k_fUILDb7hOFQY82DJhX1ApPMyoi87s_9GJZQS1lG6C0erz6FnFBwh-OAssll_qUb47ga7waJG3bBk2p1mZHcgu8gU1TYm8Y2QtHs/s1600/leffatykki.png" /></a>
<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Crazy,_Stupid,_Love." target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" height="30" style="margin: 0px;" width="30" /></a><br />
<br />
<hr />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgudHWhscTuYy9_8ntCRJGf6PHDyn869loioz_OC23UXs3q9Q_xWAQLNReWtaeU96HpjuHYtW7OhkG1lm_CumtodWMQC7VcaMphdtqQWs50Gv9RNnUk5-pFCCqDAdt6n3bclnOM0zxCNAI/s1600/201401_hobitti_smaugin_autioittama_maa.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgudHWhscTuYy9_8ntCRJGf6PHDyn869loioz_OC23UXs3q9Q_xWAQLNReWtaeU96HpjuHYtW7OhkG1lm_CumtodWMQC7VcaMphdtqQWs50Gv9RNnUk5-pFCCqDAdt6n3bclnOM0zxCNAI/s1600/201401_hobitti_smaugin_autioittama_maa.jpg" height="200" width="140" /></a></div>
<b>Hobitti - Smaugin autioittama maa (The Hobbit: The Desolation of Smaug)</b><br />
(2013)<br />
<br />
En ole suuren suuri TSH-fani, en kirjan, enkä elokuvien, joten oli vähän yllättävää, että pidin niin paljon Hobitin ensimmäisestä osasta, jonka menin katsomaan lähinnä 3D HFR -tekniikan takia. Itse asiassa Hobitti oli elokuvana paljolti sellainen millainen olisin TSH:n halunnut elokuvana olevan, koska siinä oli sitä viipyilyvyyttä, hitautta ja paikallaanpolkemista mikä jäi TSH-elokuvista puuttumaan (vaikka tuota oli kirjassa yllin kyllin). Ymmärrän toki ettei tämä käytännön syistä ollut TSH:n kohdalla mahdollista, joten ihan mukava nähdä se nyt Hobitissa, vaikka ennakkoon tuntuikin oudolta, että lyhyt tarina oli pitkitetty moneksi monen tunnin elokuvaksi.<br />
<br />
En ole Hobitti-kirjaa itse lukenut, mutta täysin tuntematon tarina ei ole, koska ala-asteen opettajani luki sen aikoinaan luokallemme pätkissä ääneen. Parhaiten muistiin jäi kuitenkin oikeastaan vain Bilbon ja Klonkun kohtaaminen ja kun se meni jo ensimmäisessä elokuvassa, niin nyt oli mukavasti jännitystä kun ei koko ajan tiennyt mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Pikkasen turhan paljon tässä oli väkivallalla mässäilyä, jopa komediallisena keinona, mikä ei minusta nyt olisi ollut tarpeen, vaikka kohteeni olikin sellaiset epäoliot kuin örkit ja jättiläishämähäkit. Kolmiodraamarakkaustarinan ujuttaminen mukaan laski myös vähän pisteitä.<br />
<br />
Kävin tämänkin katsomassa 3D HFR:nä ja hieman liian tarkkaa kuvaa tulee tuolla tekniikalla. Tai ehkä se toimisi paremmin ellei elokuvassa olisi niin vahvasti maskeerattuja hahmoja, joiden uskottavuus kärsii vielä tavallista enemmän kun kaikkea saa tarkastella teräväpiirteisenä. 3D:tä oli sentään osattu oikeasti käyttää, mitä harvemmin näissä 3D-elokuvissa näkee.<br />
<br />
<b>Linkit:</b><br />
<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1170358/" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb4NpVeuSIHXj3VPgjcqAXfDqnoaTlRg2Y_GAEUIgSYxoymfmAVs08N1wXKfy1BRcQJMO9GMFVYLjUhKnKVo04poqVJmzDwAzQtezGMLfD5KdPh2vHKV3fouY8KerA_UVmJIo5NDAtxZU/s320/imdb.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.rottentomatoes.com/m/the_hobbit_the_desolation_of_smaug/" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV5ME2YSzSHyB4C2h-Gg4icJwAsvG5EDT83d44_JGTdV4wqIo67o46xZRuPx05t0ZPh974KSZ8dd9DA0I_C03ANXS1Lzq61ryMWj5sbMr6LX1NIkyXpDj83tD0n0kKDl0QuE2I9R8yvX0/s1600/rotten_tomatoes.gif" style="margin: 0px;" /></a>
<a href="http://www.leffatykki.com/elokuva/hobitti-smaugin-autioittama-maa" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuHKhAYfWusTYrCzdU7T5lwmtg-ZfCHfz6mcO2g8k_fUILDb7hOFQY82DJhX1ApPMyoi87s_9GJZQS1lG6C0erz6FnFBwh-OAssll_qUb47ga7waJG3bBk2p1mZHcgu8gU1TYm8Y2QtHs/s1600/leffatykki.png" /></a>
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Hobitti_%E2%80%93_Smaugin_autioittama_maa" target="_blank">
<img alt=" " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" height="30" style="margin: 0px;" width="30" /></a><br />
<br />Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-29180464318553641412013-11-16T10:47:00.001+02:002013-11-16T10:47:49.811+02:00John Irving: Ystäväni Owen Meany<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ-YG71_oFDqpnZIpC60pbJRX1fmUJQe3cBbgjr-VAQKCVv210tMiFJKPf-tn6uXqRY1ip8RBlTDvYS3RGkTy3y88nJ4x_hjQVFfP0RmBPHNH5yKVtIHHqpjYezRljk_Zf-KikMIJha0E/s1600/20131113_ysta%CC%88va%CC%88ni_owen_meany.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ-YG71_oFDqpnZIpC60pbJRX1fmUJQe3cBbgjr-VAQKCVv210tMiFJKPf-tn6uXqRY1ip8RBlTDvYS3RGkTy3y88nJ4x_hjQVFfP0RmBPHNH5yKVtIHHqpjYezRljk_Zf-KikMIJha0E/s200/20131113_ysta%CC%88va%CC%88ni_owen_meany.jpg" width="123" /></a></div>
Englanninkielinen alkuteos: A Prayer for Owen Meany<br />
(1989)<br />
<br />
<i>Ystäväni Owen Meany on kiehtova, järkyttävä ja hauska tarina kahden hyvin erilaisista lähtökohdista olevan pojan ystävyydestä ja ennen kaikkea erikoisesta pojasta, joka uskoo olevansa Jumalan oikea käsi - myös silloin kun hän yksitoistavuotiaana aiheuttaa ystävänsä äidin kuoleman iskemällä baseball-ottelussa pallon tämän ohimoon. Koko lyhyen elämänsä ajan Owen valmistautuu toteuttamaan ennusnäkyjensä ilmoittamaa kohtaloa. Ennen kuin se täyttyy, Owenista kasvaa yksi Irvingin valloittavimmista romaanisankareista.</i><br />
<br />
Pitkästä aikaa luettavakseni osui kirja, joka löytyy myös 100 kirjaa listoilta. Kirja on jo jonkun aikaa lojunut lukemista odottavien kirjojen pinossa ja olin jotenkin muistanut, että kyseinen pinossa odottava kirja olisi <b>Irvingin</b> toinen Keltaisen kirjaston kirja <i>Minä olen monta. </i>Niinpä lukeminen alkoi hienoisen pettymyksen saattelemana, koska tämä kirja ei ennakkoon kuvauksen perusteella herättänyt niin paljon odotuksia kuin tuo toinen.<br />
<br />
Kirjassa keski-ikäistynyt opettaja John Wheelwright muistelee muutamassa aikatasossa lapsuuttaan ja nuoruuttaan Yhdysvaltojen koillisosan pikkukaupungissa. Välillä viivähdetään myös nykyajassa, jossa taustoittuu se miten ja miksi amerikkalaismies on päätynyt rakentamaan elämänsä Torontoon. Kuten kirjan nimestä voi tyhmempikin päätellä, keskeisen roolin kirjassa ottaa Johnin lapsuudenystävä Owen Meany, jolla on ollut ystäväänsä lähtemätön vaikutus.<br />
<br />
Periaatteessa tässä oli kyseessä melko tavallinen kasvukertomus, jonka sekaan oli heitetty hieman oudompia juttuja. Ehkä parhaiten voisin kuvailla tätä kirjaa sanomalla, että en oikein saanut siitä otetta. En ole Irvingin tuotantoon muistaakseni tutustunut muussa muodossa kuin <i>Garpin maailma </i>-elokuvana ja melko samanlaiset tuntemukset minulla on myös tuota elokuvaa kohtaan. Periaatteessa kiinnostava, mutta sisältää kuitenkin jotain häiritsevää, jotain epämiellyttävällä tavalla epäuskottavaa ja vierasta.<br />
<br />
Owen Meany oli kyllä valloittava kaikessa kummallisuudessaan, jota korostettiin kirjoittaen hänen vuorosanansa ISOILLA KIRJAIMILLA. Jos Owen Meany ei olisi ollut sellainen kuin on, niin olisin varmaan tuskastunut tämän paksun kirjan (yli 600 sivua) aikana aivan täysin. Owenin elämän lyhyys paljastetaan jo alkuvaiheessa, mutta sitä miten kaikki päättyy, saa jännittää aivan viimeiseen asti. Siitä pisteet Irvingille.<br />
<br />
Kirja on ilmestynyt 1989 ja minusta tuntui, että sitä on vähän ajan hammas kuluttanut. Kirjassa käsitellään melko paljon Vietnamin sotaa ja verrataan sen aikakauden tapahtumia kirjan nykyaikaan eli 80-lukuun. Reagan ja muut sen ajan poliittiset päätöksentekijät saavat kertomuksessa osansa ja nyt kun noista ajoista on taas siirrytty monta kymmentä vuotta tulevaisuuteen niin noiden asioiden käsittely on ymmärrettävästi menettänyt ajankohtaisuutensa ja sen myötä myös jotain muuta terästään.<br />
<br />
<b>Linkit</b><br />
<br />
<a href="https://www.goodreads.com/book/show/17937508-yst-v-ni-owen-meany" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP4ALdD9ljvWTPJwD_UMXHGWdLJ4VDLsw32TKlpkUMRvPLN04DLfzLIM2at5G9mp7iJsGc68sGYelMxmNjQ6CBYZ_eA3WcE85glUytK5qIYblA6PfkD3vI3YOzCMj1MWX4VUHRJhN2FmY/s1600/goodreads.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_8271" target="_blank">
<img border="0" height="30" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzI3BL3JjIsKp-a3M86DWVqMpq6BYUqQlOpDFK1317MzSm5lgSpkCTyEgGnC_PNeE89Tw9BKXTUFulM5wcB42uWYtgaW6OnrrZix_Lo06OSQWCYH-jGuSM-vrC-H5QJbWWisUNYpAK2LA/s1600/kirjasampo.jpg" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a>
<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/A_Prayer_for_Owen_Meany" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a><br />
<br />Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-12881967172271821482013-11-13T20:15:00.003+02:002013-11-13T20:15:38.373+02:00Gravity<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio8A5PlTkIEDrfpd36z8A3xmx46NcmUsLIWdqxFImTskroyzRxfy4ueC7YY-IiiZhGpsev2uoT3FnrGWPW4OgMBp57mSDg5gHiHi7L9U_RAio49UgnA1ZmE6LYsnQDYFYYaGxdfsxNvSY/s1600/20131110_gravity.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio8A5PlTkIEDrfpd36z8A3xmx46NcmUsLIWdqxFImTskroyzRxfy4ueC7YY-IiiZhGpsev2uoT3FnrGWPW4OgMBp57mSDg5gHiHi7L9U_RAio49UgnA1ZmE6LYsnQDYFYYaGxdfsxNvSY/s200/20131110_gravity.jpg" width="135" /></a></div>
<b>Ohjaus: Alfonso Cuaron</b><br />
<b>Pääosissa: Sandra Bullock, George Clooney</b><br />
(2013)<br />
<br />
<span style="color: #666666;">Astronauttiryhmä on suorittamassa korjaustehtävää Maan kiertoradalla jossain ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa kun jokin menee vikaan ja rutiinitehtävä muuttuu selviämistaisteluksi avaruuden tyhjyydessä. Ensimmäisellä avaruuslennollaan oleva lääkintäupseeri Ryan Stone (Bullock) ja konkariastronautti Matt Kowalsky (Clooney) saavat käyttää kaikki taitonsa etsiäkseen ulospääsyn tilanteesta, jossa Maapallo siintää koko ajan silmien edessä, mutta sinne on hyvin pitkä matka.</span><br />
<br />
Tämä kriitikoiden ylistämä realistinen avaruuselokuva ei oikein minuun osunut ja uponnut. Toisin kuin jokin aika sitten näkemässäni <i>Kapteeni Phillipsissä</i>, tässä nimenomaan ei oikein saatu jännitystä puhallettua tarinaan, jonka jokainen käänne oli varsin ennalta-arvattava. Useat arvostelijat ovat esittäneet tästä vahvasti eriävänä mielipiteen, joten vika oli varmaan vain minussa.<br />
<br />
Komean näköinen elokuva oli, isolta valkokankaalta katsottuna. Avaruudessa on itselleni jotain niin kiehtovaa, että olen ajatellut, että sinne voisi ottaa vaikka pelkän menolipun. Se millainen tuo kokemus saattaisi olla konkretisoitui tässä elokuvassa tavalla, joka sai arvioimaan tuota ajatusleikkiä uudelleen. Yksin avaruudessa eksyneenä olo on ehkä absoluuttisesti yksinäisin tilanne mihin ehkä voi ihmisenä kuvitella joutuvansa ja hyvin pystyivät näyttelijät (erityisesti Bullock) esittämään tuntemuksia, joita tällöin voisi läpikäydä.<br />
<br />
Pidinkin tässä elokuvassa ehkä eniten niistä ei-avaruudellisista piirteistä. Pohdinnasta siitä luovuttaako vai eikö, mikä saa jatkamaan eteenpäin ja miten kaikki jatkuu sen jälkeen kun on kuvitellut jo kaiken loppuvan.<br />
<br />
Pitää vielä palata noihin kriitikoiden ylitsevuotaviin kehuihin. Jossain esitettiin, että tämä on hienoin avaruusaiheinen elokuva sitten <i>2001 Avaruusseikkailun</i> ja jossain toisaalla, että 3D oli tässä parempaa kuin <i>Avatarissa</i>. Tuntuu melkein pyhäinhäväistykseltä verrata mitään ensinmainittuun ja 3D-kokemuksen tasosta kertonee se, että mietin elokuvan aikana, että olisin mielummin katsonut sen 2D:nä. Mutta tosiaan, vika on varmaan minussa. Eikä tämä nyt missään tapauksessa huono elokuva ollut, mutta ei myöskään niin hyvä mitä arvostelujen perusteella voisi arvella.<br />
<br />
<b>Linkit:</b><br />
<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1454468/" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb4NpVeuSIHXj3VPgjcqAXfDqnoaTlRg2Y_GAEUIgSYxoymfmAVs08N1wXKfy1BRcQJMO9GMFVYLjUhKnKVo04poqVJmzDwAzQtezGMLfD5KdPh2vHKV3fouY8KerA_UVmJIo5NDAtxZU/s320/imdb.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.rottentomatoes.com/m/gravity_2013/" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV5ME2YSzSHyB4C2h-Gg4icJwAsvG5EDT83d44_JGTdV4wqIo67o46xZRuPx05t0ZPh974KSZ8dd9DA0I_C03ANXS1Lzq61ryMWj5sbMr6LX1NIkyXpDj83tD0n0kKDl0QuE2I9R8yvX0/s1600/rotten_tomatoes.gif" style="margin: 0px;" /></a>
<a href="http://www.leffatykki.com/elokuva/gravity" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuHKhAYfWusTYrCzdU7T5lwmtg-ZfCHfz6mcO2g8k_fUILDb7hOFQY82DJhX1ApPMyoi87s_9GJZQS1lG6C0erz6FnFBwh-OAssll_qUb47ga7waJG3bBk2p1mZHcgu8gU1TYm8Y2QtHs/s1600/leffatykki.png" /></a>
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Gravity_(elokuva)" target="_blank">
<img border="0" height="30" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" style="margin: 0px;" width="30" /></a><br />
<br />Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-14740380251647256442013-10-31T19:25:00.003+02:002013-10-31T19:25:43.803+02:00Captain Phillips<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-RnWBKXHePAp6Eo3YiRf4-q9MUY6ArIIOEDLceVSc9udIf9ZHyC5miFo5FYTPVaKmtsm7K5Mgc48drvK9DXuWOxe6uLOXwCgWrjYe77lMICe3oIyow7My8Fh9DxVg67QYTMlQCqALK3g/s1600/20131028_captain_phillips.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-RnWBKXHePAp6Eo3YiRf4-q9MUY6ArIIOEDLceVSc9udIf9ZHyC5miFo5FYTPVaKmtsm7K5Mgc48drvK9DXuWOxe6uLOXwCgWrjYe77lMICe3oIyow7My8Fh9DxVg67QYTMlQCqALK3g/s200/20131028_captain_phillips.jpg" width="134" /></a></div>
<b>Ohjaus: Paul Greengrass</b><br />
<b>Pääosissa: Tom Hanks, Barkhad Abdi</b><br />
(2013)<br />
<br />
<i>Kun merirosvot kaappaavat amerikkalaisen rahtilaivan Somalian rannikolla, joutuu Kapteeni Phillips (Tom Hanks) joutuu tukalaan tilanteeseen. Yhtä tukalaksi käy pian kappaajien rooli kun amerikkalaisten pelastusjoukot saapuvat paikalle. Kaappareiden johtajan (Barkhad Abdi) täytyy päättää kuinka pitkälle voi mennä yhä epätoivoisemmaksi käyvässä tilanteessa.</i><br />
<br />
Paikallinen valtalehti Kaleva kirjoitti sen verran suosiollisen arvion tästä elokuvasta, että kiinnostuin, kun arvion luin aamukahvia juodessani.<br />
<br />
Pidin elokuvan aihepiiriä sinänsä melko mielenkiintoisena, vaikka siinä ei olisi edes mitään kaappausta tapahtunut. Rahtilaivat eivät pahemmin elokuvissa seilaile, mutta tässä sai kurkistaa sen maailmaan takahuoneeseen, suurin satamiin ja merelle liikuttamaan kontteja, joiden kautta suuri osa käyttämistämme tavaroista kulkeutuu meille maailmalta. Tom Hanksina tosin kannattaisi välttää logistiikka-alalla työskentelyä, mies kun tuntuu aina ajautuvan vaikeuksiin kuljetuspuuhiin lähtiessään (<a href="http://www.imdb.com/title/tt0162222">Cast Away (2000)</a>).<br />
<br />
Ohjaaja Paul Greengrass oli onnistunut luomaan todella kovan intensiteettiin elokuvaan, jonka jokainen juonenkäänne oli periaatteessa selvä ja ennalta-arvattava senkin takia, että se perustuu tunnettuun tositapaukseen. Katsojana huomasin jännittäväni ja pulssin nousevan, vaikka tiesin mitä tulee tapahtumaan. Tälläisen latauksen aikaansaamisesta saa kyllä moni muu elokuvantekijä olla kateellinen.<br />
<br />
Somalimerirosvojen rooliin oli otettu joukko amatöörejä, tai näin olin ainakin käsittävinäni kun elokuvan taustatietoja luin jälkikäteen. Merirosvot olivat melko hurja ilmestys kaiken kaikkiaan, ryysyläisiä joilla ei ole mitään menetettävää ja joiden arvaamattomaan käytökseen jatkuvalla khatin pureskelulla lie myös osuutta. Hyvin todentuntuiseksi oli saatu köyhän ja rikkaan maailman kohtaaminen, eikä ratsuväen saavuttua paikalle oikein enää tiennyt kenen puolella tässä kuuluisi olla.<br />
<br />
Hyvä elokuva tämä oli, mutta en tiedä oliko nyt niin hyvä mitä kriitikoiden lähes yksimielisestä suitsutuksesta voisi päätellä. Toki taidokkaiden käsien aikaansaama, mutta loppupuolella alkoi tuntua hieman pitkiteltyä ja tältä osin elokuva olisi kaivannut vähän napakoittamista.<br />
<br />
<b>Linkit:</b><br />
<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1535109/" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb4NpVeuSIHXj3VPgjcqAXfDqnoaTlRg2Y_GAEUIgSYxoymfmAVs08N1wXKfy1BRcQJMO9GMFVYLjUhKnKVo04poqVJmzDwAzQtezGMLfD5KdPh2vHKV3fouY8KerA_UVmJIo5NDAtxZU/s320/imdb.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.rottentomatoes.com/m/captain_phillips/" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV5ME2YSzSHyB4C2h-Gg4icJwAsvG5EDT83d44_JGTdV4wqIo67o46xZRuPx05t0ZPh974KSZ8dd9DA0I_C03ANXS1Lzq61ryMWj5sbMr6LX1NIkyXpDj83tD0n0kKDl0QuE2I9R8yvX0/s1600/rotten_tomatoes.gif" style="margin: 0px;" /></a>
<a href="http://www.leffatykki.com/elokuva/captain-phillips" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuHKhAYfWusTYrCzdU7T5lwmtg-ZfCHfz6mcO2g8k_fUILDb7hOFQY82DJhX1ApPMyoi87s_9GJZQS1lG6C0erz6FnFBwh-OAssll_qUb47ga7waJG3bBk2p1mZHcgu8gU1TYm8Y2QtHs/s1600/leffatykki.png" /></a>
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Captain_Phillips" target="_blank">
<img alt=" " border="0" height="30" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" style="margin: 0px;" width="30" /></a><br />
<br />Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7843377586034202291.post-88847777407249229672013-10-27T14:49:00.004+02:002013-10-27T14:49:40.392+02:00Hannu Rajamäki: Kvanttivaras<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbcywilXb44gx9uD3wfdnCe-R5896_sMktUkjA5mZpnJ_y7uV1q8XMqj2LJ5fOJG1cMGpuebgFRaWFScfML6ZhxMLSHp8j3CLLNzCW2D2fqnUeWrtljuK8J6NjlSLf-0fHqzIkIL7vmaI/s1600/20131023_kvanttivaras.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbcywilXb44gx9uD3wfdnCe-R5896_sMktUkjA5mZpnJ_y7uV1q8XMqj2LJ5fOJG1cMGpuebgFRaWFScfML6ZhxMLSHp8j3CLLNzCW2D2fqnUeWrtljuK8J6NjlSLf-0fHqzIkIL7vmaI/s200/20131023_kvanttivaras.jpg" width="137" /></a></div>
Englanninkielinen alkuteos: The Quantum Thief<br />
(2010)<br />
<i><br /></i>
<i>Jean Le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut...</i><br />
<br />
Huh sentään. Nyt kun kirjan lukemisesta on jo joku aika niin hieman alkaa ensihuuma laskeutua, mutta kylläpä vaan sentään pidin. Ja ihmettelen sitä, että pidin. Tämä kun ei kuulu sellaisiin kirjoihin joiden pitäisi omaan makuuni olla, mutta taas sain huomata ettei se oma maku ehkä olekaan niin jähmeän jäykkä kuin omissa mielikuvissa.<br />
<br />
Olin toki kirjasta ennakkoon kuullut ja se löytyi omalta lukulistaltani, mutta ei ollenkaan sieltä odotetuimmasta päästä, pikemminkin luokasta "kai se tuokin pitää lukea". Niinpä en ollut ollenkaan yllättynyt kun kirjaa aloitettuani se osoittautui juuri sen laadun scifiksi, joka ei erityisemmin positiivisia tunteita saa aikaan ja vilkuilin kirjan paksuutta lähinnä huolestuneena siitä, miten oikein jaksan lukea sitä vielä näin monta sivua. Sitten kuitenkin alkoi tapahtua jotain, vähän sama ilmiö muuten kuin aiemmin esim. <a href="http://fiktiivi.blogspot.com/2013/04/ursula-k-le-guin-pimeyden-vasen-kasi.html"><i>Pimeyden vasemman käden</i></a> kanssa, kirjan outo maailma alkoi kiehtoa ja elää mielessäni, ja aloin odottaa hetkiä jolloin pääsisin siihen uppoutumaan.<br />
<br />
<b>Rajaniemi </b>vyöryttää lukijan päälle melkoisen määrän outoja termejä ja vieraita käsitteitä, sen kummemmin mitään selittelemättä tai jos selittääkin, niin myös ne selitykset vilisevät outoja termejä ja vieraita käsitteitä. Tämä yhdistettynä siihen, että kuvattu maailma on täynnä kaikkea outoa ja vielä oudompaa, tekee lukemisesta melko haasteellista. Itse kuitenkin pienen alkushokin jälkeen, pidin tuosta kaikesta outoudesta ja vieraudesta, ja siitä ettei asioita liikaa selitelty. Tämä myös toki aiheutti sen, että suuri osa asioista meni kyllä täysin ohi, ja jotain ymmärsi vasta ajan kanssa ja voin myöntää, että kyllä minulle ihan keskeisimmistä juonikuvioistakin jäi osa jokseenkin epäselviksi. Se ei kuitenkaan haitannut, kun pystyi nauttimaan muuten siitä taidokkuudesta, jolla kokonainen universumi oli luotu ja tuotu lukijan koettavaksi.<br />
<br />
Kirja oli tosiaan tosi täyteen ahdettu. Pääjuonen lisäksi aina välillä hypättiin seuraamaan jotain toista tilannetta jossain toisessa ajassa ja tämän yhteenliittyvyyttä pääjuoneen sai vain arvailla. Se pikkutarkkuus ja rikkaus tämän kirjan maailmassa muistutti minua tosiaan jo tuosta aiemmin mainitsemastani <b>Le Guinista</b>, ja tätä myötä myös <b>Tolkienista</b>. Suuri tietomäärä sai minut ajattelemaan jo aika varhaisessa vaiheessa, että kirja kannattaisi varmaan lukea uudelleen - ja ellei lukemiseen käytettävä aikani olisi niin kortilla, niin varmaan lukisinkin kirjan uudestaan ennen kuin se pitää palauttaa kirjastoon.<br />
<br />
Vaikka monesta asiasta kirjassa pidinkin, niin loppu ei oikein ollut minusta muun kirjan tasolla. Sen enempää paljastuksia tekemättä totean vain sen, että saippusarjamaiset käänteet lopussa saivat minut useampaan kertaan puhahtelemaan ja päätä pyörittämään.<br />
<br />
<b>Linkit</b><br />
<br />
<a href="https://www.goodreads.com/book/show/13541286-kvanttivaras" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP4ALdD9ljvWTPJwD_UMXHGWdLJ4VDLsw32TKlpkUMRvPLN04DLfzLIM2at5G9mp7iJsGc68sGYelMxmNjQ6CBYZ_eA3WcE85glUytK5qIYblA6PfkD3vI3YOzCMj1MWX4VUHRJhN2FmY/s1600/goodreads.png" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.kirjaseuranta.fi/Hannu_Rajaniemi/Kvanttivaras/" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwxpVlPE13YSC977oLQ0JRSLhOyUsMmpmLRGVynTv83jSGZ20JWKiToQ0-XiK0afntGr5H2fcN0wGYYB8JpJzawj-ueO7aa3x0X3Ul4YlPcirPnhHH-4D-Zbbdhs_294fn68xrGqrzOdo/s1600/kirjaseuranta_v2.jpg" style="margin: 0px 10px;" /></a>
<a href="http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au24bac2a2-0018-446b-955e-3b7492fac9df" target="_blank">
<img border="0" height="30" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzI3BL3JjIsKp-a3M86DWVqMpq6BYUqQlOpDFK1317MzSm5lgSpkCTyEgGnC_PNeE89Tw9BKXTUFulM5wcB42uWYtgaW6OnrrZix_Lo06OSQWCYH-jGuSM-vrC-H5QJbWWisUNYpAK2LA/s1600/kirjasampo.jpg" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a>
<a href="http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=6137" target="_blank">
<img border="0" height="30" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1CGRH2-iJLvzv44J4glVCQThHnfm7zF9LK-mm5-u2ua6GXHmsjyZ497rctSSt5T-8t0WKnjU1VWzBuKH4w-h_BLvGt_hei6JVWQhPVIOGVn7n3W5ol1OjzU4P-xfyFUXUk1dzX36UDvo/s1600/risingshadow.jpg" style="margin: 0px 10px;" width="30" />
</a>
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttivaras" target="_blank">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvM3BAaWG6DWBIQPjv_yyg0P1110R_-eGFvcPqJrkAo025b1GHQ8ASC20GfuxlgCfzoSbcCDaRHoE3kEyN-O__nV4El9g1-A546z5ETsWaP7RX5FOTtOJDn5n1PDzIfWUjvjMdg2QnB9M/s1600/wikipedia.png" style="margin: 0px 10px;" width="30" /></a><br />
<br />Indigohttp://www.blogger.com/profile/09726245066284386731noreply@blogger.com0